Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros
”Hei, herätkää!”, Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. ”Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?”.
”Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.”, Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. ”Huh, sepäs oli…”, hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. ”Hienosti hoidettu!”. ”Samaa mieltä, kiitos.”, Summerganon sanoo hymyilleen.
Kolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää…
”Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme… ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.”, Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta.
Laukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. ”Toinen pala ei ole täällä.”, Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. ”Meidän on siis aika poistua.”
”Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne.”
”Valmistautukaa taisteluun.”, Summerganon sanoo.
”Me pääsemme pois, meitä ei estetä.”, Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.
Portaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.
Jotenkin tahattoman merkityksellistä, että kerrontakin stressaa sattumaa: kaikista niistä laukuista Matoro otti juuri sen missä oli Nimda! Myös se että ne vaan tuijottaa sirua ekat puoli minuuttia ei lupaa hyvää. Alamme päästä alkuun Maton Nimda-arkissa, olkoonkin että nä aivan varhaisimmat piti vähän ”tulkita mukaan” myöhemmin. Mutta pienestähän se alkaa…
Niin siis avaako ne nyt uudestaan ensin ne kaksi laukkua, jotka ne totesi tyhjiksi jo Eliminatorin jekussa?
Olin myös klaanimeemidiskurssin perusteella luullut, että siru olisi ollut siinä tyhmässä numerokoodisalkussa, mutta ilmeisesti ei?
Joo ihan hyvää sattumakuumottelua, mutta aah tämä salkkujuttu muuten…
Aika outo, mutta ok… Se että nämä vaan vetivät unet tuolla on hyvä. Samoin öö, ”portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon” voisi olla aika itsetietoinen ja -ironinen juttu, mutta se voi toisaalta olla myös sankarillista sugaproosaa, jossa sankarit ovat vaan hiton kovia ja pahikset kroonisesti luusereita.
Rip satunnainen kirvestä kantava tiedustelija.
”Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?” on hyvä sugalaini… Ja loistavaa, että Mato ja Suga tässä vain ikään kuin nukahtivat hetkeksi, ei tullut lämää tai mtn
Nimda-nimitysten puolesta ollaan jännässä siirtymäkohdassa, kun tässä on sekä sirua että palaa. Missähän kohtaa jo alkupäässä mukana pyörineestä mutta vasta myöhemmin muut syrjäyttäneestä sirusta tulee dominantti muoto?