PROLOGI Suoraan sanottuna, harkitsin vakavasti harppuunanterän ampumista kaulavaltimoni läpi. Terä pureutuisi kaulaani ja pistäisi auki suoneni, ja hetkessä sydämeni sykkisi ulos elämäni taivaansinisen veren virtana. Sykkisi ulos petoksen ja menetyksen. Lopettaisi tuskan. Luovuttaminen olisi niin helppoa. Suloista. Tie rauhaan ja uneen. Pako. Kummaan paikkaan itsesi karkotit syyttä syyllisten seuduille Korpinmuotoiset ajatukset eivät lakkaa piinaamasta minua. … Jatka lukemista Valkoinen Käsi I
Avainsana-arkisto: Umbra
Aft-Amana 6
Aft-Amana Ja siinä he taas seisoivat. Klaanilaiset. Paitsi yksi heistä, jonka suuri sukeltaja oli surman portteja päin lyönyt. ”DELEVA!” Omista murtuneista luistaan välittämättä Umbra säntäsi maahan tuupertuneen ystävänsä luokse. Sukeltajan tyrmännyt plasman toa oli heikkona, hengitti niin kovin vaimeasti ja availi suutaan vain vapauttaakseen lisää puistattavia veriysköksiä. “Äkkiä! Parannuskivi tai jotain!” Umbra huusi epätoivoisena. Deleva … Jatka lukemista Aft-Amana 6
Aft-Amana 5
Hengitys salpautui. Ikkunaa ei ollut. Pakoa ei ollut. Ovella oli joku. Ruumiinrakenteet eivät toimineet noin. Mikään ei toiminut noin. Linnunjalkaisen olennon silmät tuijottivat tyhjän punaisina. Muljahtelivat kuopissaan eri suuntiin kuin kohdettaan löytämättä. Kädet roikkuivat sen edessä elottomina. Ja sen nokka puhui jälleen. Se puhui vain yhden sanan. Tuon sanan kylmän pimeyden. Ja loputtoman tyhjyyden. K … Jatka lukemista Aft-Amana 5
Aft-Amana 2
Valvomo Kraa. Kraa. Kraa. Lintujen mustat nokat raakkuivat paperilla. Eikä niitä saanut siitä hiljaisiksi. ”Hyi. Näissä ei ole mitään järkevää. Toistelee pelkkää yhtä sanaa. Kraa. Se kyllä liittyy jotenkin niihin lintuihin ja silmiin, mitä täällä olemme jo tavanneet”, Umbra järkeili pitääkseen poissa päästään toisen ajatuksen. Sen, että Kraa oli jo hänen päässään. Ja ehkä se … Jatka lukemista Aft-Amana 2
Aft-Amana 1
Kirouksen portit Pihamaan täytti konekiväärin pauke, jonka sanoma oli selvä: kuolema toille. Toien matka Aft-Amanaa ja mahdollista Nimdan sirua kohti oli saavuttanut taas uuden huippuhetkensä. Umbra oli langennut omiin henkilökohtaisiin varjoihinsa ja muuttunut, mutta Deleva oli yhä oma itsensä – vihainen ja taisteluvalmis. Aineen neljännen olomuodon soturi riuhtaisi plasmakilpensä suojakseen. Hänen toa-veljellään ei tarpeellista suojaa … Jatka lukemista Aft-Amana 1
Kirouksen portit
Tohtori Cehayan katseelta ei ollut pakenemista, ja Umbra tiesi sen. Punainen kangassohva tuntui pienikokoisuudestaan huolimatta mukavalta, mutta toa havaitsi istuvansa aivan sen reunalla. Avonaisen ikkunan linnunlaulu oli kaunista. Mutta se piinasi. Syytti. ”Tiedätkö, miksi pyysin sinua jäämään?” matoralainen kysyi. “Osaan ehkä arvata. Tai siis lukea olemuksestani, ettei kaikki ole ihan kohdillaan”, valon toa sanoi ihmeen … Jatka lukemista Kirouksen portit
Maasta sinä olet tullut…
Mustan Käden komentotorni Maan henki raahasi mukanaan kahta sammutettua vahkin robottikehoa Käden varastoon. Robottikehot kalisivat ja kilisivät lattialla kun niiden raajat osuivat lattiaan ja toisiinsa. Cody seurasi Nurukanin toimia vierestä, hiukan huvittuneena. “Mikset käytä tuota leijukottikärryä? Paljon ergonomisempi ja vie vähemmän voimaa” Cody naurahti. “Jos voisit auttaa näiden sammutettujen vahkiyksiköiden kuljetuksessa varastoon lukkojen taakse niin … Jatka lukemista Maasta sinä olet tullut…
Bauinuvan parantola
Ga-Metru Metru Nui Vuorokaudenaika läheni aamua Klaanilaisjoukon saapuessa vihdoin Bauinuvalle. Ga-Metrun kirjastossa vietetyn päivän jälkeen joukko oli toivonut välttävänsä vahkit yön pimeydessä, ja tähän asti suunnitelma oli onnistunut. Valkoinen mielisairaalarakennus levittäytyi heidän eteensä kaikessa Metru Nuille tyypillisessä moderniudessaan. “Sisäänkäynti”, Kapura kommentoi ja osoitti ovelle, jolla haukottelevat työntekijät aloittivat juuri työpäiväänsä. “Näkeekö kukaan vahkivartijoita?” Jään toan … Jatka lukemista Bauinuvan parantola