Trooppinen saari: Ilmojen miekkapiru

Taivaspiraattien ilmalaivan kannella

Kannelle jääneet piraattimatoranit juoksentelivat sinne sun tänne virkkoen samalla mitä epämääräisimpiä merenkävijöille ominaisia voimasanoja. Heidän yläpuolellaan viuhuva kevyehkö ilma-alus ei tehnyt satunnaisella tulituksellaan merirosvojen ryöstöhetkestä lainkaan helppoa. Lentokoneen alas tulittamista vaikeutti vieläpä se seikka, että ilmalaivan kapteenit jakelivat perin ristiriitaisia käskyjä.

Tulittamista vaikeutti myös se, että lentokone kurvasi hurjaa vauhtia suoraan ilmalaivan kantta kohti. Jos kone saisikin osuman, se syöksyisi liekehtien ilmalaivan kannelle – ja vauhdista päätellen tämän läpi.

– – – –

Ämkoo myhäili lentokoneen ohjaamossa. Hän painoi vielä kerran itsellensä kupposen kuumaa, kulautti sen yliluonnollisella vauhdilla suuhunsa ja heitti kahvikupin olkansa yli ohjaamon takaosan lattialle. Hän alkoi varovasti vähentää koneen vauhtia ja painoi laskeutumistelineet esiin. Urheimmat merirosvot uskaltautuivat vielä tulittamaan Ämkoon konetta, mutta lopulta nämäkin ymmärsivät vaarantavansa sillä vain ja ainoastaan oman laivansa turvallisuuden.

Lentokone laskeutui laivan puiselle kannelle. Kone pysähtyi yllättävän nopeasti ( tämän Ämkoo huomasi lyötyään otsansa koneen tuulilasiin pysähdyksen aiheuttaman liikkeen voimasta ) ja pienet matoran-piraatit tuijottivat alusta hyvän matkan päästä varovaisin ilmein. Muutama piraateista tosin makasi koneen laskutelineiden juuressa yrittäen parhaansa mukaan peittää päänsä tärisevillä käsillään. Nämä piskuiset piraatit luulivat kai juuri tulleensa lentokoneen yliajamiksi.

– – – –

Kapteeni Ghekula astui ulos laivan kannelle ihmettelemään juuri saapunutta lentokonetta. Hän lähestyi konetta varmoin askelin ja oikoi samalla hattunsa asentoa. Sitten hän määräsi miehistönsä piirittämään lentokoneen ja jäi odottamaan.

Odotusta ei kestänyt kauan. Ämkoo nousi ulos lentokoneesta ja jäi seisomaan sen vierelle huvittunut ilme kasvoillaan. Hän katsahti kapteeni Ghekulaa ja virnisti tämän massiiviselle päähineelle. Ghekula tuijotti takaisin ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.

”Kiva hattu.”
”Yarrr.”

Samaan aikaan laivan sisätiloissa sijaitsevassa varastohuoneessa itkeskeltiin valtavaa menetystä. Ämkoon ankaran tulituksen aiheuttama reikä oli saanut ilmalaivan varastohuoneen seinän käytännössä katsoen repeämään kahtia ja täten valtaosa huoneen sisällöstä oli päässyt valumaan ulos. Kaksi rosvomatorania ihmetteli tilannetta.

”Rommi… On mennyttä?”
”Kyllä. Rommi on mennyttä.”
”Mutta MIKSI rommi on mennyttä!!??!!”

[spoil]Lyhyt ja tylsä. Pahoittelen, mutta nyt ei inspaa.[/spoil]

Isku Nazorak-pesään: Nazorakien reikä

Bio-Klaanin linnoitus, ”takapiha”

Epämääräinen viiden hengen joukkio hiippaili ulos linnasta. Oli jo melkein täysin valotonta. Makuta Nui johdatti tiiminsä pensaaseen. Ja metsään. He kulkivat pimeydessä lähelle paikkaa, jossa Manu vakuutti sijaitsevan Nazorakien reiän. Muut eivät pitäneet tästä ilmauksesta, mutta lähtivät tietysti mukaan. Pian he löysivät aukon maasta. Se oli peitetty hyvin, mutta muutama Nazorak sattui tulemaan ulos, kun he kököttivät viereisessä puskassa. Keetongu kalautti yhden tajun kankaalle. Loput klaanilaiset hyökkäsivät muiden torakoiden kimppuun. Pian he kiipesivät alas tunnelia pitkin.

[spoil]Blargh. Tämä vie vain tarinaa eteenpäin. Ei muuta pointtia.[/spoil]

Karanteeni

Snowmanin huone

Kepe seisoi keskellä Snowmanin huonetta. Se oli laitettu karanteeniin heti, kun mystisen paketin merkitys oli selvinnyt. Kepe oli kuitenkin saanut luvan tulla etsimään johtolankoja, joilla parasiitin luonteen jäljille päästäisiin.

Kepeä harmitti se, ettei Snowmaniin saanut yhteyttä eikä häntä varoitettua hänen päänsä sisäisestä uhkasta. Ei voinut tietää, koska se tekisi hänelle jotain anteeksiantamatonta. Tai ehkä se oli jo tehnyt. Ehkä oli jo liian myöhäistä.

Kuu näkyi leveästä ikkunasta. Sen ääressä oli kirjoituspöytä, jonka päällä oli edelleen jauheen jättämä läiskä. Otus oli kaivautunut ulos paketista Snowmanin nukkuessa. Mutta miksei hän ollut avannut pakettia ennen levolle käymistä? Taas yksi vastaukseton kysymys.

Kepe oli tonkinut paketin pohjia myöten, muttei ollut löytänyt muita jälkiä kuin joitakin kuolleita soluja. DNA-analyysi ei niihin onnistunut, sillä jonkinlainen itsetuhomekanismi oli kadottanut sen. Otus ei selvästikään tahtonut jättää mitään jälkiä itsestään.

Kepe tai kukaan muukaan ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta otuksesta. Se kuitenkin oli äärimmäisen vaarallinen ja heille vihamielisten tahojen käsialaa. Olisiko sen luonut joku makuta? Makutan voisi olettavan luovan jotain tällaista.

Hän kääntyi ja jätti huoneen taakseen. Hänen täytyisi kysyä Manulta asiantuntijan näkemystä ennen kuin tämä ehtisi lähteä.

Kipitä kipitä lemmikkini

Umbran huone, portaikko

Pieni limevihreä Fikou kipitti pölyisiä kierreportaita alaspäin linnoituksesta. Jokin oli tunkeutunut sen isännän huoneeseen ja Umbra oli käskenyt häntä ilmoittamaan klaanilaisille tunkeilijoista. Pienet jalat kopisten Rahi viilletti alas synkkää portaikkoa, ohittaen klaanilaisten huoneita.

Juosten liian lujaa, Fikou horjahti, pudoten noin kaksikymmentä porrasta alas, jolloin Rahi törmäsi lopulta erääseen kivipatsaaseen ja pökertyi vähäksi aikaa.

Fikou ei ollut taintuneena kuin hetken, vaan nousi pölyn seasta, lähtien kipittämään lattiaa pitkin etsimään joitain tuttuja klaanilaisia…