Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:nnen hellässä huomassa Umbra roikkui kahleissaan ja uinui unetonta unta. Hänen lihaksensa olivat miltein tottuneet siihen asentoon, missä hän roikkui vailla valtaa vaikuttaa siihen. Lihakset olivat olleet kovettuneina ja jähmettyneinä tässä asennossa päiväkausia. Umbra ei tiennyt ajan kulusta mitään, sillä luonnonvaloa ei ollut. Toan yhä väistämätön matka kohti pimeyttä jatkoi väistämätöntä … Jatka lukemista Con amore
Avainsana-arkisto: zorak von maxitrillian arstein viii
ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪɪ
Silloin saarellani, kun tein sinusta täydellistä. http://klaanon.fi/pelonenkeli/ost/10%20-%20Pako.mp3 Kylmyys peitti seiniä. Tawa heräsi valkoiseen ja katsoi ikkunasta ulos. Ulkona? Pysähtyneisyys. Sama kuin eilen. Sama kuin huomenna. Roudan koura kahmi maailmaa alleen ja taivaalta putoili kylmiä kipinöitä. Jää puski hampaita räystäisiin. Puut näyttivät haurailta. Ne näyttivät siltä kuin yhdenkin hiutaleen olisi pitänyt särkeä ne. Kaikki oli valkoista, … Jatka lukemista ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪɪɪ
ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪ
http://klaanon.fi/pelonenkeli/ost/1%20-%20Tawa.mp3 Karmiva kallokypärä, käärmemäisen hirviön kolmileukainen kita aukesi. Sen sisältä valuva kuollut tuhka tuiversi tuulessa kuin pedon viimeisenä henkäyksenä. Keltainen nainen seisoi kylän aukiolla hiiltyneen rahkshi-kasan päällä. Tummahaarniskaisen varjon äpärän karmiva koura oli puristunut nyrkkiin kohottautuneena kohti taivasta, kohti kaatajaansa. Taistelu oli ollut todella raivoisa. Ylivoimaiset pedot olivat päässeet monta kertaa niskan päälle, mutta ritarilla … Jatka lukemista ᴘᴇʟᴏɴ ᴇɴᴋᴇʟɪ ɪ
La Notte
Bio-Klaanin linnoitus Matoran-Umbra heräsi oudosta unesta. Hän oli tavannut toa Umbran jossain Karda Nuiksi kutsutussa paikassa. Mukana oli ollut myös varjomainen lintuhahmo, joka raakkui ja oli mennyt hänen kimppuunsa. Lisäksi olento oli puhunut jotain siitä, että hän ei tiedä oikeata menneisyyttään. “Mitä se edes tarkoitti?” pyöri pikkumiehen mielessä. Kuin suuri kysymysmerkki. Oli aamuyö, mutta hän … Jatka lukemista La Notte
Moderato
Kelmeä hiekka-aavikko jatkui loputtomiin. Aavikolla taivalsi valon soturi vailla määränpäätään. Ei ollut varjoa tai pahuutta mitä vastaan taistella. Oli vain valon tuoma tyhjyys. Erämaata ei erottanut taivaasta, koska taivaalla ei ollut taivaankappaleita. Kunnes sinne syttyi musta tähti, jota alkoi kiertää musta kappale. Niitä seurasivat punainen tähti ja sininen kappale, joka hajosi kuuteen osaan. Osat alkoivat … Jatka lukemista Moderato
Accelerando
Kylmä tuuli pyyhki luodon kiviseltä rannikolta hiekkaa. Taivas oli tummanharmaa, ja aurinkojen lämmin valo siivilöityi pilvirintaman läpi vain hyytävän valkeana. Kaksi pitkää hahmoa rannikolla katseli odottaen merelle. Laineet liplattivat kylmästi. Naistoa siirsi viittaa olkapäidensä ympärille suojatakseen itseään viiltävältä kylmyydeltä. Skakdi hymähti. Hän nosti pitkän takkinsa kauluksia tuulensuojaksi. “Miksi hän yhtäkkiä päättää kutsua meidät”, Toa-nainen kysyi … Jatka lukemista Accelerando
Tanssin paholaisen kanssa, enkä välitä siitä
Tuntematon Väsyneet lihakset ja kylmä hiki hänen ihonsa, joka vuosi hänen ihonsa ja aseensa päällä kruunasivat hänen yrityksiään pysymään jaloillaan. Veri ja adrenaliini virtasi yhä hänen suonissaan. Sitä, mitä oli enää jäljellä harjoitusmannekiineista olivat vain pahoinpideltyjä jäännöksiä siitä mitä ne ennen olivat. Puhdas ja täydellisesti symmetrinen valkoinen huone kontrastoi sinisen Toan ja runneltujen nukkejen kanssa. … Jatka lukemista Tanssin paholaisen kanssa, enkä välitä siitä