Aihearkisto: Retro

Vanhan foorumin rope.

Guardian

Komentokammio

Guardian katsoi tyrmistyneenä plasmakiväärinsä savuavaa raatoa, joka makasi kolmena osana komentokammion lattialla taistelun kaataman tuolin vieressä. Vartija-kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti ja pelastanut hänen henkensä niin sodassa kuin sen ulkopuolella. Kivääri oli ollut yksi harvoista kaltaisistaan, sillä sisällissodan jälkeen suurin osa Vartija-luokan kivääreistä oli myyty eteenpäin pääasiassa osina. Guardian oli pitänyt kiväärinsä siitäkin huolimatta, että malli oli auttamattomasti vanhentunut.
Nyt Guardianin toiseksi vanhin ystävä oli kuitenkin pieninä savuavina palasina. Jos tilanne olisi ollut toinen, Skakdi olisi tuntenut syvää haikeutta.
Tällä hetkellä Guardian päätti kuitenkin keskittyä kuolemansa välttelyyn.

Feterran hyökkäystahti oli kiristynyt. Kaikki sen aseet eivät toimineet enää yhtä hyvin, mutta metallinen olento yritti yhä parhaansa mukaan. Verenpunainen plasma-aalto latautui tasaisella huminalla Feterran olkapäässä ja räjähti usein kohti Tawaa tai Guardiania. Välillä Feterra ampui tappavan räjähtäviä plasmalaukauksia, mutta taistelun tahdin nopeutuessa se joutui turvautumaan nopeampaan ja heikompaan plasmatulitukseen ja pitkien luurankomaisten käsiensä päästä lenteleviin pieniin valkoisiin tainnutuslatauksiin.

Tainnutuslataus lensi kohti tällä hetkellä aseetonta Guardiania. Hän heilautti päänsä nopeasti sivuun ja ammus napsahti huoneen lattiaan rätisten sähköisesti. Guardian vetäisi pistoolinsa vyöltään ja täytti sen lippaan vauhdikkaasti. Samalla Feterra oli kuitenkin jo ehtinyt käynnistää toisen kouransa tainnutussäteen ja laukaisi sen kohti sinistä Skakdia.
Akrobaattisesti huoneen läpi loikkiva Tawa ehti tielle ja otti valkoisen tainnutuslaukauksen vastaan keihäällään. Osuman tärähdys sai sähkön Toan melkein pudottamaan keihäänsä ja horjahtamaan taaksepäin, mutta hän onnistui korjaamaan asentonsa juuri ennen Feterran kohtalokkaampaa olkapääsuojuksen tapposädettä. Säde räjähti punaiseksi plasman ja sähköisen energian pilveksi osuessaan Tawan suojaukseen.

Feterra oli jo valmiina uuteen kuolettavaan plasmalataukseen, mutta niin olivat myös adminit. Tawan sähkölataus osui suoraan Feterran päähän ja vaikka tunteeton olento ei reagoinut näkyvästi osumaan, sen tähtäys häiriintyi selvästi. Plasmalaukaukset ainoastaan hipaisivat Guardianin harjaa hienovaraisesti, mutta aiheuttivat silti parin sekunnin ajan kivullista poltetta.

Kun Tawa piteli Feterraa kahdella sähköstä koostuvalla köydellä paikoillaan, Guardian ampui robottia tähdäten kaksin käsin Zamor-pistoolillaan. Pienikokoiset smaragdinvihreät kuulat lensivät aseesta ilman läpi vähäisin äänin ja osuivat Feterran kuoreen jättämättä sisäänmenoaukkoa. Sekunnin päästä haarniskan läpäisevien Zamor-kuulien sisällä olevat pienoisräjähteet kuitenkin aktivoituivat jossain Feterran sisällä ja räjähtivät kumeasti jättäen Feterran panssariin pyöreän ulkonevia lommoja. Feterra ei vastannut mitään, mutta hyökkäys ei ollut selvästi jättänyt sitä täysin vahingoittumattomaksi.

Guardian jatkoi tulitusta Tawan pidellessä mekaanista sylinteriä paikoillaan. Paikallaan leijuva Feterra alkoi jo liikkua Tawan otteessa epätasaisemmin ja sen keskimmäisen silmän valo himmeni hieman.
Guardian oli vaihtamassa lipasta, kun takaa tullut valkoinen säde osui hänen käteensä ja heitti Zamor-pistoolin huoneen toiseen päähän. Toinen valkoinen säde osui pahaa-aavistamattomaan Tawaan, joka kaatui maahan ja menetti otteensa Feterrasta.

Guardian kääntyi hieman ja huomasi, että ammus oli tullut toisesta Feterrasta, jota Domek ja Killjoy yrittivät pidätellä parhaansa mukaan. Sen enempää hän ei ehtinyt tutkia tilannetta, sillä Tawan otteesta paennut hieman lommoinen ja kärpäsmäisen epätasaisesti paikallaan lentelevä Feterra oli ladannut plasmansa jo täyteen voimaan.
Guardian ei ehtinyt miettiä.
“Plasma. Päälle.”

Feterran ja Guardianin plasmasäteet osuivat yhteen ja räjähtivät sokaisevasti ilmassa levittäen suuren lämpöaallon huoneeseen. Lämpöräjähdyksen alla lojuva rikkinäinen tuoli syttyi tuleen hetkessä ja loi hieman valoa huoneeseen, jolloin Feterran piirteet hahmottuivat entistä paremmin. Nyt Guardian ja Tawa havaitsivat koneen pohjassa olevan moottoria muistuttavan osan kokonaisuudessaan. Nyt he tiesivät, mitä oli hajotettava.

Ongelmaksi osoittautui vain se, että Guardianin pistooli oli huoneen toisessa päässä. Guardianin panssarin heittoveitset eivät olleet tehneet vahinkoa Feterran kuorelle aiemminkaan, joten ne olivat poissa kysymyksestä. Sinisellä Skakdilla oli tietysti yhä silmiensä plasmasäde, mutta sekin oli vain kuumentanut Feterran metallista kuorta.
“Paaco?” Guardian huusi taaksepäin, mutta piti yhä Feterran tiukasti näköpiirissään äkkiliikkeiden varalta. “Ase!”

“Mitä?”

“Jossain takanasi on asekaappi”, Guardian vastasi. “Heitä minulle jotain.”

Paaco antoi äänimerkin ja heitti jotain Guardiania kohti. Guardian kääntyi nopeasti ja tarttui lentävään esineeseen. Adminin yllätykseksi se muistutti enemmän mekaanikon työkalua kuin oikeaa asetta.

“Tämä on jakoavain!” Guardian huusi Paacolle.
“…ja?”
“Väärä kaappi!”
“Kaikilla meillä ei ole yönäköä. Entä tämä?”

Guardian heitti jakoavaimen maahan ja valmistautui ottamaan vastaan seuraavan Paacon heittämän esineen. Se osoittautui huomattavasti terävämmäksi kuin jakoavain, mutta ei ollut huomattavasti isompi.

“Machete. Parempaan suuntaan.”
Guardian kääntyi välillä katsomaan Feterraa ja heitti tätä kädessään olevalla viidakkoveitsellä. Se ei aiheuttanut erityistä vahinkoa, mutta jostain syystä tunteeton robotti alkoi näyttää hieman ärtyneemmältä.

Seuraava Paacon heittämä objekti osoittautui teräskärkiseksi puukeihääksi, joka kuitenkin osoitti pian todellisen kestävyytensä Feterran luurankomaisissa kourissa. Feterra heitti keihään palaset maassa roihuavaan nuotioon vaikuttaen poikkeuksellisen pilkkaavalta. Sen jälkeen se laukaisi tehokkaan sarjatuliryppään kohti admineja. Guardian onnistui väistämään suurimman osan pienistä plasmaluodeista, mutta kymmenkunta niistä raapi polttavasti tiensä läpi hänen haarniskansa. Tawa torjui ammukset poispäin pyörittäen keihästään.

“Haa!” Paaco huusi voitonriemuisena taistelun äänien alta. “Tämä!”
Guardian kääntyi ottamaan vastaan taas yhden lentävän esineen. Ase osoittautui huomattavasti aiempia Paacon heittämiä esineitä suuremmaksi ja raskaammaksi. Guardian oli pudottaa suuren metallikeihään lattialle, kun se mätkähti hänen käsiinsä.
Kun Guardian katsoi kädessään olevaa keihästä, hän hymyili leveästi. Sen kaksi vierekkäistä kärkeä olivat yhtä teräviä kuin aiemmin. Tämän teräksisen keihään kaksi kärkeä kääntyivät myös hieman sisäänpäin pienellä napinpainalluksella, mikä muunsi keihään käytännössä suureksi viikatteeksi.
Tämä oli Guardianin kolmanneksi vanhin ystävä.

Feterran ympärillä akrobaattisesti hyppivä Tawa keskeytti metalliolennon pohjassa olevan lentomoottorin hakkaamisen ja vilkaisi Guardianin keihästä.
“Sinähän et välittänyt lähitaistelusta?”

Guardian kohotti olkapäitään ja näytti merkillisen ilmeen. Sitten hän heilautti kaikilla voimillaan suurta keihästä kohti Feterraa. Sen viikatteen ja keihään yhdistelmää muistuttava kärki kalahti voimakkaasti robotin päähän ja repäisi ruman särön yhteen sen silmistä.
Guardian ei ollut liikkunut paikaltaan. Hän oli lyönyt Feterraa keihäällään samasta pisteestä, josta oli ampunut tätä Zamoreilla.

Guardian katsoi Tawaa ja osoitti toisen kätensä sormella keihästään.
“Näyttääkö tämä sinusta lähitaisteluaseelta?”

Yhtäkkiä (yksi) ninja

Puunlatvat, Lehu-metsä

Hoikka vihreän kirjava hahmo hyppi puissa. Hänet tunnettiin nimellä “Ninja” ja hän oli Veljeskunnan ninjaklaanin jäsen. Hyppien puusta toiseen, Ninja harjoitteli ninjataitojaan.

“Isken jo nyt yhtä nopeasti kuin tuuli ja katoan kuin varjo, joten miksi tarvitsen harjoittelua”, Ninja ajatteli itsekseen, kun kuuli alhaalta ääniä. Ninjataidoillaan, Hunaa kantava Matoran pudottautui puiden runkoja ja liaaneja käyttäen alaspäin metsän pohjalle.

Metsän pohjalla, kaksi olentoa kuorsasivat. Toinen oli mustan ja limetin vihreä, toinen musta ja violetti.

“Keitä olette, muukalaiset”, Ninja huusi, herättäen Umbran ja Levahin.

Matoran mulkoili kaksikkoa, jotka heräsivät säpsähtäen.

“Olemme vain Ba-Matoran Umbra ja Orton Levah. Mitä muuta haluat tietää?” Levah vastasi, ottaen maasta yhden ilmasaksensa.

“En tullut tänne vain herättämään teitä, tulin myös varoittamaan teitä oudoista olennoista jotka ovat hyökänneet Bio-Klaaniksi kutsutun järjestön linnoitukseen”, Ninja vastasi, peittäen nyrkkirautakädellään suunsa kun puhui.

Tämän kuullessaan Umbra sai välähdyksen menneisyydestään. Hän näki taas Klaanin loiston ja kuinka hän keltaista Rurua muistuttavaa naamiota kantavana Toana käytti Mode-kiveään sääntöjenrikkojiin.

“Meidän pitää lähteä Bio-Klaanin linnoitukselle nyt Levah”, Umbra sanoi huolestuneena. Levah pystyi näkemään Umbran surulliset silmät tämän Pakarin takaa.
“Se paikka merkitsee minulle jotain, mutten tarkoin muista mitä. Minun on pakko päästä linnoitukselle mahdollisimman nopeasti”

Levah nyökkäsi.

“Hyvä on Umbra, lähdemme nyt matkaamaan kothi linnoitusta. Ja kiitos näistä tiedoista muukalainen. Saanen kysyä, mikä on nimesi?” Levah vastasi ja kysyi Matoranilta kysymyksen.

“Minulla… Ei ole varsinaista nimeä. Minut tunnetaan vain nimellä Ninja”, Hunaa kantava muukalainen sanoi, kadoten varjoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan metsän siimeksessä kohti Klaania.

Isku Nazorak-pesään: Tongun taikatahna

Nazorak-luola

Keetongu tunsi olonsa kurjaksi. Häntä oli äskettäin ammuttu jalkaan, hän oli kuullut karmeinta laulua ikinä ja hänen päälleen oli tiputettu katto.

Hän aukaisi (yhden) silmänsä. Pyöreän näkökentän laidassa hahmo potkaisi toista jalkaan. Hieman lähempänä näkyi hahmon ruumis, jonka Keetongu tunnisti Summerganoniksi. Päässä selveni.

Keetongu nousi hämmästyttävän nopeasti ja potkaisi sidottua ja tajutonta torakkaa päähän. Samaan aikaan zamorin aiheuuttama kipu valtasi jalan ja Keetongu lysähti kumoon.

“Umf.”

Matoro käveli hänen luokseen. Suga oli hereillä, mutta hänen kätensä päällä oleva kivi esti hänen nousemisensa.

“Tongu, Summerin käsi on jumissa, voisitko nostaa-” Matoro sanoi, mutta joutui Tongun keskeyttämäksi.

“Matoro, vasen rintatasku.”

Matoro työnsi kätensä Keetongun rintapanssarissa olevaan aukkoon. Hän kuitenkin vetäisi sen äkkiä pois, sillä tasku oli täynnä kellertävää tahnaa.

“Yäh!” Matoro huudahti ja hankasi tahnan kiveen.

“Pistä sitä tököttiä jalkani haavaan”, Keetongu sanoi. Matoro toimi, joskun vasten tahtoaan. Tahna kuitenkin lievitti kipua ja haava alkoi parantua. Keetongu nousi ja meni auttamaan Summeria. Jalka voi jo paljon paremmin.

Isku Nazorak-pesään: karttavaras

Nazorakein tunnelit

Matoro pitelee päätään. Hän nousee hitaasti kaiken tomun ja kiven keskeltä.
Jään Toa saa silmänsä auki ja katsastaa tilanteen.
Kuolleita Nazorakeja. Tai vähintään tajuttomia.
Kivimurskaa. Isoja sortuneita lohkareita. Iso keltainen möykky. Hei, se keltainen möykky onkin Keetongu.
Matoro ryntää – tai liikkuu niin nopeasti kuin äsköisen jälkeen voi liikkua – Keetongun luo. Ison rahin ainut silmä on ummessa.

Matoro koittaa herätellä Tongua. Hän katselee samalla huonetta, paikantaakseen jonkun muun.
Summerganon on yhdessä kulmassa. Ilmeisesti käsi jäänyt kivien alle.

“Toa! Nouse, kädet ylös!” yksi torakka huutaa Matoron takaa. Se osoittelee Zamor-pistoolilla Toaa.
Matoro nousee hitaasti seisomaan, ja nostaa kädet ylös. Hän on selkä torakkaa päin.
“Mistä minut pidätetään?” Matoro kysyy ivallisesti.
Torakka tulee lähemmäs, painaa pistoolin Matoron niskaan ja ottaa tämän pitemmän miekan. Toa potkaisee nopeasti taaksepäin, Nazorakin jalkaan. Torakka kaatuu maahan iskusta, ja Jään Toa nappaa vyöstään lyhyemmän miekkansa ja osoittaa sillä uhrinsa kurkkua.
Hän potkaisee Zamor-pistoolin kauemmas.
“Osat vaihtuivat, torakka”, Matoro myhäilee.
“Onko sinulla alueen karttaa?” hän jatkaa.
Hyönteisotus sähisee jotain ja osoittaa vyötään. Matoro nappaa vyön taskusta vihkon ja sitoo torakan neljä kättä vyöllä sen selän taa. Hienovaraisen nuijanukutuksen jälkeen Matoro pujottaa karttavihkon vyöhönsä ja menee katsomaan Summerganonia.

Isku Nazorak-pesään: Mysterys Nuin makutan irstas laulu

Nazorakien tunnelit

Makuta Nui raahasi joukkiotaan pitkin tunneleita. Nazorakeja seurasi jonkin matkan päässä. Kenelläkään ei ollut erityisen hyvä olo. Jokaisella oli melko pahoja haavoja. Nazorakeja riitti aina lisää.

Makuta Nuin ajatukset pyörivät torakoissa, niitä oli kaikkialla. Seuraavaksi ne olivat hänen edessään. Manu katseli pöllämystyneenä torakkaa kasvoista kasvoihin. Tunnelin toisesta päästä oli tullut lisää torakoita. Takaa tuli torakoita. Itse asiassa kolmannestakin haarasta – he nimittäin olivat risteyksessä – tuli torakoita. Klaanilaiset valmistautuivat jälleen taisteluun. Tällainen ei ollut mukavaa. Pian heidän onnensa päättyisi. Joku kuolisi.

Makuta Nui käytti jälleen päätään. Loistavia ideoita satoi tyhjästä. Hän istuutui lattialle ja alkoi laulaa. Hän lauloi irvokasta, irstasta laulua, jonka sanoitukset hän veti hatusta. Torakat kuuntelivat ällistyneenä.

Tämän illuusion laulaessa keskellä risteystä oikea Makuta Nui hiippaili yhteen tunneleista. Muuta klaanilaiset hän varoitti pois alta telepaattisella viestillä. Jokainen ryntäsi nopeasti johonkin kahdesta tunnelista; kolmas, josta he olivat tulleet, ei ollut järkevä vaihtoehto.

Manu räjäytti tunnelin katon. Torakat kirkuivat. Eivät siksi, että tunneli romahti heidän päälleen, vaan siksi, että laulu päättyi niin karmeasti.
Ehkä en ala harrastaa laulamista, Makuta tuumi. Jospa jätän ne hommat Snowielle.

Manu katsoi ympärilleen. Hän makasi maassa. Hänen vieressään makasi torakka. Manu mietti hetken, pitäisikö hänen räjäyttää torakan pää tuusan nuuskaksi. Sitten hän äkkäsi Maken, joka makasi torakan toisella puolella. Keetongu, Matoro ja Summerganon olivat jääneet toiseen tunneliin.
Tai kuolleet, Manu ajatteli. Hän nousi ylös lattialta. Estäessään kaatumisen hän huomasi, että oli kuluttanut loputkin voimistaan katon räjäyttämiseen.
Jaha. Ei sitten enää hienoja supervoimia…

Makuta herätti MahriKingin, joka voihkaisi tuskasta. Hänen jalkansa läpi oli mennyt suuri, kivinen piikki. Manu veti sen irti. Torakka heräsi ääneen, joka pääsi Maken suusta. Make tinttasi tämän tajun kankaalle. Manu mietti, olisiko itse tappanut tämän. Ehkä ei sittenkään kannattanut ajatella sellaista. Nyt oli vain yksi tie: tunneliin oli mentävä. Parivaljakko lähti talsimaan mustaan syvyyteen.

Isku Nazorak-pesään: miten magneetit toimivat?

Nazorakien rahtitunneli 121B, umpikuja

Joukko raskaasti aseistautuneina Nazorakeja on linnoittautunut ylämäen huipulle kapeaan tunneliin. Ne pommittavat Klaanilaisia jatkuvasti.
Kymmenien biojen päässä, alamäen juurella ja laava-altaan välissä tykistökeskityksen kohteilla on ongelmia. Kaatunut vaunu toimii jotenkuten suojana. Manu käyttelee suojakenttävoimaa, tosin jos siihen osuu räjähtävä ammus, paineaalto voi heittää Makutan suojakenttineen laavaan.

“Hyviä ideoita?”, Matoro kysäisee.
“Eipä erityisesti.”, maahan hyppäävä Keetongu huutaa. Nazorakin ammus osuu häntä reiteen.
“Ylitetään tuo rotko! Se on ainut mahdollisuus päästä tästä!”, Make huutaa. Hän hyppää taaksepäin, avaa siipensä ja nousee jonkun verran ilmaan.
“…Miten? Tässä on vähän kiire!”, Summerganon huutaa vaunun takaa.
Mahriking lataa tulienergiaa ja ampuu yhden palavan aallon Nazorakeihin. Hänen toiseen siipeensä osuu, ja Tulen Toa on lähellä pudota. Hän näkee siipensä reunassa luodinreiän. Se ei vie häneltä lentokykä, mutta heikentää.
Makuta nui keksii mitä tekee, se tosin ei ole välttämättä niin mukavaa muille Klaanilaisille mutta mitä väliä. Hän ampuu mangetismisäteitä laavarotkon toiselle puolelle. Voimakas mangeetti vetäisee kovaa Klaanilaiset (Paitsi teleportanneen Manun) päin kiskoja rotkon yllä.

Matoro iskeytyy kovaa metallikiskoja päin. Hänen selkänsä koki erittäin kovia iskussa. Metallinen vaunu syöksyy häntä päin.
“Argh!”, Matoro tokaisee. Hän yrittää nousta, mutta mangetismi estää sen.
“Mangetismi pois! Mangetismi pois!!!”, Matoro kiljuu. Metallivaunu putoaa jään Toan jalkojen viereen. Matoro huokaisee.

Kunnes uusi räjähdys osuu Klaanilaisten asemiin. Nyt heillä on ainakin perääntymisreitti.

Domek the light one

Komentokammio

Matala humina kaikui komentokammiossa.

Tawa yritti toivottomasti saamaan itsensä irti Feterran otteesta, mutta mikään ei näyttänyt onnistuvan kun hänen mielensä täytti pelkästään ajatukset pahimmasta.
Guardian seisoi hyvin lohduttomasti asetelman keskellä. Tämä oli yksi niitä harvinaisia hetkiä, jolloin hän alkoi todella epäilemään rooliaan Adminina. Sininen Skakdin hienpisarat valuivat hänen otsaansa pitkin, hän ei kyennyt keksimään mitään mikä auttaisi heitä tilanteessa enään.

Feterrat alkoivat jännittää otettaan Klaanilaisista. Killjoy tunsi kuinka hänen kypäränsä ja kyborgikehonsa vakautta pantiin todelliselle koetetukselle. Paaco on kokonaan riisuttu aseistaan ja on täysin kyvytön edessä olevaa metallihirvitystä vastaan.

Silloin samaan aikaan huoneen nurkassa, särkyneen panssari-ikkunan vieressä, Kepe heräsi tajuttomuudesta. Hän tuki käsivarsillaan itseään hieman ylös jotta näkisi mitä oli tapahtumassa. Kukaan huoneen muista henkilöistä eivät näyttäneet huomaavan häntä vielä. Ensimmäinen asia minkä valkovihreä Toa näki seistessään oli hyvin lamauttava; Feterrat saivat kiinni Killjoysta, ja Tawastakin ja Guardian seisoi siellä täysin avuttomana.
Kepe alkoi heti miettimään kiireisesti suunnitelmaa, mutta jokainen idea mikä hänen päässään liikkui joutui heti ammutuksi alas kun hän muisti Metalliolentojen kyvyt. Hän vapisi hieman ajatuksista ja hieroi toisella kädellään kasvojaa rahoittaakseen itseään hieman. Juuri silloin hän keksi ajatuksen, joka varmasti toimisi. Mutta sen toteuttaminen saattaisi hyvinkin vahingoittaa häntä itseä ja jopa koitua hänen tuomioksi.
“Ei”, Kepe ajatteli, “Klaanilaisten elämä on paljon tärkeämpi. Minun on tehtävä se, vaikka mitä tapahtuisi”.
Päätöksen tehtyä valkovihreä Toa alkoi nostamaan itsensä lattialta pois. Vaikka hänen kylkensä ja olkapäänsä olivat vakavasti murtuneet osuessaan seinään, mutta hän silti nousi ylös seisoen lujatahtoisesti.
Kepe asetti itsensä vakaaseen asentoon ja alkoi venytti kätensä molempia Feterroja päin. Hän seisoi ikkunoiden edessä, jonka takana oleva iltataivas näytti kuin olisi voinut ahmaista Toan loputtomaan tyhjyyteen. Hänen naamionsa Friik alkoi hohtamaan ja sai hänet näyttämään valaistetulta esiintyjältä mustan esiripun edessä.
Silloin muut huomasivat viimein Kepen olemassaolon. Klaanilaiset tajusivat heti mitä Kepe oli yrittämässä. Feterrat analysoivat tilanteen ja päättivät sinetöidä työnsä ennen valkovihreän Toan eliminoimista. Paacoa pitelevän Metalliolennon olkapäissä olevat kilven muotoiset plasma-aseet tähtäsivät viherkultaista Toaa päin; Veren punainen hehku alkoi loistamaan niistä. Mutta juuri ennen kuin se kykenikään ampua, sen plasma-aseet alkoivat hitaasti muuttamaan muotoaan ja alkoi taittelemaan kuin muovailuvahaa. Aseiden muovaus aiheutti vakavan toimintahäiriön ja purkautui useisiin sähkönkipinöihin ja lieskoihin, vieden samalla yhden sen mekaanisista raajoistaan mukana, pudottaen Paacon maahan. Kepe oli käyttänyt molekyylihallinnan naamiovoimiaa Olentoa päin. Jokainen naamiovoiman käyttämä sekuntti oli tuskaa Kepelle, mikä oli yksi syy miksei hän käyttänyt naamiota yhtä yleisesti kuin olisi halunnut. Jokainen hetki tuntui kuin häntä lyötäisiin tuhansilla metallitangoilla ja hänen sisältöään raadellaan metallitaltalla. Siitä huolimatta Kepe ei luovuttanut vaan jatkoi naamionsa käyttämistä.
Nyt aseeton Feterra pyrki heti eliminoimaan valkovihreän Toan ensiksi. Guardian ymmärsi heti tilanteen ja nappasi lattialla olevaa Vartija-plasmakivääriään. Hän ehti ampua Kepeä lähestyvää Feterraa päin harhautaakseen sitä. Mutta toinen Feterroista huomasi heti sinisen Skakdin aikomukset ja ampui häntä ja kivääriä olkapäissä olevilla plasma-aseilla. Kivääri tuhoutui plasma-ammuksen iskeytyessään. Guardian ehti väistää ammuksen, mutta kompastui maahan kun hänen jalkansa astui lattialla olevaan huonekalun sirpaleeseen. Mutta juuri silloin Kepe alkoi muovailemaan naamio voimillaan toisen Feterran Tawaa ja Killjoyta pitelevillä raajoilla. Hiki valui hänen ihonsa päällä naamion käytön aiheuttamasta aristuksesta, mutta hän silti yritti pitää itsensä jaloillaan.
Feterran ote alkoi hellitä muovauksesta, jolloin Tawa ja Killjoy päästivät itsensä viimein vapaiksi. Killjoy näki tämän tilaisuuden ja nappasi ionikatanan, iskien sen kaikilla voimillaan Feterran oikeaan puoliseen silmään, käynnistäen miekan sähköenergian täysille.
Silmä rikkoutui. Metalliolento alkoi perääntyä ja liikutti raajojaan satunnaisesti särkyneen silmäänsä päin. Olento näytti kuin vääntelehtisi kivusta. Tawa lähti siinä ajassa auttamaan lattialla makaavaa Paacoa.
Mutta juuri ennen kuin Kepe olisi voinut viimeistää tekonsa, aseeton Feterra nappasi hänestä kiinni ja iski hänet toisen, vielä ehjän panssari-ikkunan läpi, pidellen häntä keskellä ilmaa. Valkovihreä Toa lopetti naamiovoimansa käytön kun Metalliolento puristi hänen kasvojaan. Vaikka kipu oli sietämätön, Toasta se oli helpotus verrattuna naamionsa käyttöön tuomaan aristukseen joka hallitsi hänen koko kehoa. Killjoy ei voinut hyökätä Feterraa päin, peläten että saattaisi aiheuttaa Kepen putoamaan tornin yli vuorovaikutuksena; noin vaarallisella korkeudella ei kukaan selviytyisi.
Ilman plasma-aseitaan Feterra oli silti hyvin vaarallinen. Feterra alkoi iskeä metallisellaa kourallaan valkovihreän Toan rintakehään.
Mutta juuri ennen kuin Olento ehti osuakaan Kepeen, pitkään huiviin pukeutunut hahmo ilmestyi heidän eteen, keinuen pitkän köyden päällä ja potkaisi molemmilla jaloillaan Feterran ja Kepen pois ikkunan laidalta. Hahmo ampui kiiltävän valonsäteen Kepeä pitelevään käteen päin ja sai hänet lipeämään pois Metalliolennosta, jolloin hahmo heitti hänet pois lähettyviltä.
Feterra otti hyökääjästään jalasta kiinni ja heitti tämän pois itsestään. Hahmolta kesti hetken kunnes sai itsensä aloilleen heitosta, jolloin Klaanilaiset viimein näkivät hänet tarkasti lievän valon alla.
Hahmo oli kullanpunainen ja Avohkiin näköinen naamio kasvoissa: Se oli Domek. Klaanilaiset eivät melkein tunnistaneet häntä ilman lierihattuaan päässä. Toisin kuin yleisesti, Domekin ilme oli verrattain paljon vakavempi ja kylmempi eikä näyttänyt haluavan puhua yhtään.
Valkovihreä Toa makasi kylmällä lattialla eri kipujen aiheuttamasta väsymyksestä ja menetti tajunnansa.
“Varasuunnitelmia?”, Killjoy kysyi Tawalta.
“Paaco, mene hakemaan Kepe pois, minä ja Guardian pidämme selustaa. Domek ja Killjoy, hoitakaa toinen olennoista!”, Tawa käski muille vastauksesi.

Feterrojen sisäiset kommunikaattorit alkoivat taas sihistä ja heidän komentajansa ääni alkoi taas kaikua.
“Se on Valon Toa. Vangitkaa hänet, keinolla millä hyvänsä.”
Kommentonsa kuullessa Feterrat alkoivat kohdistaa jokaisen huomionsa takaisin Klaanilaisiin ja lähestyivät nopeasti heitä päin.

Spoileri ValitseNäytä

Kapteeni Jake

Kahviossa palasina köyden päässä

Jake oli jälleen hyödyntänyt Hyllyssään olevaa Hopean meren piraatti-trilogiaa huoneessaan ja heivannut kaksikon turvaan, mutta GK oli edelleen puolustus kyvytön.

“Jake, ota miekkani siihen asti kun saan korjausta… jos saan”, Gekko sanoi synkästi.

“Selvä ystävä”
Jake repäisi Miekan GK:n hajonneesta kädestä jossa vain sormet olivat kiinni käsivarressa.

Jake otti miekan ja alkoi kuulla taas Feterrojen hyrinää.

“Mitäs nyt kapteeni Jake?”, Glatorianking virnuili.