Aihearkisto: Klaanon Rope

Retro

Yö kauhu: Mestari Z.M.A

Kommentoi

Tuntematon, kymmeniä minuuttia sitten

Samaan aikaan Klaanin kaaoksen keskellä, monet lautasen muotoiset leijuvat robotit vaeltelivat Klaanin Linnakeen pimeissä kujissa ja heikoilla valokivillä valaistetuissa rakennuksissa. Toisin kuin metallijoukkue, ne eivät olleet mukana tuhoamassa kaiken tieltään, vaan tutkivat jokaista nurkkaa ja seurasivat jokaista klaanilaista varjoissa. Jokainen niiden näkemä liike oli lähetetty kenenkään tietämättä tuntemattomalle päämajalleen.

Aivan kuten olevat Klaanin Linnake sillä hetkellä, päämaja oli hyvin pimeä ja peitti useat yksityiskohdat varjoihinsa. Yksi päämajan huoneissa istui suuri, vaalean sininen näyttö joka koostui useista pienemmistä näytöistä ja valaisi sen ruosteen värisiä, metallisia seiniä. Näytöstä näkyi jokainen mitä lautasmaiset robotit näkivät; Jokaisen käytävän, jokaisen rakennuksen, jokaisen tien ja jokaisen klaanilaisen.
Näytön edessä istui harmaa Skakdi. Hän pukeutui siistiin mustaan takkiin, jossa oli pieni hopeinen pinssi johon kirjoitettiin kirjaimien “Z”, “M” ja “A” yhditelmä. Skakdi katseli näyttöä tarkasti ja hymyili hyvin ivallisesti itsekseen.
Hänen viereensä saapui yksi metallipataljoonan olennoita: Avhrak Feterra, joka erosi muista himmeän kultaisesta väristään.

“Tiedotus: Mestari Z.M.A, kolmasosa Klaanin Linnoituksesta neutralisoitu. Vastarinta täysin olematon”, Kultainen Feterra kertoi Skakdille ruosteisella äänellään.
“Hienoa. Onko raporttia meidän Toastamme ja Sheelikasta?”, Skakdi alkoi kysymään vieressä olevalta metalliolennolta.

“Vastaus: Toan sijainti vielä tuntematon. Kontakti Sheelikaan katkennut”, vastasi Kultainen Feterra.

“Täysin odotettavissa häneltä. Yrittäkää löytää Toa ja nappakaa hänet elävältä, keinolla millä hyvänsä”, Skakdi alkoi sanomaan vakavemmalla äänellä. Hän keskittyi takaisin suureen näyttöön ja tutki jokaista robottiensa lähettämät kuvat.
Yhtäkkiä pieni osa kuvista alkoi liikkumaan tavallista nopeammin. Tusina näistä vakoilevista roboteista alkoi hyökkäämään raivoisasti vastaan tulijoita päin ampuen punaisia neutralisointisäteitä.
“Mitä tapahtuu?”, Skakdi alkoi kysymään Kultaiselta Feterralta.
“Vastaus: Avhrak Va:t ovat menettäneet hallinnan ja suorittavat neutralisointioperaatiota”, Kultainen Feterra vastasi Skakdille ilman viivästystä.
“Tiedän sen”, Skakdi lausui sille takaisin hieman kärsimättömästi, “Mutta miksi?”
Skakdi alkoi painella edessä olevaa näppäimistöryhmää ja kohdisti näytöt ainostaan kontrolloimattomien Avhrak Va:en näkymään. Silloin niiden näkötutkiin ilmestyi siteisiin ja metalliosiin pukeutunut valkoinen Toa. Lautasmaiset robotit alkoivat hyökätä tätä päin, mutta heidät tuhottiin yksi toisensa jälkeen, täyttäen koko suuren näytön lumisateella.
“Tiedotus: Kohde tunnistettu: Toa Glatorianking, klaanilainen. Vihollinen. Vakavasti haavoittunut.”, Kultainen Feterra tiedotti Mestarilleen.
“Kerro, miksi luulet Va:ien menettävän hallinnan”, harmaa Skakdi kyseli piittaamattomana Feterran edellisestä vastauksesta.
“Hypoteesi: Mestari Sheelika oli henkilökohtaisesti vastuussa kontrolloimattomista Avhrak Va:ista. Hän on hyvin mahdollisesti muokannut näiden ohjelmointia”, vastasi Kultainen Feterra.
“Niinkö on?”, harman Skakdin sanoi muuttaen heti äänensävynsä, “Voi Sheelika rakas. Näin kauan etkä vieläkään luota minuun. Fiksu tyttö”, Skakdi alkoi sen jälkeen hykertämään hillitysti, “Missä Avde on?”
“Vastaus: Liittolainen Avde etenee Bio Klaanin Linnoituksen Admin-siipeä päin”, Kultainen Feterra vastasi.
Skakdi hymähti uudelleen, “Käske Feterra-joukko 4:n seuraamaan häntä. Emmehän saa antaa hänen katoa pois silmistämme”, Skakdi lausui puoli-ivallisesti.
“Vastaus: Tottelen”, Kultainen Feterra vastasi.
Harmaa Skakdi näppäili uuden koodisarjan näpäimistöön. Yksi Avhrak Va:sta alkoi leijumaan Admin-siipeä kohti, piilottaen itsensä varjoissa.

Spoileri ValitseNäytä
Retro

Isku Nazorak-pesään: Mysterys Nuin makutan vapaus

Kommentoi

Nazorakien pesä, Tuulikaapille johtava käytävä.

Neljä Klaanilaista valmistautuvat hoitelemaan saattueensa ja ryntäämään taaksepäin, Manun vankilaan.

“Kolme.”, Matoro sanoo.
“Hiljaa, vanki.”, yksi torakoista sanoo kylmästi. Se puristelee ikävää keihästä kädessään.
“Kaksi.”, Matoro jatkaa.
“Mitä oikein teet, ääliö? Hiljaa!”, sama torakka huutaa.
“Lasken sekunteja maailmanloppuun. Mitä muutakaan?… Yksi.”, Matoro ilmoittaa. Siinä silmänräpäyksessä neljä Klaanilaista vetäisee aseensa ja nopeat iskut saavat taisteluun varautumttomat torakat nopeasti maahan.

“Okei, vauhtia!”, Matoro huutaa ja lähtee juoksemaan kohti tätä “tuulikaappia” muu joukko kintereillään.

Kaukana heidän takanaan – tai vähän aikaa sitten heidän edessään – on joukko torakoita joiden piti auttaa jos vangit karkaavat. Nyt ne ampuvat Zamor-pistooleilla Klaanilaisia ja muutama lähti juoksemaan heitä kiinni. Yksi karjuu radiopuhelimeen.

“Niitä tulee kohta lisää”, Keetongu huutaa joukon viimeisenä. Yksi Zamor osuu häntä jalkaan, kaataen massiivisen hahmon maahan.
Mahriking pysähtyy ja osoittaa keihäällään Tongun yli. Tulen Toa ampuu voimakkaan – ja tulikuuman – laukauksen elementaalienergiaa. Liekkimuuri osuu Nazorakeihin jotka sortuvat hetkeksi maahan. Make auttaa Tongua ylös.

Summerganon ja Matoro ovat ennättäneet kulman taa – he näkevät ison teräsoven jossa lukee “tuulikaappi”. Vartija yritti jotain epämääräistä, mutta jääsäde päähän kolkkasi sen. Matoro pääsee oven luo. Nopea vilkaisu – ovi on paksu, sitä ei voi murtaa.
Matoro vetäisee Energiateränsä esiin, hän suuntaa sen terän kohti oven reunaa.

Summerganon juoksee auttamaan Makea ja Tongua.

Matoron miekka alkaa hehkua keltaisena. Toa laukaisee miekasta energiasäteen joka murksaa toisen saranan.
Matoro tekee saman tempun toiselle ja pyytää Manua työntämään ovea.
Matoro siirtyy sivuun kun Makuta syöksyy ovea päin, kaataen sen ulospäin.

“Seuraava siirto?”, Matoro kysäise.

“Torakat hankkivat apuvoimia!”, hieman kauempana oleva Make huutaa kaksikolle.

Retro

Isku Nazorak-pesään: makuta tuulikaapissa

Kommentoi

Torakkapesä

Abzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.

Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.

Makuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.

Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.

Hän käveli salin päästä päähän.

”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.” Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.

Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.

Hän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.

Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.

Abzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.

Tuulikaappiin johtava käytävä

Vahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.

Mitä se hullu puuhaa siellä? torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.

Torakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.

Manulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.

Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.
Toisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.
Kyllä, tuulikaapissa.
Missä päin maailmaa? Summerganon kysyi.
Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.

Tiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.

Retro

Yö kauhu: Apugeneraattori

Kommentoi

Komentokeskus

Kepe saapui Klaanin keskeisempiin osiin tulitikkujen valaistessa tietä. Viimeinen oli juuri polttamassa hänen sormiaan, kun hän löysi oven, jossa luki “Komentokeskus”.

Hän avasi oven ja astui sisään. Huone oli laaja, ja sen seinillä oli monensorttisia monitoreja. Ohjauspöydät peittivät lattian. Tavallisesti monitoreissa olisi näkynyt kuvia ympäri linnaketta ja pöydät olisivat piippailleet merkityksellisesti. Nyt se oli pimeä ja autio. Yksi hahmo näkyi pääkontrollipaneelin edessä öljylampun kanssa.

“Paaco!”

Tämä kääntyi katsomaan. “Kas, terve”, hän vastasi ja potkaisi paneelia. Se pysyi vaiti.
“G käski meidät korjaamaan apugeneraattoria”, Kepe aloitti. “Sattuuko sinulla olemaan ylimääräisiä valonlähteitä?”
Paaco osoitti laariin huoneen nurkalla. Se oli täynnä soihtuja.

Hetkeä myöhemmin, portaikossa syvyyksiin

Kepe ja “kaikki parhaat taistelijat”, Dox, Ignika ja Paaco, raivasivat tietään kohti apugeneraattoria. Konehuone oli kerroksen verran aulasta alaspäin mutta julmetun käytävälabyrintin takana.

Kepe kantoi laatikkoa, joka sisälsi apugeneraattorin kriittisimpien osien varakappaleet. Kaikilla heistä oli soihdut, jotka valaisivat pimeät käytävät kelvollisesti. Askeleet kaikuivat autiossa kerroksessa. Taistelun ääniä kantautui kaikkialta ylhäältä. Jostain kuului jyrähdys, ja katonpalasia tipahteli heidän päälleen.

Dox ja Ignika eivät näyttäneet lainkaan tietoisilta siitä, mitä oli tekeillä. Dox pälyili ympärilleen pelokkaasti, Ignika puolestaan hyppi ympäriinsä yliaktiivisesti. Kepe ei ollut varma, oliko ollut oikein päästää heidät ulos omasta pienestä universumistaan suureen ulkomaailmaan. Paaco kuitenkin yritti parhaansa mukaan selittää heille yön tapahtumia.

He saapuivat suurelle, metalliselle ovelle. Se oli kiinni ja lukossa, mikä oli yllättävää ottaen huomioon generaattorin joutuneen räjäytetyksi. Kepe kaivoi esiin ruosteisen, suurehkon avaimen ja avasi oven. Se kolahti seinään. Huoneeseen syntynyt korkeapaine purkautui ulos puhaltaen sankarien kasvoille ylen suuren määrän savua.

Suuren huoneen täyttävä generaattori oli tuusan nuuskana. Sen turbiinit olivat suurimmaksi osaksi kunnossa, mutta akselit ja teknisemmät laitteistot olivat äärimmäisessä epäkunnossa. Kepe lähetti Doxin ja Ignikan etsimään jotain tolppaa akselinkorvikkeeksi, mutta vasta heidän lähdettyään tajusi, että nämä mitä luultavimmin eksyisivät eikä heitä kuuluisi vähään aikaan takaisin. Hän ja Paaco asettivat mukanaan tuomaa uutta laitteistoa paikalleen.

Retro

Yö kauhu: Jake ja Punaisen miehen torjuttu tarjous

Kommentoi

Bio-klaani, adminsiipi

Jake juoksi admin-siipeä kohti. Sen portti oli auki, kun Jake käveli eteenpäin, myös komentohuoneen panssariovi oli auki. Itseasiassa se oli rikki. Jake katsoi sisään. Siellä oli Visokki, GK, ja varjo-olento jonka Jake oli nähnyt aiemminkin. Viimeksi Jake ei ollut pelännyt olentoa, koska oli nähnyt sen aiemminkin, mutta nyt reaktio oli erinlainen. Varjomassasta pyrki kokoajan ulos käsiä, jalkoja, lonkeroita ja silmiä. Kolmen äänen sekoitus puhui nyt varjomassan keskeltä: “Nyt, pienet ystäväni, on aika kuolla.”

Jake oli jähmettynyt pelosta, mutta hän liikkui eteenpäin. Hän latasi aseensa ja ampui Avdea. Ei tapahtunut mitään, vaikka Jake ampui sarjaa Avdeen ja jokainen luoti osui. NYT oli oikeasti pelon paikka. Jake syöksyi Avdea päin. Hän otti miekkansa, jonka oli takonut itse. Hän iski Avdea kovaa. Mitään ei taaskaan tapahtunut, paitsi että osa Avden varjokäsistä tarrasi Jakea ja heitti Jaken seinään. Sen jälkeen yksi lonkero otti GK:n, ja heitti hänet Jaken päälle. GK nousi. Niin teki Jakekin, Jake yritti käyttää maan ja jään elementaalivoimiaan, hän loi hieman kiveä, ja jäädytti sen. Sitten hän heitti sen Avdea päin. Yksi Avden kourista otti sen, ja heitti sen Jakeen itseensä.

“Sinun on turha yrittää, ystäväni. Olisit nyt tällä puolella huonetta, jos olisit ottanut tarjoukseni vastaan. Etpä ottanut”, Sanoi Avde, ja kaksi varjokättä tarttui Jakeen, heilautti Jaken tajuttomalla ruumiilla GK:n maahan, ja heitti molemmat seinään. Kaikki pimeni. Ainoastaan Visokki jäi tajuihinsa, ja hän olisi nyt yksin Avdea vastaan…

Retro

Yö kauhu: Punainen mies ei huomannut minua

Kommentoi

Bio-Klaani (mitä muuta on odotettavissa?)

GK juoksi, juoksi lujempaa kun kokskaan ennen, ilman mitään lisävarusteita. Avde seurasi häntä itseasiassa hän jopa ehkä johdatti Avdea, mutta toisaalta Admin siipeen oli ehdittävä ennen häntä.
Musta massa kuitenkin oli nopea, GK litistyisi sen alle jos ei tekisi mitään.
Hän Hyppäsi seinää vasten ja ritti roikkua nyrkkirautansa kanssa kiinni seinässä, Avde ei selvästikkään välittänyt hänestä jaa kiiti likeltä GK:stä ohi, Gk hakkasi seinää miekallaa ja siitä irtosi pala ja hän tippui seinältä.
Noustuaan hän lähti juoksuun. Kulman takan näkyi Avde jolle ositti vastarintaa Visokki Rhotukoita ampumalla Visorak parka olisi tuhoon tuomittu ilman apua.

[spoil]Epic Avde VS Visokki, GK ja Jake Battle..[/spoil]

Retro

Päätös pelastukseen

Kommentoi

BIO-klaani

Jake oli juuri räjäyttänyt seiniä ja opastanut Avdea, kuolemanpelon seurauksena. Nyt hän tajusi jotain. Hän oli pettänyt klaanin. Täysin vahingossa, tajuamatta tekoaan. Hän ei edes ollut Avden liittolainen tai mitään muutakaan, mutta hän oli silti pettänyt klaanin. Viidessä sekunnissa Jake teki päätöksen. Hän aikoi korjata virheen minkä oli tehnyt, hän aikoi tällä kertaa jättää sen itsesäällissään rypemisen ja auttaa klaania. Tämä olisi se hetki jolloin pitäisi tehdä jotain jos tekisi, koska tämä saattoi olla koko klaanin historian viimeinen hetki. Jake otti aseensa selästään, viritti sen taisteluvalmiuteen, ja lähti liikkeelle.

Retro

Isä ja poika tuulikaapissa

Kommentoi

Nazorakien kokoushuone

Huoneen ovelta kuului koputusta. Kenraalin tuoli kääntyi kohti ovea, ja hän painoi kaukosäätimen nappia. Ovi aukesi, ja sisään astui lyhyehkö torakka.
“Mitä asiaa?” Kenraali tiedusteli.
“Turvakameroissamme näkyy jotain yllättävää. Suosittelisin kääntämään kamerakanava kahdeksalletoista.”

Kenraali käänsi tuolinsa taas kohti näyttöä, ja painoi nappia kaukosäätimestä. Ruutuun ilmestyi kuva pimeästä torakoiden käytävästä, jota kulki muutama Nazorak ja suurempi, haarniskoitu hahmo. Kenraali yllättyi.
“Onko tuo… Makuta Nui?”
“Siltä näyttää, johtaja.”
“Viekää hänet tuulikaappiin.”
“Selvä.”

—

Manun takana kävelevän torakan radiosta kuului puhetta. Hän sai selkeän ohjeistuksen, ja ilmoitti lajitovereilleen uudesta määränpäästä.

Pian seurue saapuikin suurelle teräsportille, jonka ovet aukesivat hitaasti. Nazorakit komensivat Makuta Nuin astumaan sisään. Manu kyllä huomasi jotain epäilyttävää, ei torakoiden pesä ollut vielä näin lähellä Klaania. Mutta juuri kun hän oli astunut sisään, ovet paukahtivatkin nopeasti kiinni torakoiden jäädessä ulkopuolelle. Eräs seinä paljastui suureksi näytöksi, ja siihen ilmestyi kuva harmaata takkia pitävästä, suuressa tuolissa istuvasta torakasta.

“Hauska nähdä, että olet tullut tapaamaan minua. Viime kerrasti onkin niin pitkä aika, makuta.”
Manu katseli huuoneessa ympärilleen, ja Kenraali lisäsi: “Tiedän, että sinulla on paljon erilaisia voimia. Älä kuitenkaan edes harkitse teleporttaavasi pois tai mitään, sviittisi on eristetty moiselta.”
“Haha! No mutta! Ykkönen. Siitä tosiaan on aikaa. Voi Steve, aika on merkillinen asia. Saanhan kutsua sinua Steveksi?” Manu katseli yhä ympärilleen huoneessa. “Mitäs tällainen teleporttauksen esto on? Ja mihin ovat kadonneet käytöstapasi?”
“Mitä, kakkukahvejako odotit? Ja se teleporttauksen esto, olemme hieman kehittyneet sitten viime visiittisi.”
“Ah. Tietysti. Te olette aivan liian älykkäitä minulle. Kuinka nokkelaa, Steve.” Tämän sanottuaan Manu vielä hihitteli päälle.

Kenraali mulkaisi Manua pahasti.
“Kuitenkin, mitä haet täältä, makuta?”
“Sinua. Eikö ole mukava tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa?”
“Ei.”
“Kuinka töykeää. Etkö oppinut viime kerrasta mitään?”
“Nyt, makuta, lopeta irvailu, ja kerro oikea asiasi!”
“Ah. Ajattelin, että saisin kohdata sinut kasvoista kasvoihin. Tiedäthän, ilman, että välillämme on… väliaineita. Mutta: mitä luulet minun haluavan, kun tunkeudun pesään kuuden hengen iskuryhmä mukanani?”
“Pitäisikö kuuden pelottaa minua? Tiedät kyllä, että minulla on hieman enemmän väkeä komennossani.”
“Etkö tajunnut hyvää juttuani? Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, kuin luulin, Steve.”
“Makuta, kannattaisi suhtautua minuun vakavammin. Pidä hauskaa karsinassasi, kunnes keksimme sinulle parempaa käyttöä. Näkemiin.”

Juuri, kun Kenraali oli sulkemassa yhteyden, hän vielä lisäsi: “Äläkä kutsu minua Steveksi!”

Sitten näyttö sammui, ja Manu jäi yksin pieneen huoneeseen.

[spoil]Kiitos Manulle, joka kirjoitti omat replansa.[/spoil]