Mt. ÄmKoo
Troopperi heräsi kun hänet nostettin pois lunikasasta. Hän yski. Hikka tuli hänen viereensä. ”Kas, päivää vaan”. Troopperin sanoi huomatessaan Matoron ja kumppanit.
”Kiitos kun kaivoit minut esiin.”
”Huomasin lumivyöryn, ja näin lämpökameralla, että siellä on eläviä olentoja. Hikakisi löytyi ensin.”
”Miksi tulit tänne” Kapura kysyi.
”Olin matkalla erään Turagan luo. Hän Sieppasi minut kahden torakan kanssa. Pakenin vuorelle, ja lumimyrsky yllätti. Sitten tuli vyöry. Mitä te täällä?”
”Yritämme etsiä tietä pois.” Umbra sanoi.
Troopperi kertoi, että hän näki ylhäältä alaspäin loivasti viettävän kurun. ”Se voisi olla hyvä reitti”
”Mutta vaarallinen” Jake huomautti.
”Sen reunoille on lumimyrskyn jälkeen kasaantunut lunta, ja jos ne putoaisivat päällemme…” Matoro sanoi.
”En haluaisi kokea tuota uudestaan.” Troopperi sanoi. ”On toinenkin reitti.”
Tästä koko alusta tehtiin remake, joka on paljon parempaa ja johdonmukaisempaa luettavaa. Onneksi nykyklaanon ei ole tämmöistä.
Jännittävä vuoriseikkailu vain muuttuu jännittävämmäksi
”On toinen tie”, Klonkku sanoi. ”Vaarallinen tie, ensin mennään ylös portaita ja sitten tullaan tunneliin.”
Alas vie kuru
Vaarallinen, luminen
On toinenkin tie
Tällainen työhevosviesti, joka kutoo tilanteen samalle tasalle. Viikko aikaisemmin tässä olisi ollut joku rahitaistelu mukana. Tai sitten Troopperi oli vaan parempi näissä kuin te muut jotka kirjoitatte Klaanonia vielä 14 vuotta myöhemmin. Troopperi ei tullut koskaan miitteihin, mikä vei sen väistämättä ulkokehälle (mökkihommat alkoivat vajaan 2 vuoden päästä). Minkä kirjoittajan hänessä menetimmekään?
Tällainen vähän tarkempi maantiedekuvailu tekee seikkailusta aina todentuntuisempaa ja kiinnostavampaa.
Alkuklaanonin kiinnostavuus ja tehokkuus on reilut 50–75 % sitä, ovatko hahmoäänet hallussa ja onko dialogi ylipäätään kiinnostavaa
Petturituraga mainittu, mutta ketään ei kiinnosta. :(