Klaanon Rope

Profeetta ja Oraakkeli

9 kommenttia
  • Fullscreen suositeltu
  • Javascript vaadittu
  • Scrollaaminen saattaa olla tarpeellista
  • Yläkulmassa on volyymislider
  • Läppäri kannattaa pistää verkkovirtaan kiinni

Astu tuntemattomaan






























9 thoughts on “Profeetta ja Oraakkeli”

  4. Sanat eivät riitä kuivailemaan, kuinka tunnelmallinen ja vaikuttava kokonaisuus tämä oli. Musiikit tukivat tekstiä täydellisesti, hahmojen tiet olivat kaikin puolin sykähdyttäviä ja kohtaukset suorastaan vaikuttavia. Lumikuningatar-musiikin pärähtäessä tuli kylmät väreet. Mustan Ritarin ja Profeetan “taistelu” taas meni kerralla koko Klaanonin parhaimpiin “vitu aassom” -hetkiin.

    Sisältöön on hirvittävän vaikeaa ottaa suoraa kantaa, kun se nakkasi niin monen jo torppaamani teorian päälaelleen. Lukukertoja vaaditaan varmaan vielä useita, ennen kuin postaan ajatuksiani mihinkään. Muutama rustlaavin yksityiskohta päräytti kyllä pankin taas siihen malliin, että hiki ihan kirpoaa otsalle.

    Yksi kaikkien aikojen suosikkiluvuistani, aivan ehdottomasti. Kepen taituruus tunnelmanluonninnsa on vertaansa vailla eikä ole salaisuus, että se on tyyli, joka tempaisee minut välittömästi mukaansa. Toivon syvästi, että Utopia-sarja tästä vielä jatkuu!

  5. Aika tuotantoarvoinen ja Javascript/internet-teokseksi kiitetyn vähän teknisiä ongelmia sisältävä kokonaisuus. Kuvitus tasapainotteli hyvin minimalismin petollisella nuoralla; halpuuden vaikutelmaa ei missään vaiheessa syntynyt.

    Jos jotain rakentavan kriittistä palautetta haluat niin huomio kiinnittyi varmaankin formaatin johdattelemana aika kovaa oikeinkirjoituksen, kieliopin ja proosan ylipäätään yksityiskohtiin. Tällaisessa paketissa ylimääräinen huomio niille voi olla vielä suuremmaksi hyödyksi kuin yleensä.

  6. Hyppäsin aika nopeasti foliohattuvaihteelle tämän kanssa, niin ei tullut varsinaista kommentointia tehtyä.

    Mutta olihan se hieno. Kuvituksesta tuli muutamassa kohdassa MNOG mieleen, joskin aika eri tavalla kuin Klaanonissa on tähän asti nähty. Värit ja animaatiot tuntui välillä templarilta.

    Jos vähän kritisoin, ensimmäisellä lukukerralla tekstin verkkaisuus rauhoitti kokemusta hyvin, mutta sen jälkeen aloin aika nopeasti kaipaamaan sitä skippausvaihtoehtoa. Sääli että se jäi Utopiaan!

    Mutta muuten. Tämän formaatti toi lopulta aika lyhyelle määrälle tekstiä tosi paljon painoa, ja se oli aika hienoa. Vaikka tässä ei Utopian interaktiivisuutta ollutkaan, se silti otti formaatin mahdollistamasta audiovisuaalisuudesta tosi paljon irti. Vaikea kuvitella että tämä olisi toiminut missään muussa formaatissa näin hyvin. Tämä on oikeastaan todella hyvä tapa käsitellä tällaisia korkeamman tiheyden julkaisuja.

    Herkullista!

    Nyt takaisin foliohatun alle, btw profeetta on takadox ja tawan isä ->

  7. Johan tästä viestistä on tullut kirjoitettua useampikin sananen toisaalla, ja ne kertonevat siitä, miten paljon tätä arvostaa ja ajattelee. Formaatti toimi tosi hyvin; varsinkin “Sodan ajan” kuvistus oli todella kova. Pienet reiät hahmojen käsissä saivat minut onnelliseksi.

  8. Tämä on ehkä suosikkijuttuni Klaanonissa silleen formaatiltaan. Tekstin, visuaalisuuden ja äänimaailman yhdistelmä on juuri sellaista internet-ajan kultaa, jolla meidän sukupolvemme pääsee kikkailemaan taiteessa silleen oikeasti. Mikä tämä edes on? Jonkinlainen sähköinen novelli? Se ei tee kunniaa muodolle. Homestuckin animaatioiden suunnattomana ystävänä minä elän tällaisesta minimalistisella tyylillä toteutetusta hädin tuskin animoidusta tarinankerronnasta, joka pystyy juuri asioiden vähyyden takia kiinnittämään huomion sinne, missä se on todella tärkeää. Jälkikäteen etenkin Mustan Auringon nousu muistutti minua paljon [S] Cascaden Vihreän Auringon noususta – en tiedä miten tarkoituksellisesti tosin.

    Jos Profeetta on ollut takaumissa lähinnä mystinen ja Valtakunnassa vähän uhkaava ja eksentrinen, tässä Orondes on… noh, lihaa ja verta! Vaikka hän onkin käsitelty hyvin etäisen mytologisesti, miehen (tai desin?) motivaatiot ja virheet ovat mitä inhimillisimmät, ja tällainen mysteeriä ja teoriabensaa täynnä oleva paketti toimii niin hyvin, kun se on kierretty yhden hahmon vaelluksen ympärille.

    Kohtausrakenne on upea valinta. Se, että esimerkiksi tyylikeinot vaihtelivat hieman kohtauksien välillä, teki monesta niistä erityisen muistettavia… esimerkiksi maalauskohtaus on jäänyt mieleeni jotenkin todella hyvin. Jotenkin se, että repliikit eivät käytä lainausmerkkejä jäi mieleen juuri sen kohtauksen jännänä tehokeinona. Muita huippukohtia oli… noh, näitä on kyllä ihan liikaa. Sodan aika. Ritarin kohtaaminen. Musta Aurinko.

    Ja rakastan sitä, että toitte suomalaista musiikkia ja vieläpä näin näkyvässä ja naurettavan juonirelevantissa merkityksessä mukaan. Olen popittanut tämän eri versioita aika pirusti viime aikoina.

Vastaa