Baari

Baari edusti Po-Metrun (Kapuran epätäydellisen käsityksen Metru Nuista perusteella) kirjavampaa aluetta, joten kukaan ei kiinnittänyt huomiota toaan, vaikka suurin osa muista asiakkaista olikin vain matoraneja. Kapura valitsi paikan baaritiskiltä, sillä kaikissa pöydissä oleskeli jo jonkinkokoinen seurue. Hän kysyi tarjoilijamatoranilta valikoimasta (sitä ei ollut luettavissa missään) ja päätyi tilaamaan voileivän.

Tilaustaan odotellessaan Kapura tutkaili ympäristöään. Asiakkaiden joukossa ei vaikuttanut olevan ketään erityisen kiinnostavaa. Kukaan ei vaikuttanut ulkopuoliselta. Kaikissa pöydissä oli useampia asiakkaita lukuunottamatta erästä Kapuraa lähelläolevaa, jossa vietti iltaa yksinäinen ko-matoran. Keskustelun äänet kantautuivat ympäri baaria leipäänsä odottavan toan korviin.

Kiihtynyt le-matoran julisti saaneensa selville, että Metsästäjät olivat hyökkäämässä Metru Nuille. Muut pöydässäistujat kohahtivat ja tuijottivat yllättyneenä matorania, jonka naamion peitoksi oli teipattu folioarkki. Paasaus jatkui siitä, että Metsästäjien vakoojat saattaisivat tälläkin hetkellä kuunnella jokaista keskustelua. Uusi kohahdus. Muistutettiin, ettei vieraisiin kannattanut luottaa. Kapura mietti, oliko matoranilla oikeasti todisteita ja päätti kysäistä tältä, jos ehtisi.

Viereisessä pöydässä sanottiin juuri jotain puutarhatontuista, kun tarjoilija keskeytti Kapuran pohdinnan äkillisellä voileivällä. Tulen toa maistoi sitä ja piti saamastaan. Klaanin kahvion leivät veivät voiton, mutta baarin tuotoksissa oli juuri sellaista rehellistä epätäydellisyyttä, joka erotti massatuotetun käsintehdystä. Paikan suosio tuntui ymmärrettävältä. Kapura ajatteli itsetietoisesti, että leivästä filosofointi oli aika huonoa ajankäyttöä juuri nyt, mutta se sentään vei ajatukset pois muista ongelmista.

Ja niitähän riitti.

Zairyhin virus hänen kehossaan. Abzumon ja Zairyhin yllättävä liittoutuma. Matoron ja Umbran tilanne. Nurukanin ja Delevan reaktio siihen, että heidät lukittiin komeroon. Ja niin monet juonet saada Nimda ja se tosiasia, ettei Kapura pystynyt pitämään kaikkia osapuolia tyytyväisenä millään valinnalla. Klaani halusi Nimdan ymmärrettävistä syistä, kuten toki Zairyhkin. Mutta Kapuralla oli epäilys, että kasvin käsistä siru päätyisi Abzumolle.

Voileipä lepäsi puolisyömättömänä tarjottimella Kapuran edessä. Toa otti sen uudestaan käteensä ja yritti kovasti ajatella pelkkiä voileipiä. Olikohan Vahkeilla tapana tutkia baarit? Toivottavasti ei, sillä Zairyhin viime uutisista päätellen kasvi oli kovaa vauhtia menettämässä niiden hallinnan.

Nyt Kapuran ajatukset keskeytti uusi asia: Tuttu tunne siitä, että hänen mieltään kopeloitiin.

Zairyh? toa sanoi mielessään ja vilkaisi varmuuden vuoksi taakseen varmistaakseen, ettei tämä ollut jonkin erikoisvahkin työtä. Mitään ei näkynyt. Kaikki asiakkaat keskustelivat keskenään kuten aiemminkin, eikä mitään muutakaan tavallisuudesta poikkeavaa näkynyt.

Niin? totesi kasvin mielensisäinen ääni Kapuran päässä.

“Ai”, Kapura sanoi ja muisti sitten puhuvansa mielellään. Sinäkö minun mieltäni sorkit?

Vastausta ei kuulunut. Se oli outoa, sillä usein Zairyhillä ei ollut mitään ongelmia koko kehonsa hallitsemisessa ja keskustelemisessa samanaikaisesti. Kapura vilkaisi uudestaan taakseen. Yksinäinen ko-matoran poistui, mutta ovesta ei syöksynyt sisään vahkiarmeijaa tai mielen toaa.

Zairyh? Kapura ajatteli uudelleen ja kirosi taas mielikeskustelujen typeryyttä. Pallo oli täysin Zairyhillä, joka sekä lähetti että vastaanotti kummankin puolesta. Tulen toa muistutti itseään siitä, että tilaisi Kepeltä välittömästi mielikommunikaattorin. Jos sellaisia edes oli olemassa.

Viimein kasvin vastaus saapui äkillisenä ja hälyttävänä.

Seuraa tuota ko-matorania.

Kapura hylkäsi voileipänsä jäänteet ja ryntäsi ulos.

Po-Metrun kadut

Vahkien välttely yhdistettynä jonkun seuraamiseen ei mitenkään helpottanut matkantekoa. Kapura ohitti ränsistyneen kouruaseman ja näki tuulen lennättelevän roskia. Alue ei missään nimessä vaikuttanut hyväenteiseltä.

Zairyh avusti ajoittain yksinkertaisilla neuvoilla, kuten käänny oikealle tai eteenpäin. Kapura kirosi mielessään sitä, ettei Zairyh vaivautunut selittämään tilannetta tarkemmin. Kaiken järjen mukaan toisten mieliä vaivattomasti haravoivan ja koko Metru Nuille helposti levittäytyvän on turhaa lähettää ketään muuta varjostamaan epäilyttävää ko-matorania.

Kapura ohitti toisen baarin. Ilmeisesti niistä pidettiin tässä osassa Po-Metrua. Sitten tuli ränsistyneitä asuinrakennuksia. Mikä Kors-Koro tämä on? ajatteli Kapura saamatta aikaan Zairyhin vastausta. Ko-matoranista ei näkynyt jälkeäkään, mikä lievästi romutti takaa-ajotehtävän mielekkyyttä. Onneksi Kapura törmäsi vain yhteen vahkiin, jonka toa onnistui väistämään livahtamalla rakennusten välistä.

Ajoittain Kapuralla kävi mielessä, että tämä on Zairyhin salajuoni päästä eroon. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut kamalan järkevältä, koska juuri tämä hetki oli Zairyhille hirveä päästä eroon Kapurasta. Hän tarvitsisi Kapuraa Nimdan löytämiseen mielisairaalasta ja sen anastamiseen Klaanilaisilta.

Ajautuksiinsa uppoutunut tulen toa huomasi edessään vihreän vahkiyksikön ja kääntyi hiljaa kiroillen sivukujalle. Liian hitaasti. Mekaaniset jalat iskivät Kapuran takana kadun pintaa vahkin kaiuttimien huutaessa jotakin epäselvää.

Umpikuja.

Kapura kääntyi ja veti esiin Painovoimateränsä. Toan menetettyä elementtivoimansa virukselle, joka kantoi ilkeän, mielenvoimaisen kasvin nimeä, oli se menettänyt pääasiallisen käyttötarkoituksensa eli painovoiman elementtivoimien kanavoimisen. Siitä huolimatta se oli yhä terävä. Ja miekka.

Vahki lähestyi yhä. Kapura kohotti Painovoimansa pelokkaan tietoisena siitä, että vahki todennäköisesti kantaisi jonkinlaista neutralointivälinettä.

”>TOA. PYSÄHDY.”

Miten niin pysähdy? Kapura vilkaisi taakseen ja näki vain yrmeän tiiliseinän. Ei pakoreittiä.

>TOA.

Kapura tuijotti vahkia, joka oli jähmettynyt paikoilleen. Kaikki sen valot sammuivat hetkeksi.

”>POIKKEUS: METRU.VAHKI.YDIN.ODOTTAMATONUUDELLEENKÄYNNISTYSPOIKKEUS E. VAHKI. YKSIKKÖ. 1311. LUKITTAUTUU. KORJAAJAMATORAN. PYYDETÄÄN. PAIKALLE. METRU. NUI. PAHOITTELEE. HÄIRIÖTÄ.”

Tulen toa piti miekkaansa yhä pystyssä odottaen vahkin seuraavaa siirtoa, mutta kone vaikutti keskeyttäneen toimintansa korjaajamatorania odotellessaan. Kapura luikki yksikön ohi ja kurkisti kadulle, josta oli tullut. Reitti selvä.

Zairyhin sotkutko vahkin toimintahäiriön olivat aiheuttaneet? Vai jokin muu? Tilanne ei vaikuttanut kovin hyvältä, jos yksiköt kaatuilivat satunnaisesti. Kapura ajatteli kysäisevänsä asiasta Zairyhiltä, mutta ajatuksialukeva kasvi ei tarttunut vihjeeseen. Tai ei jaksanut vastata.

Rakennusten rivit harvenivat ja lakkasivat lopulta täysin. Oliko reitti johtanut rannikolle, sillä Kapuran tietojen mukaan Metru Nui oli miltei täysin rakennettu? Pimenevässä illassa tumman vivahteen saanut meri paljasti Kapuran epäilyksen oikeaksi. Tarkalleen ajojahti oli johtanut Kapuran valtavalle jyrkänteelle.

Kalliolta oli näkymä läheiseen satamaan, jossa rahtilaivat lepäsivät seuraavaa matkaansa odottaen. Kapura kohotti Kepeltä tilaamansa harvinaisen pieneen tilaan mahtuvat kiikarit ja suuntasi ne satamaan. Jospa ko-matoran piileskeli siellä? XMS Angonce, ilmoitti eräs laiva nimekseen. Ei mitään muuta. Tulen toa skannasi loputkin lähiympäristöstä löytämättä mitään.

“Mitä nyt?” Kapura tiedusteli.

Taisimme kadottaa hänet.

“Saat vähän selittää”, Kapura mutisi. Hän käveli kallion reunalle ja näki etäisen hiekkarannan allaan. Siellä ei sen sijaan näkynyt kalliokiipeilypakoon turvautuvaa ko-matorania.

Olisin vain tarkistanut. Se ko-matoran tuntui epäilyttävältä.

Kapura ei sanonut mitään. Toki hän ymmärsi, että tässä oli taustalla jotain muutakin. Miltei täydellisen mielenlukutaidon omaava ei tarvinnut apua tavallisten matoranien tarkastamisessa.

“Ellei se matoran ollut epätavallinen”, Kapura päätti ajatuksensa ääneen.

Sinun ei tarvitse huolehtia siitä.

“Epätietoisuus on vaarallista”, Kapura sanoi. “Ja mistä minä voin tietää, mitä kaikkea sinä minulta pimität?”

Saat tietää kaiken Joueran kuoleman jälkeen, Zairyh sanoi. En halua sinun tietävän liikaa siltä varalta, että Jouera selviää jotenkin ja lukee mielesi.

“Se, että Metru Nuilla oli epäilyttävä ko-matoran, ei varmaankaan ole Joueralle hyödyllinen ajatus”, Kapura sanoi. “Sinä tiedät tästä jotain. Mitä?”

Kaikki aikanaan.

Kapura tuhahti ja istui kalliolle. Ajateltuaan hetken hän siirsi istumapaikkansa taaksepäin, jottei kukaan päässyt yllättämään häntä ja työntämään toaa alas kalliolta. Pudotuksen huomioonottaen se tuskin olisi miellyttävä kokemus.

“Entä Matoro ja Umbra?” Kapura tiedusteli. “Mitään merkkejä?”

Jouduin keskeyttämään etsinnät hetkeksi ja kohdistamaan fyysisen etenemiseni tähän suuntaan, Zairyh sanoi. Kerron, jos löydän jotain.

“Erittäin hienoa”, Kapura mutisi. “Entä mitään muuta? Parveilevia vahkeja? Kostonhimoiset Nurukan ja Deleva kera zamorkiväärien?”

Ei mitään. Pysy tässä, kunnes ilmoitan jotain.

“Ai niin. Näitkö sen äskeisen vahkiyksikön toimintahäiriön? Sinäkö sen teit?”

Minut häädettiin järjestelmästä. En ollut syyllinen. Jatkan etsintöjäni, pysy tässä.

Kapura huokaisi. Turha yrittää enää virittää keskustelua Zairyhin kanssa. Monopolin mielikeskustelussa omaava kasvi ei kuitenkaan vastaisi.

Tämä, ajatteli Kapura, oli juuri Zairyhiin luottamisen typeryyden ydin. Zairyh tiesi kaiken, mitä Kapura ajatteli, muttei toisinpäin. Todennäköisesti Zairyh kuunteli tarkasti tämänkin ajatusprosessin kulkua. Se oli kätevä varmistus siitä, ettei tullut petetyksi. Mutta Kapuralla sen sijaan ei ollut mitään takeita Zairyhin rehellisyydestä.

Ko-Matoran mietitytti yhä Kapuraa. Mistä oli kyse? Ilmeisesti matoranin mielessä oli tarpeeksi suojauksia Zairyhin tunkeutumisen estämiseksi. Mutta oliko pelkästään se epäilyttävää? Ei. Tilanteeseen oli pakko liittyä jotain muutakin, mutta Kapura ei millään keksinyt mitään järkevää. Mistä Zairyh tuntisi satunnaisen ko-matoranin? Tuskin kyseessä voisi olla Joueraan yhteyttä pitänyt hullu tiedemieskään.

Tulen toa joutui masentuneena toteamaan, ettei nykytiedoillaan pääsisi pohdinnassa mihinkään. Hän siirsi ajatuksensa teorioihin seuraavan Komisario Jarrek -kirjan juonesta. Olikohan Annek vai Sirrak petturi? Oikeastaan mystinen matoran muistutti paljon Jarrekin pitkällä urallaan kohtaamia käänteitä. Tosin usein käänne oli vain se, että Tahtorak tuli jostain ja veti kaikkia hahmoja turpiin.

Päivän tapahtumat olivat uuvuttaneet Kapuraa, jota alkoi jo väsyttää. Zairyh todennäköisesti vahtisi aluetta. Toa asettui makaamaan ja yllättyi siitä, kuinka nopeasti uni tuli. Ohutta ruohoa kasvava kallio oli makuupaikkojen mukavuusasteikossa melko alhaalla, mutta Kapuraa se ei haitannut. Toa sulki silmänsä. Ja nukahti.

Tietenkin asiaan saattoi vaikuttaa hienovarainen suggestio, joka oli lähtöisin mielenvoimaiselta kasvilta.

Ja Kapura nukkui. Pitkään. Pidempään kuin kukaan tavallista unta nukkuva, vaikka miten olisi väsynyt. Toa nukkui ja näki unia palavista matorankylistä, myrskyistä ja mielisairaaloista, joissa hän asteli poikkeuksetta yksin.

Kapura näki käytävän päässä oven, joka oli raollaan. Sininen valo loisti raosta.
Tulen toa käveli kohti ovea välittämättä siitä, ettei nähnyt käytävän pimeydessä mitään.

Välillä hän oli kuulevinaan jotain ja joutui kääntämään päänsä sivulle. Hänen päähänsä tuli järjetön ajatus: olisipa minulla soihtu. Nykypäivänä ei käytetty soihtuja. Nykypäivänä käytettiin taskulamppuja, ja toa muisti pakanneensa pinon niitä mukaan Metru Nuille.
Kapura ei myöskään ollut varma, halusiko hän varsinaisesti nähdä, mitä pimeydessä piileskeli.
Kohottaa soihtua.
Ei. Nykypäivänä ei käytetty soihtuja.

Kapura saapui ovelle ja veti sen auki. Sininen valo oli sokaisevan kirkas.

Huoneessa oli neljä sinistä tiiliseinää. Valonlähdettä ei näkynyt. Kapuraa vastakkaiselle seinälle oli joku kirjoittanut kirkkaanpunaisella kaksi sanaa.

SOITA MINUA.

Kapura laski katseensa sanoista. Hän laski katseensa esineeseen, joka lepäsi tekstin alla.
Nimda?
Ei.
Esine oli… Kapura ei ehtinyt nähdä esinettä. Maailma alkoi tummua.
Mikä se oli?
Kapura näki kullan kimalluksen.
Mikä esine oli?
Kapura luisui seuraavaan uneen.

Zairyh piti Kapuraa unessa ja jatkoi juuriensa levittämistä halki Metru Nuin. Jälkiä kadonneista toista näkyi kaikkialla Arkistojen ympärillä. Zairyhin eteneminen oli hidasta, kun kasvi kiemurteli vältellen maanalaisia huoneita. Lisäksi maaperä oli kovettunut huomattavasti, eikä Metru Nuin putkisto tarjonnut ilmeisiä reittejä.

Yhtäkkiä Zairyh tunsi toien mielet. Maanpinnalla.

Kapura hätkähti hereille ja nousi pidellen selkäänsä. Miksi ihmeessä hänen oli pitänyt nukahtaa tähän? Toa huomasi myös, että hänen olonsa oli yhä väsynyt kuin liian pitkien unien jäljiltä. Täsmälleen kuin liian pitkien unien jäljiltä.

Zairyh pommitti toan mieltä uudella viestillä ennen kuin tämä ehti miettiä syytä pitkäunisuuteensa.

Löysin muut. Seuraa ohjeitani.

Kapura lähti kävelemään kohti asutusta miettien yhä sekavia unikuviaan ja salaliittoja. Tekemiään sopimuksia. Heränneitä epäilyjä.

Eteenpäin.

Se onkin järkevä ohje, Kapura ajatteli. Ei taaksepäinkään pääse. Mutta ajatukseen kätkeytyi kuitenkin jotain järkevää. Menneisyyttä ei voinut muuttaa, joten järkevintä oli varmistaa mahdollisimman hyvä korttirivi tulevaisuudessa. Välttää siltojen polttamista.

Ja sen Kapura aikoi tehdä. Luottaa Zairyhiin, vaikka kasvi kertoikin liian vähän ja piileskeli muka huonon matorankulttuuri- ja tapatuntemuksensa takana. Ja vasta viime hetkellä katsoa, mikä kortti oli järkevintä pelata.

Kapura jatkoi etenemistään halki Po-Metrun.

Saari

Onu-matoralainen Tarek siirsi jalkansa hiekkakumpareelta toiselle ja katsoi ihastuneena näkemäänsä.

Uusi myrsky oli tuonut mukanaan paljon tavaraa. Laudanpätkät ja repaleinen purje paljastivat, että joku epäonninen alus oli kärsinyt haaksirikon. Suurin osa laivasta oli päätynyt Tarekin oikealle puolelle, jossa saaren rantaviiva jatkoi kierrostaan sen ympäri. Matoranin kasvoille levisi hymy. Kannatti tehdä aamulenkki saaren ympäri tänään! Hylky näytti niin ehjältä, että sen rahtiakin saattaisi olla tallella.

Myrskyn jäljiltä märkä purje lätsähti Tarekin astuessa sen päälle. Harmaa rapu ryömi esiin alta ja heilutti vihaisena saksiaan.

Päästessään näköetäisyydelle hylystä Tarek päästi suustaan yllättyneen äänen.
Ainoastaan rahtia ei ollut säilynyt.
Myös matkustaja.

“Hei!” Tarek huusi. “Hei!”

Punainen matoran (ta-matoran?) käänsi päänsä kohti saarelaismatorania.

“Olen Tarek!” Tarek huusi. “Tule esiin, niin vien sinut kyläämme!”

Olettamus ta-matoranilaisuudesta paljastui oikeaksi hahmon astuessa hiekalle. Haaksirikkoinen silmäili Tarekia kiitollisena, mutta vilkuili yhä vähän väliä merelle järkyttyneenä. Kovassa myrskyssä haaksirikkoutuminen oli varmasti ollut traumaattinen kokemus.

“Kapura”, matoran sanoi hiljaa Tarekin tarjotessa tälle kättään.

“Oliko hylyssä enää mitään hyödyllistä?” Tarek tiedusteli.
Kapura pudisti päätään.
“Menetitkö merelle jotain? Saatamme vielä löytää sen.”
Kapura ei vastannut, vaan siirsi katseensa ulapalle. Mata Nui yksin tiesi, mitä tämä oli kokenut.

Tarek oli hetken hiljaa, mutta keksi sen sitten.
“Ahaa! Menetitkö merelle jonkun?”

Värähdys Kapuran ilmeessä paljasti, että Tarekin arvaus oli osunut edes vähän lähelle. Onu-matoran odotti malttamattomana vastausta ja pakotti Kapuran reagoimaan jotenkin.

“Ööh… eräs…. ystävä”, Kapura sanoi yhä tuijottaen merelle. Mutta tämän ilme ja äänensävy paljastivat, että mahdollisesti oli kyse jostain enemmästä kuin ystävästä. Eikä mahdollisesti. Vaan varmasti.

Tarek pelästyi haaksirikkoisen synkkää katsetta. “Älä pelkää! Saatamme löytää hänet vielä. Ennen pitkää kaikki tuntuu huuhtoutuvan tämän saaren rannoille.”

“Ehkä”, Kapura sanoi hienotunteisesti, vaikkei ilmeisesti uskonutkaan, että niin voisi käydä.

“Mutta nyt menemme kylään”, Tarek ilmoitti. “Seuraa minua.”

Matoranit kävelivät kohti saaren toista puolta, jossa aivan viidakon tuntumassa kohosi saaren matoranryhmän pieni kylä. Tarek jatkoi kysymyksiään, ja vaikka haaksirikkoinen olikin hiljainen ja haluton puhumaan menneisyydestään, keskusteli tämä kylän ilmestyessä kaksikon näkökenttään jo innokkaasti muista asioista.

Luuli kai löytäneensä vihdoin turvapaikan.