Kaikki kirjoittajan Utare-Pongu-Saatana artikkelit

Xian lapsi

Xiantoksen koti

Kongu huomasi, että Xiantoksen pöydällä oli viesti:

Xiantoksen nimellä viitataan Xia-saareen, ja hän asui siellä. Hänestä tuli myöhemmin palkkionmetsästäjä ja Pimeyden metsästäjä, josta ei tiedetä paljoa mitään miten hänestä tuli sellainen.

Xiantos asui myös vähän aikaa Mata Nuilla, jossa hän ärsytti Kongua tappamalla hänen ystäviä. Myöhemmin hän ilmestyi ärsyttämään taas Kongua Bio-Klaanin saarelle. Ehkä hänelle maksettiin taas.

Kun Xiantos onnistui tappamaan joitakin, hän otti heiltä aina esineen. Eräs makuta myös maksoi hänelle tapoista isoja summia. Hänellä alkoi ilmetä ihmeellisiä oireita tapoista. Ne eivät kuitenkaan ollut kaikkiaikaisia, vaan katosivat välillä.

Xiantos sai samalta makuutalta lierihaatun, ja joltakin tyypiltä pitkälahkeisen trenssin. Joltakin hän otti konepistoolin ja joltakin katanan sekä kynnet. Ketkään muut kuin murhatut ovat nähneet Xiantoksen naaman tai muilla vaatteilla kuin nykyisillä. Ainoat tuntomerkit ovat Xiantoksesta ryöstetyt tavarat ja punaiset silmät.

Xiantos on rakentanut Mt. Ämkoon juurelle mökin, ja siihen liittyvän tunnelin. Hän tuli “tohtorin” kanssa saarelle suunnilleen kaksi vuotta sitten. Tohtori oli tukihenkilö, joka kertoi Xiantokselle hänen oireistaan mitä hänellä oli ja antoi lääkkeitä. Nykyään tohtori on kuollut, eikä palkkionmetsästäjän uusista oireista tiedetä

“Hän luultavasti näkee hallusinaatioita”, Kongu mietiskeli.
“Eh”, Peelo sanoi jännästi, “Se on aika selvää.”
“MINUN VATSAAN ISKETTIIN HAKULLA!” Xiantos alkoi taas huutamaan.
“Jätetään se tänne”, Peelo halusi, että niin tehdään.
“Minulle on ihan sama”, Kongu mielisteli, “Olen vain huolissani hänestä.”
“Miten sinä voit olla huolissasi henkilöstä, joka yritti murhata ystäväsi?” Peelo toisti kysymyksensä.
“Oikeastaan”, Kongu mutisi, “Muutama ystäväni tapettiin.”
“Sinä olet oudompi kuin Xiantos”, Peelo väitti, “Erittäin naiivia.”

Kongu hiljeni taas.

Spoileri ValitseNäytä

Kiintolevy

Xiantoksen koti

Kongu ja Peelo kävelivät Xiantoksen mökin korjattuja rappuja pitkin sisälle. Xiantos istui nurkassansa vapisten ja hihittäen. Hänellä oli myös reppu sylissä, josta hän piti lujan otteen.

“Mikä ihme häntä vaivaa?” Peelo kysyi ihmetellen.
“En ole yhtään varma”, Kongu vastasi.
“Nazorakeja…”, Xiantos kertoi vapisten, “Tunnelissa… Ne rikkoivat seinäni.”

Toa ja androidi katsoivat alas.

“Eihän täällä mitään ole”, Kongu totesi.
“Ei tämä seinä edes rikki ole”, Peelo jatkoi.
“NE OVAT SIELLÄ!”, palkkoinmetsästäjä huusi saadakseen sanan selväksi, “MINÄ OLEN AIVAN VARMA! KATSOKAA EDESSÄNI!”
“Mitä hiivattia?” Peelo kysi.
“Hän on aivan tolaltaan”, Kongu jatkoi toteilemista.

Toa katsoi aukinaiseen reppuun mitä Xiantos piti tiukasti kiinni. Siellä oli vieläkin kynnet, mutta pohjalla kiilsi jokin. Jokin mistä Kongu ei ollut varma. Hän otti sen. Se oli jonkinlainen kortti, kiintolevy tai jotakin.

“Mikä tuo on?” Peelo uteli.
“Jokin kortti”, Kongu arveli.
“Mikä tuo ääni on?” Pikimusta hahmo kysyi ja otti ranneteränsä esiin.
“Tämä laite pitää jonkinlaista ääntä”, Kongu vastasi epävarmana ja kysi perään “Mitä teemme Xiantoksen suhteen?”
“En ole varma”, kyborgi sanoi, “mutta hänellä on hieno hattu.”
“Jep.”
“Miten muuten siedät vielä tuota palkkionmetsästäjää, kun hän puukotti sinua vatsaan?” Peelo kysyi, mutta Kongu vaikeni.

Kongu otti repun ja pisti sen selkäänsä kirveen eteen. Mukana oli repussa kynnet ja kortti. Toa käveli tunnelia kohti ja Peelo seurasi perässä. Kongu aavisti, että hän löytäisi sieltä jotakin. Hän myös löysi. Tohtorin huoneessa oli aivan samanlainen kortti kuin repun pohjalla.

“Tämä menee jo pelottavaksi”, Kongu sanoi.
“Pelottavaa et ole nähnyt tai kuullutkaan”, Peelo totesi pelottomana.

Tällä kertaa vähän erilainen metsä

Bio-Klaani

Oli yö. Kongun lattia oli jo putsattu verestä. Xiantosta ei oltu vieläkään saatu kiinni.

Kongu katsoi sänkynsä alle, jonne hän oli piilottanut Xiantokselta varastamansa repun. Hän huomasi, että se ei enää ollut siellä. Toa lähti taas pois Bio-Klaanista matkaten kohti Xiantoksen taloa. Respatäti ihmetteli mihin Kongu taas lähtee.

Lehu-metsä

Tällä kertaa metsä oli vähän erilainen. Kongusta tuntui taas, että jokin vaani häntä. Nyt se tutui vain erilaiselta. Siitä huolimatta hän jatkoi matkaa.

“Burnik?”

Burnik hyppäsi pimeästä puskasta Kongua päin. Burnak nuoli Toaa naamiolta, ja se alkoi seurata Kongua.

Jokin tarttui ilman Toaa jalasta kiinni. Kongu ei saanut jalkaansa irti siitä. Se oli limainen ja kostea. Se oli köynnös, ja se tuli puun paksulta oksalta. Köynnös veti Kongun ylös puuhun. Burnik lähti kiipeämään korkeaa puuta oksalle mihin Toa oli vedetty. Rahi juoksi kohti Kongua, mutta se oli niin painava ja hyppi niin lujaa, että heikohko oksa alkoi katkeamaan. Burnak hyppäsi vielä kerran.

“Ei…”

Paksu oksa katkesi ja Kongu tippui Rahinsa kanssa puusta. Oksa tuli heti perässä, joka jätti Kongun ja Burnikin sen alle.

Tapahtui Cobs Nuilla

14 vuotta sitten, Onu-Koro

“En salli sitä!” Kongu huusi vihaisena.

Xiantos piti Kongun omaa puukkoansa Chocon kaulan edessä. Hän oli valmis painamaan puukon Chocon kurkusta läpi, mutta hän ei pystynyt siihen.

“En voi tehdä tätä”, palkkionmetsästäjä totesi.

Xiantos potkaisi raa’asti Toan nurin ja pakeni paikalta. Ilman Toa juoksi märässä luolassa Chocon luokse auttaakseen häntä.

“Voitko hyvin?” Kongu kysyi.
“Selkään sattuu”, Choco valitti.

Kongu nosti Toan maasta ja vei häntä tunnelin päähän, joka oli suunnilleen kilometrin päässä. Sinne ei nähnyt kunnolla, koska tunneli oli pimeä ja mutkikas. Luolassa oli salareittejä, jotka Matoranit olivat tehneet.

Bio-Klaanin sairaala

“Olet valmis lähtemään sairaalasta”, hoitaja kertoi Kongulle.

Toa poistui lasisesta huoneesta ja lähti kävelemään pitkin sairaalan käytäviä kohti uloskäyntiä. Kun Kongu pääsi ulos, hänen muistiinsa palasi mitä oli tapahtunut.

Xiantos kylvää kuolemaa

Bio-Klaanin kadut

Xiantos juoksi hädissään karkuun, jos modeja tulisi lisää. Hänen takkinsa oli osittain Kongun veren peitossa. Pian hän saapui kadun päähän, josta hän löysi halkeaman muurista. Xiantos hyppäsi siitä yli. Pimeyden metsästäjä, kyllä hän paljastui juuri äsken, teki katoamis temppunsa. Yhtäkkiä hän oli taas mökillänsä.

Sairaala

“Pulssi nousee!”

Konguboss heräsi 18 minuutin kuluttua huudahduksesta. Hänen viimeisin muistonsa oli se, kun Xiantos sanoi hänen huoneessaan, että joku oli kuollut. Seuraavaksi hän oli sairaalassa. Siellä oli kirkasta ja valkoista. Hänen oli päästävä pois ottamaan se kuka ikinä puukotti häntä kiinni.

“Hän on hereillä”, Bladis näki lasiseinästä.

Sairaanhoitajat tulivat huoneeseen ja kertoivat, että hänen oli pysyttävä siellä päivä.

Xiantoksen koti

Xiantos istui rikkinäisessä kodissansa tuolilla. Hän mietti miksi oli puukottanut Kongua ja miksi se teki hänet hyvälle tuulelle. Hänen oli pestävä takkinsa, ettei kukaan epäilisi häntä kummemmin. Hän käveli luolaan, jossa oli vieläkin tohtorin ruumis. Xiantos siirsi ruumista, että pääsisi tohtorin huoneeseen pesemään takkinsa. Yhtäkkiä alkoi kuulua surinaa ja louhintaääniä.

Nazorak-parvi lähestyi pimeyden metsästäjää.

“Ei kai taas”, Xiantos ajatteli mielessään ja samalla otti pöydältä tohtorin moottorisahan. “Ette varmasti tienneet, että tohtorilla oli moottorisaha!”

Lierihattupäinen tyyppi käynnisti moottorisahan ja alkoi nauramaan ilkeästi. Hän lävisti julmasti Nazorakkeja, kunnes viimeinen selvisi ja iski häntä hakulla.

Tappaminen saa minut hyvälle tuulelle

Bio-Klaanin hotelli

Xiantos sulki oven. Hän näytti surulliselta.

“Hän on poissa”, Xiantos kertoi.
“Mitä ihmettä sinä höpäjät?”

Xiantos veti pienen veitsen esiin ja puukotti Kongua. Toa kaatui maahan. Hän pystyi liikkumaan aivan vähän. Hän oli aivan avuttomana maassa. Hän tarvitsi apua.

“Tappaminen saa minut hyvälle tuulelle”, Xiantos virnisti.
“Apua…”

Xiantos hyppäsi ulos Kongubossin ikkunasta ja tippui keskelle katua. Hän katosi.

Konguboss muisti huoneessaan olevan puhelimen. Hän yritti päästä se luokse. Toa sai kiinni puhelimesta ja näppäili hätänumeron. Soitto.

“Täällä hätäkeskus”, joku vastasi ja kysyi, “Tarvitsetteko apua?
“Minua on puukotettu”, Kongu vastasi.
“Pysykää rauhallisena”, puhelimesta kuului, “Mikä on sijaintinne?”
“Huone 169, Bio-Klaa…”, Kongun ääni loppui.
“Haloo? Lähetän sinne ensiapua. Oletan, että sijaintinne on Bio-Klaanin hotelli.”

Asemalta lähetettiin Bio-Klaaniin ambulanssi, joka saapui Bio-Klaanin hotelliin. Pakua oli soittanut moden paikalle. Mode, nimeltä BladeVezon huomasi, että hoitajat saapuivat.

“Onko joku loukkaantunut?”
“Huone 169”
“Eräs henkilö pakotti minut aseella kertomaan Kongubossin sijainnin ja kerroin sen olevan huone 169”, respatäti huomautti.
“Mennään!” BladeVezon huusi.

BladeVezon potkaisi oven auki ja huomasi Kongun lattilla.

“Lääkintämiehet!”

Lääkintämiehet nostivat Toan paareille ja veivät hänet ambulanssiin kiiruhtaen. BladeVezon huomasi aukinaisen ikkunan.

“Epäilty on luultavasti karannut ikkunasta”, BladeVezon kuulutti moderadioon.

Konguboss

Xiantoksen koti

Xiantos istui surullisena tohtorin vieressä ja sulki hänen silmänsä. Xiantoksen talon ja luola olivat pahasti vaurioituneet. Hän otti tohtorilta lääkesalkun. Siinä hän oli aina pitänyt kaikkea, millä selviytyä. Se ei ollut ihan selviytymispakkaus, vaan enemmän. Xiantos poistui talostansa hyppäämällä alas rikkinäisien portaiten kohdalta. Hän lähti kävelemään kohti Bio-Klaania.

Lehu-metsä

Xiantos piti pistooliansa asevyössään, joka oli hänen takkinsa alla. Selässä hänellä oli kivääri ja katana. Kun palkkionmetsästäjä saapui Bio-Klaaniin, hän uhkasi Pakuaa pistoolilla, että pääsisi tapamaan Kongubossia.

Bio-Klaani

“Älä ammu!”
“Missä Kongu on?”
“Okei. Okei. Päästän sinut ohi. Kysy respatädiltä.”

Xiantos käveli hotellin sisälle ja kysyi respatädiltä missä on Kongubossin huone. Hän osoitti taas aseella. Xiantos näytti sillä hetkellä jotenkin surulliselta. Hän ei aikonut tappaa ketään.

“Huone 169…”, respatäti vastasi vapisten pelosta.

Xiantos lähti juoksemaan rappusia ylös huoneeseen 169. Hän koputti oveen ja Toa avasi oven.

“Tulin etsimään juttuseuraa”, Xiantos sanoi surullisena.

Tohtori on poissa

Xiantoksen talo ja tunneli

Niitä tuli vain, ja lisää. Xiantos oli uupunut Nazorakien hyökkäykselle. Hän ihmetteli miksi ne hyökkäsivät hänen kauniille puiselle talolle. Nazorakeja oli enää jäljellä 13. Xiantos otti pienen pistoolin taskustansa ja alkoi ampua katana toisessa kädessä. Hän tajusi, että ei jaksaisi pidellä niitä kauaan, joten hän perääntyi taloonsa. Hän etsi kynsiä repustansa. Reppu oli kadonnut.

“Kongu…”

Xiantos heitti katanan nurkkaan ja, kun Nazorakit mursivat oven hän alkoi ampua talossa olevalla konekiväärillä.

“HEHEHEHE!”

Zamorkuulat lentelelivät ympäriinsä. Nazorakeilla oli samanlaiset konekiväärit. Xiantos juoksi rappusia alas luoliin, johon neljä Nazorakia seurasivat häntä. Ne olivat ainoat selviytyjät siitä joukosta. Kaikilla oli konekiväärit. Nyt oli torakoiden vuoro tulittaa. Xiantos lähti juoksemaan eteenpäin, syvemmälle tunnelia. Tohtori käveli ulos tunnelissa olevasta huoneesta.

“Mitä tää…”, kuului tohtorin viimeiset sanat.
“EII!”

Tohtori makasi maassa kuolleena. Xiantos otti vihaisena pistoolinsa esille ja alkoi ampua. Pian kaikki neljä Nazorakia oli maassa.