XMS Angonce
Metru Nui

Sukellusveneen torni nousi hitaasti altaasta suuren rahtilaivan pohjassa. Sihahtelevat pneumaattiset nivelet tarrautuivat tiukasti alukseen ja lukitsivat sen tukevasti kiinni aluksen pohjaan. Hangaari xialaisaluksen perässä oli avara, ankean harmaa halli, jonka toinen puoli aukesi mereen. Ohuin kaitein varustettu ristikkosilta johti tunnuksettoman sukellusveneen tornille.

Luukku aukesi, ja vaaleansininen selakhialainen nainen kapusi ylös. Hänen mustien matemaattisten kaiverrosten peittämällä naamiollaan oli iloton ilme. Merimatka ei ilmeisesti ollut kovin nautinnollinen kokemus.

Hänen jälkeensä aluksesta purkautui sekalainen viiden ryhmä raskaasti aseistautuneita ja haarniskoituneita olentoja. Lyhyt steltinpeikko huusi komentoja, massiivinen syväläinen ilmanautti pudottautui sillalle kovalla tärähdyksellä. Leveäotsainen shasaali tarkasti ammattimaisesti mustan salkkunsa sisältöä.

Selakhin nimi oli Angien, ja hän oli virallisesti Varjotun korkein edustaja siinä geopoliittisessa kaaoksessa, joksi Legendojen Kaupunki oli viime kuukausina muuttunut.

Ei hän juuri näyttänyt pimeyden metsästäjältä. Hän ei ollut suuri, julma tai uhkaava, ei edes aseistettu. Hän oli pitkä, hintelä ja kevyesti selakhialaiseen tapaan kankaalla ja sinkillä haarniskoitunut.

Eipä hänellä oikeastaan auktoriteettiakaan ollut viiteen ammattikriminaaliin, jotka Varjoisa oli Odinalla hänen alaisiksiin määrännyt. Oikeastaan hän ei edes ollut pimeyden metsästäjä virallisessa mielessä – siihen virkaanhan pääsi vasta, kun pääsi Kyyaavikon areenoilta elossa. Hän oli Varjotun teknisen osaston johtava tutkija, koodinimeltään Rautakala, ja hänen tehtävänsä oli pitää huoli siitä, että synkillä saalistajilla oli aina parhaat mahdolliset välineet viattomien teurastamiseen.

Kuusi Varjotun lähettilästä jäi varustesalkkuineen odottamaan altaan reunalle aluksen kapteenia, joka oli luvannut olla paikalla jo seitsemän minuuttia sitten. Se vain tuki Angienin oletusta – vortixxit ovat käytöstavatattomia ääliöitä. Selakhitar oli pyrkinyt välttelemään tapaamisia xialaisten kanssa, mutta Varjottu oli määrännyt hänet tälle tehtävälle. ”Rautakala, se on ominta alaasi”, hän oli sanonut äänellään, joka saa suostumaan mihin tahansa. ”Mene ja auta Mielitutkijaa Metru Nuin polttamisessa.” Ja kun Varjottu käskee jotakin, sitä on paras totella. Angien tiesi sen turhan hyvin. Hänelläkin oli ollut joitakin hieman turhan idealistisia tutkijakumppaneita.

”Tyypillistä xialaisilta, saatana”, turhautunut minipeikko mutisi. ”Helvetin epätäsmällisyyttä!”

”Mrh”, kommentoi sieluton ilmanautti raskaassa ilmasukelluspuvussaan.

”Fisu, tee jotain hyödyllistä. Tunnet saatanan vortiksit. Soita sille tai jotain.”

Angien ei vaivautunut laskeutumaan metsästäjäkersantin tasolle vastatakseen tälle.

Hangaarin perällä aukesi sinisin neonvaloin hohtava hissin ovi. Yksinäinen vortixx ilmestyi paikalle. Hän näytti tasan siltä, miltä selakhi odottikin. Mahtipontisen punamusta haarniska, rumat hiuslevät muotoiltu siististi pään yli ja omahyväinen liskovirne.

Vaaleansininen hainainen marssi saattueineen tätä vastaan.

”Hei, tervetuloa XMS Angoncelle!” Radak toivotti aurinkoisena ja suuteli selakhin kättä aidon vortixx-herrasmiehen elkein.

”Ilo on kokonaan Varjotun puolella”, Angien vastasi kuivasti henkilökohtaisen tilan loukkauksen johdosta. ”Minua kutsutaan Rautakalaksi. Vastaan Metsästäjien osalta tästä operaatiosta. Ja sinä olet tämän aluksen kapteeni…?”

”Sano Radak vain”, vortixx vastasi. ”En perusta tuollaisista titteleistä. Pidän enemmän nimistä, sillä ne kertovat kantajastaan jotain.

Ehkä siksi metsästäjät eivät käyttäneet omia nimiään, kävi selakhin ajatuksissa. Ehkä siksi hänenkin virallinen koodinimensä oli Rautakala.

”Angien”, hän kertoi liskomiehelle. Vortixx näytti oikeastaan yllättävän laihalta ja… no, mitättömältä lajinsa mittapuulla. Eikä hänen tiimalasin muotoisista pupilleistaan paistanut juonittelu ja ahneus, vaan vilpitön innostus siihen, mitä hän teki.

”Heitetään varusteenne huoneisiin. Voimme sitten vähän kierrellä alusta. Näytän sinulle samalla tutkimukseni, Ang.”

”Saat näyttää sen meillekin, lisko”, Kersantti-koodinimeä käyttävä peikko totesi. ”Sinun laitteillasihan meidän on tarkoitus hirttää Dume vahkeihinsa ja antaa Likanin tukehtua kilpeensä.”

Angien ei tiennyt tarkkaan minkälaisen projektin parissa vortixx oli viime aikansa käyttänyt, mutta oli silti satavarma, ettei steltinpeikko tajuaisi siitä mitään. Ei, vaikka olikin keskimääräistä peikkoa nopea-älyisempi yksilö.

”Älä huoli, peikkoseni”, Radak vakuutti. ”Enköhän osaa asiani. Ainakin pomonne uskoo niin.”

Tai sitten pomomme lähetti meidät, koska ei usko niin, selakhilaani ajatteli.

”Esittele meille alus. Katsotaan sen jälkeen, mikä projektin status on”, selakhi-tutkija sanoi.

---

XMS Angonce oli ulkomuodoltaan hyvin tyypillinen, Voitto Korporaation valmistama xialainen rahtialus. Sen siluetti oli ylhäältäpäin hieman kuin lyhyt miekka – pitkä nokka rahtitiloineen, adoriniummoottorit sivuilla ja telakoitumistila perässä. Ainoa asia, joka vihjasi alukseen kasatusta teknisesta kalustosta, olivat pitkät antennit komentosillan yllä.

Radakin alus oli ankkuroitu pohjoisten Metrujen väliseen kanavaan monen muun ulkomaisen kauppa-aluksen tavoin. Viime aikoina xialainen kauppaliikenne oli vaikeutunut asteittain Dumen ja Metru Nuin neuvoston vastahakoisuuden vuoksi, mutta toistaiseksi Teollisuuden Kaupungin alukset eivät herättäneet turhia epäilyksiä.

”Kaksi päivää sitten onnistuin läpimurrossa”, vortixx kertoi innostuneena. ”En väitä ymmärtäväni koko ilmiötä kunnolla, mutta Varjoisa tulee saamaan haluamansa.” Hän avasi laboratorioonsa johtavan metallioven silmätunnisteella.

”Eikö tässä ole kyse pelkästä kyptauksen purusta? ” Angien kysyi astellessaan sisälle.

”Niin minäkin luulin aluksi”, Radak vastasi. ”Mutta tämä on jotain ihan muuta. Olen täysin perinteisen teknologian ulkopuolella.”

Radakin valoisa, suurilla ikkunoilla varustettu työpiste oli järjestelmällinen ja siisti. Sitä dominoi massiivinen tietokone liitettynä kymmeniin erilaisiin skannereihin, lähettimiin sekä antureihin sekä jalokivilasiseen tutkimuskupoliin. Seinillä oli siististi vihreitä mallipiirroksia, joiden esittämiä asioita Angien ei juuri tunnistanut. Ne olivat ilmeisesti erilaisia robotteja sekä voimanlähteitä niille. Vahki-piirrustuksia löytyi useita, myös Kralheista ja muista eliittimalleista. Hän tunnisti pari piirustusta Sodan aikaisiksi kuviksi Mustan Käden pyöreästä symbolista.

Pöydällä oli myös kirja, jonka välissä oli useita kirjanmerkkejä. ”Mielen Viejä”, se oli otsikoitu. Kannessa komeili kuparinen Pakari. Arkistojen kirjaston leiman huomattuaan selakhi menetti kiinnostuksensa opukseen.

Rorzakh, jonka pää oli osittain purettu, oli kiinni pöydässä. Johdot virtasivat sen prosessorista tietokoneeseen ja syöttivät näytölle informaatiota sen vastaanottamista aalloista. Mutta laitteisto tai mittayksiköt eivät olleet mitään, minkä Angien tunnistaisi asepajaltaan Odinalta. Hän päätti antaa vortixxin esitelmöidä innostuneena sen sijaan, että kysyisi. Tekniikkaluento kuitenkin päättyi äkisti, kun Radak keskittyi kuuntelemaan viestiä, jonka kuulokkeistaan kuuli:

“Loiste, Lumi ja Leimahdus ovat nousseet syvyydestä. Liekki on matkalla heidän luokseen. Eliminoinko?”