Nazorak-pesät
”Kerro minulle mitä näet tässä”, Kenraali lausui vakavalla äänensävyllä. Hän sääti jotakin orgaanisen kaukosäätimen näköisestä laitteesta, ja suuren näytön virtavalo syttyi päälle.
Gaggulabio kumartui tuolissaan hieman eteenpäin, katsoen ruutua tarkkaavaisena. Hän siristi silmiään.
”En näe mitään?” skakdi tokaisi.
”Nimenomaan. Osaatko kertoa tästä jotakin?” nazorak asteli pelkkää mustaa näyttävän ruudun viereen.
”Jaa-a, onko teidän omissa insinööreissä jotakin vikaa, vaikka tunnenhan minä tietysti itseni imarrel-” Labio aloitti mutta 001:n murhaava katse pysäytti hänet. Kenraali asteli lähemmäs tukevaa skakdia pitkänä ja ryhdikkäänä.
”Tuo”, hän osoitti ruutua ”oli turvakameratallenne siitä erikoissellistä, jossa pidimme Miekkapirua.”
”Haluatko kertoa minulle jotakin siitä, miksi tallenne oli tyhjä?” hän jatkoi.
Labio oli hetken hiljaa. Hän prosessoi huuruisissa aivoissaan tilannetta. ”Katsotaan tätä ensin noin neutraalista näkökulmasta – ensin te tuotte klaanin vaarallisimman hirviön tukikohtaan, ja sitten ette kykene vartioimaan sitä? Eikö vika ole pikemminkin teid-” Gaggulabio aloitti ivallisesti, mutta hänen äänensä vaimeni mutinaksi 001:n auktoriteetin alla.
”Sinun joukkosi pääsivät sisään, eliminoivat vartijat ja tyhjensivät tallenteet – se on vaikuttavaa, ja ylititti kaikki oletukseni siitä mihin joukkosi kykenevät” 001 aloitti. Hän käveli edestakaisin huoneen loisteputkivalaistuksessa. ”Mutta miksi, Labio? Mitä te teitte Miekkapirun luona?”
”Noo, jos hän on nyt meikeläisiä niin kai me sitä voidaan käydä jututtamassa”, Labio jatkoi äänensävyllä, joka ei edes kuulostanut kovin vakavalta.
”Mitä. Te teitte. Miekkapirun luona?” Kenraali 001 toisti ja tuijotti Labiota vihreillä silmiltään, joissa näytti palavan turhaantuneisuus ja viha.
”Ei mitään vakavaa; se istuu edelleen kopissaan, kuten tiedät”, Labio vastasi, mutta tunsi, ettei se ollut vastaus jonka 001 halusi.
”Te teitte sen jonkun muun toimeksiannosta”, 001 aavisti, kääntyen katsomaan tyhjää näyttöä kuin ajatuksissaan.
”Vaikka olisimmekin, palkkasoturin kunnia sitoo minua – en voi paljastaa asiakkaitteni asioita”.
”Palkkasoturin kunnia? Tuo oli ehkä huonoin kaikista surkeista vitseistäsi”, 001 sanoi jäätävästi. ”Selkeästikin sinulla ja erinomaisen kunniallisilla palkkasotureillasi on tekemisen puutetta, kun etsitte jo uusia maksajia”. Labio oli hiljaa.
001 tuhahti. ”Pidä kunniasi. Siirrä tukikohtasi pinnalle. Pitäkää painetta yllä. Mutta tämä oli viimeinen kerta, kun jäät kiinni jostakin tällaisesta; eikö olekin, Labio?”
Skakdilla kesti hetken tajuta kenraalinsa sanojen sisältö – hän määräsi skakdit aloittamaan oikeat sotatoimet pinnalla. ”Niin kauan kun meillä on kyliä poltettavaksi lupaamme jättää kaappihirviösi rauhaan” Labio vastasi yllättävän innostuneesti, mutta hänen äänessään oli myös asteen verran ivaa. Hän lähti huoneesta nopeasti, kuin täynnä uutta energiaa. Kenraali 001 jäi huoneeseen kuin ajatuksiinsa syventyneenä.
Lyhyt mutta ytimekäs. Dialogi toimii ja näiden hahmojen suhtautuminen toisiinsa on kyllä jonkin sortin palavan vihan ja sotilaallisen kunnioituksen välimuoto. Pakko pitää.