Metsä
Umbra harhaili sademetsässä etsien sivistystä. Hän ei edelleenkään muistanut paljoa mitään menneisyydestään ja oli vasta oppinut käyttämään voimiaan. Metsän pimeydessä, Umbra oli alkanut tajuta että onnistui luomaan sormeensa pienen valonsäteen ettei kompastuisi pimeässä, tai joutuisi nälkäisen Muakan hampaisiin.
”Mielenkiintoista”, Umbra sanoi, luoden sormestaan pienen valonsäteen, joka toimi ”taskulamppuna”
Ottaen toisella kädellään miekastaan kiinni, Umbra kanavoi tätä valoenergiaa miekkaansa, mutta mitään ei tapahtunut. Pinnistäen mieltään, Umbra koetti saada hallinnan näihin ”uusiin” valovoimiinsa. Harmistuneena, kun mitään ei tapahtunut, Ba-Matoran lähti kohti läheistä puroa, koska tarvitsi nestettä.
Katsoen sormensa valossa puron pintaan, Umbra huomasi että hänen haarniskansa violetit kohdat olivat muuttuneet kellertävän oransseiksi. Pikkuhiljaa sankarimme alkoi tajuta mitä oli tapahtunut, hän oli vaihtanut ruumiinsa värejä.
”Täytyy kokeilla mitä nyt tapahtuu”, Umbra sanoi itselleen, ottaen yhteyden miekkaansa, ja keskitti kaiken energiansa säilään. Syntyi suuri annos keltaista energiaa, elementaalista valoa, joka purkautui säilän päästä. Säde osui läheiseen suureen puuhun, kaataen massiivisen puun päin mutaista maata, jolloin turvetta, mutaa ja maa-ainesta lenteli ilmassa, hätääntyneiden Kewojen kirkuessa pelästyneinä.
”Tämäpä perin mielenkiintoista”, hän sanoi, hymyillen leveästi Pakarillaan.
Äkkiä Umbra kuuli ääniä. Joukko Zyglakeja oli metsällä. Ne metsästivät yhtä mustan ja limevihreän väristä pientä olentoa, joka hyppi mättäältä toiselle, joukko vainoojia perässään.
”Saamme shinut käsiimme pieni Orton!” yksi mustan ja sinisen kirjava Zyglak sanoi, ampuen liimazamorin Ortonia jalkaan. Olennon matka loppui kuin seinään, kun hän kaatui maahan.
”Emme ole metsästäneet Ortoneja vuosia”, Zyglak sanoi, lipoen huuliaan. ”Nyt on aika kruunata odottelu”, hän sanoi lähestyen joukkonsa kanssa ilmasaksilla huitovaa olentoa.
”Ei! Ette saa! Mitä olen teille tehnyt!” Orton huusi.
Umbra oli piiloutuneena läheisen puun taakse. Hän piteli kolmisormisella kädellään kiinni puusta ja katseli kauhistuneena kuinka barbaariset olennot kohtelivat nappaamaansa Ortonia.
”Nyt tai ei koskaan, minä toimin”, Umbra kuiskasi itselleen, nähden vilauksen menneisyydestään, Toana.
Miekka oikeassa kolmisormisessa kädessään, Umbra lähti juoksemaan Zyglakeja kohti, karjuen.
”Antakaa sen Ortonin olla!”
Miekka latautuneena keltaisella valoenergialla, Umbra meni Zyglakien ja Orotnin väliin.
”Mitä sinä pikkuinen Ba-Matoran tulet väliimme mesoamaan. Mene muualle ennen kuin katkaisemme pikku jalkasi kuin hammastikut”, yksi Zyglakeista sanoi Umbralle, tämän pidellessä miekkaansa osoittamassa Zyglakeja.
”Pikkukaveri, pakene kun voit”, Umbra sanoi Faxonia kantavalle Ortonille. Umbra loi pienen lasersäteen sormestaan, joka poltti Ortonin jalassa olleen tahmean liiman pois ja tämä pääsi jaloilleen.
”Ei. Taistelen yhdessä kanssasi, muukalainen”, Orton sanoi uhmakkaasti, ladaten aseensa.
”Kaksi pientä Matorania meitä, joukkoa Zyglakeita, vastaan”, harmaata kypärää kantava Zyglak soturi sanoi, nauraen. Muut Zyglakit alkoivat nauraa rämäkkää sihinää sisältävää nauruaan.
Yksi Zyglakeista, limetin vihreän ja harmaan sekoitus, lähestyi Umbraa nauraen, jolloin Umbra iski itsepuolustuksekseen miekastaan valonsäteen päin Zyglakia. Zyglak sokaistui ja ei enää nähnyt toisella silmällään mitään.
Zyglakit katsoivat kuinka Ba-Matoranin miekasta lähti valonsäde joka sokaisi heidän tiiminsä jäsenen. Tämän jälkeen koko joukko hyökkäsi kaksikon kimppuun.
”Oletko valmis kaveri?” Umbra sanoi Ortonille, tämän nyökätessä.
Miekat iskivät toisiaan vasten kun Umbra ja Orton aloittivat taistelun Zyglakeja vastaan. Orton loi tuulenpyörteitä aseistaan, jotka pyörryttivät Zyglakeja, ja Umbra loi valoa sekä painovoimahyökkäyksiä miekastaan. Hän joutui kokoajan vaihtamaan vartalonsa värejä mahdollistaakseen kahden elementin käytön. Zyglakien raaka voima ja suuri lukumäärä sai aikaan sen että taistelu jäi aika lyhyeksi, ja Umbra loi suuren valonvälähdyksen, jonka aikana hän johdatti sokaistuneen Ortonin ja itsensä piiloon.
”Onnistuimme aika hyvin”, Orton sanoi viimein piilopaikasta, jonne Umbra oli heidät johdattanut. Piilo sijaitsi hylätyssä Ussalin pesässä hiekkatörmällä.
”Mikä on nimesi, muukalainen”, Orton kysyi. ”Itse olen Levah, Orto Nuin Ilmavoimien päällikkö, ja nykyisin Ilman Orton.”
”Minua on kutsuttu Umbraksi jo kauan, mutten tiedä varmuudella onko se nimeni”, Umbra vastasi. ”Tiedätkö mistä täältä saarelta löytää sivistystä?”
”Oi kyllä, uljas soturi, Umbra”, Levah vastasi, kiillottaen välineitään. ”Voisitko muuten himmentää tuota valoasi, se ei tee hyvää silmilleni, koska olen sopeutunut pimeään”, Levah sanoi. ”Vien sinut Bio-Klaanin linnoitukselle aamunkoitteessa”, Orton jatkoi.
”Kiitos, uusi ystäväni”, Umbra sanoi, puristaen kolmisormisella kädellään Levahin limevihreää kättä.