Kaikki kirjoittajan Samimobiili artikkelit

Retro

Deltan temppeli 24: Asiat tärkeysjärjestykseen!

Kommentoi

Nimdasaari, Elpogas

Toat kaatuivat maahan väsymyksestä, kun he olivat saavuttaneet kylän. Samol kysyi: “Mitä täällä on tapahtunut? Missä on ystäväni?” Samol katsoi kylää suu auki. “Hyökkäys… ugh… huh…” Nurukan puuskutti. “Nukutaan nyt kuitenkin yön yli, ja katsotaan tilannetta aamulla” Sanoi Umbra. “Mahti-idea, ystäväiseni” sanoi Samol, joka vaikutti siltä kuin olisi jo unohtanut koko jutun.

Aamu sarasti, kauniina ja kovin… hiljaisena. Deleva nousi, kuullen ritinää sen talon ulkopuolelta, missä he olivat nukkuneet. Hän meni ulos ja näki Samolin paistavan hiki hatussa “kananmunia.” “Hyvää huomenta, ystävä! Yhdeltä vai kahdelta puolelta paistettu muna?” Samol tervehti Delevaa.

“Molemmilta”, Deleva vastasi hymyillen. “Olkaa hyvä, tökkääppäs Umbra ja Nurukan hereille myös, tai heiltä jää välistä mahtavat keittotaitoni.”

Retro

Deltan temppeli 16: Painileiri

Kommentoi

Nimdasaari

Saarelta kuului huutoja, joissa ei ollut mitään tolkkua: Huma! Asufatanimu! Keshu! Samolin silmät alkoivat hohtamaan kirkkaan punaisena, ja hän joutui raivon valtaan. Samol otti Umbraa jaloista kiinni, hakkasi kiveä vasten ja heitti ilmaan, antoi pudota, ja otti kirveen käsiinsä. Umbra tähtäsi ja ampui kirveen pois tykillään, mutta sitten Samol rupesi imemään kiveä nyrkkiensä ympärille, huuraen kuin villieläin. AAAAAARRRRHHAHHRAHRAHRH!!!!! Hänen silmänsä näyttivät hetkellisesti leimahtavan liekkeihin, vaikka niin ei oikeasti käynytkään. Juuri samalla hetkellä Deleva ja Nurukan saapuivat rantaan, huutaen pikku kääpiölle. Samol kääntyi, latasi nyrkkiinsä lisää lihasvoimaa, ja syöksyi Delevaa kohti kuin villi härkä, mutta huitaisi ohi täpärästi. Samalla Umbra ampui Samolia selkään, ja Samol kääntyi vihaisena, mutta sitten Deleva otti Samolia jaloista kiinni, ja Nurukan hyppäsi Samolin taakse ja tökkäisi tätä silmiin, jolloin Samol rauhoittui, ja hänen puheestaan alkoi saada selvää: Missä olen? Keitä te olette?, Samol ei muistanut mitään. Umbra selitti hänelle, että hän yrirri tappaa heidät kaikki. Samol oli hämmentynyt, mutta pyysi lupaa lyöttäytyä porukkaan…

Retro

Päällikkö

Kommentoi

Saari, jonka nimeä en tiedä

Samol kuuli läheisistä puskista ääntä. Hetken hiljaisuuden jälkeen sieltä hyppäsi esiin monta matorania huutaen: “RUOKAA!”. Samol katsoi melkein itsensä pituisia minimiehiä otsa kurtussa ja karjaisi: “RRRAAAWWGGHHH!!!”. Matoranit kaatuivat kaikki yhtäaikaa maahan, nauraen. “Tästä äijästä teemme päällikön!”, huusi yksi matoran. Samol lähti ihmeissään kävelemään matoranien mukaan. Hetken päästä he saapuivat kylään, jossa näytti olevan paljon matoraneja kuoleman partaalla. “Sinä, päällikkö, saat kunnian hankkia meille ruokaa ja juomaa! Mutta ennen sitä, sinun pitää suorittaa kokeet.” sanoivat matoranit. “Kokeet? ei kai vaan laskentoa tai mitään sellaista?” Sanoi Samol. “Ei ei, mutta saat sen selville myöhemmin. Tänään saat levätä.

Retro

Sankari nousee rantaan

Kommentoi

Meren pohja

Oli hiljaista. Ja pimeää. Meren pohjaan ei valo pääse. Samolin naamari oli alkanut jo lahoamaan. Kuin ihmeen kaupalla hän ei ole hukkunut, vaikka on viettänyt veden alla jo pitkän ajan…

“Urmph! Ummph!” Samol tuli tajuihinsa. Hän lähti heti uimaan pinnalle. Pinnalla ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Pelkkää vettä silmänkantamattomiin. Samol ryhdistäytyi ja lähti uimaan suuntaan, joka vaikutti parhaalta.

Tuntien päästä hän näki saaren. Kauniin saaren. Samol ui saarelle.

“Okei, kalmari hyökkäsi, minä ja Thowron ajuduimme erilleen, mutta kuinka kauan siitä on?” Ajatteli Samol päässään. Hän ei halunnut ajatella että se vanha äijä olisi kuollut. Hän ei voinut ajatella niin. Samol lähti sisäosiin päin, toivoen löytävänsä ruokaa. Hetken käveltyään hän törmäsi puuhun. Auts. Mutta puussa oli kookoksia.

Samol inhoaa kookoksia, mutta parempaakaan ei ole saatavilla. Hän hakkasi kookokset rikki päällään, ja lähti syvemmälle saaren sisäosiin. Hetken päästä Samol kirjaimellisesti törmäsi toteemipaaluun. Miten Samol selvisi? Mikä saari tämä on? Mikä on elämän tarkoitus? Pysykää kanavalla…

Retro

Lonkero-ongelmia

Kommentoi

Keskellä merta, keskellä ei mitään.

Yö oli laskenut viittansa meren ylle. No, oikeastaan kaiken minkä ylle se voi. Samol ei saa unta, koska hänellä on univaikeuksia. Nämä vaikeudet saattavat tosin myös pelastaa hengen…

“Äh! Tappakaa se! Tappakaa! Auuuuuu!” Thowron huusi unissaan.
“Mitä nyt taas…? Herää! HERÄÄ!” Huusi Samol. “Uah. Missä olen? Näin unta, että jättimäinen kalmari kävi kimppuumme.” sanoi Thowron. Samassa, kuin tyhjästä, lonkero oli kiertynyt Thowronin kaulan ympärille. “ÄÄÄÄÄKKK! AUTA TOMPPELI!” Thowron huusi Samolille. “Vai tomppeli… kattia kanssa. No, lämmitelläänpä vähän. Hei! Rumilus! Katsos tänne oikein tarkkaan ja muista nämä kasvot. En kyllä tiedä, kuinka hyvä muisti kalmareilla on? Äh. Taas uppouduin ajatuksiini. Keskity!” Samol höpötteli. Saman tien kun hän havahtui ajatuksistaan, osui hänen ruumiinsa jo veteen kuin kovaan kiveen. Miten käy Samolin? Entä Thowronin? Jatkuu ensi numerossa…

Retro

Alusta kohtasi häiriö

Kommentoi

Avomeri, keskellä ei mitään

Oli aamu. Hyvin nukutun yön jälkeen Toa Samol huomasi, että he eivät enää olleet kurssissa. “Autopilotti! Mitä sille on käynyt?”, Samol huusi. Kuinka ollakkaan, Samol oli yön aikana kierinyt kuin pippuri, ja murskannut autopilotin. “Mitäs sinä melskaat?”, Turaga Thowron kysyi.
“Autopilotti hajosi yön aikana. Tässä sitä ollaan keskellä ei mitään.” Sanoi Samol. Heidän on otettava uusi kurssi ja äkkiä, sillä ruokavarantoja ei otettu kauheasti mukaan. “No, kuten aina sanon, annetaan kohtalon määrätä tiemme!” Thowron vastasi. “Sinä seniili höppänä ja sinun kohtalosi! Kohtalo on päättänyt että minä murskaan autopilotin, ja nyt olemme keskellä merta! Kohtalosta ei ole kuin haittaa!” Samol ärjyi. He ottivat pikaisesti uuden kurssin, ja toivoivat ettei ruoka lopu. Näin hienosti Samolin päivät merimiehenä alkoi…