Klaanon

Avainsana: Umbra

  • Yö Kauhu: Feterrojen vetäytyminen

    Klaanin pohjakerros

    Epäinhimillistä karjuntaa kuuluu raunioituneeseen pohjakerrokseen. Se kuuluu selvästi pihalta, eikä kukaan Klaanilaista ole koskaan kuullut mitään senkaltaista.
    Matoro kääntää päänsä ulko-ovelle. Se oli virhe, sillä sekunnin murto-osassa Feterra ampuu plasma-aallon Toaan, heittäen tämän seinään. Matoron mustassa panssarissa on suuria palaneita uria plasmasta.

    Feterra kääntyy nopeasti, tähtää plasma-aseellaan ja yksi hyvin tähdätty laukaus räjäyttää seinällä olevan asekaapin. Sen vieressä ollut Summerganon kaatuu maahan paineaallon vaikutuksesta.

    Hieman kauempana Umbran ja Arkistojen ylläpitäjäkaksikon taistelu metallirobottia vastaan on liikkunut erään painovoima-iskun takia sivuunpäin, eräälle käytävälle. Taistelu liikkuu puolin ja tosin, mutta Umbra onnistuu voimillaan tekemään tilanteesta melkein tasaisen.

    Kolmas Feterra taistelee Makea ja Kapuraa vastaan. Näin vain kertauksena.

    Jään Toa koittaa liikkua. Plasma-ammus vaurioitti pahasti hänen vatsaansa, polttaen panssarin kokonaan rikki. Metallinen kuolema todennäköisesti ampuu hänet ihan pian.
    Matoro koittaa nousta, mutta tajuaa että hänen jalkansa eivät liiku. Hän nostaa katseensa eteenpäin, jossa olento keskittyy taas häneen Summerganonia kohden tulituksen jälkeen.
    Matoro pohtii vaihtoehtojaan. Jää hidastaisi sitä vain hetken.
    Matoron mieleen juolahtaa hämärä idea. Hänen harppuunansa on nyt ladattu, joten hän voisi paeta kattoon sillä.

    Matoro nostaa kättään hitaasti. Hän painaa robottikädestään pientä näppäintä, jolloin prototeräksinen iskuhaka lähtee kovaa lentoon yläviistoon, se iskeytyy ylhäällä olevan parven kaiteeseen ja voimakas kelain lähtee käyntiin. Matoro syöskyy ilman halki, Feterra kääntyy silmänräpäyksesssä, ampuu ja vaijeri katkeaa. Matoron tippuessa hänen selkäpanssarieihin osuu plasma-ammus. Hän putoaa kovaa alaspäin johtavaan, romua täynnä olevaan portaikkoon. Matoron tuskanhuuto olisi kuulunut ellei plasma-ammuksesta sortuvan parven maahantulosta aiheutunut ryminä olisi peittänyt sitä.

    Metallinen kartio pysähtyy hetkeksi. Se vaikuttaa miettivän jotain, surisevan ja nostavan korkeuttaan.
    ”Perääntykää välittömästi pois. Unohtakaa Valon Toa ja Nimda. Yksi teistä on kuollut.”
    Se lähtee lentoon yläikkkunasta, pimeyteen.
    Kaksi muuta Feterraa lähtevät myös. Klaanilaiset jäävät ihmettelemään tilannetta.

    [spoil]Joo, Feterrojen häippäisy myötäilee tulevaa G:n viestiä. Ei ollut omaa sooloiluani.[/spoil]

  • Yö Kauhun sankarit

    Klaanin pohjakerros

    Kahdeksan Klaanilaista oli seurannut sivusta Manun taistelua Feterroja vastaan. Nyt kolme jäljelläolevaa Feterraa katsovat tätä sekalaista joukkiota voitonvarmoina.

    Yksi Feterra alkaa manoveerata Klaanilaisten sivustalle kahden muun avatessa tulen. Klaanilaiset haajantuvat huoneeseen jotta olisivat vaikeampi maali.
    Kapura ja Make ampuvat yhdessä tulipatsaan kahta Feterraa kohti. Plasmalaukaus lävistää Mahrinkingin siiven ja heittää tämän maahan.

    Vaehran, Umbra ja Gahlok Va ovat joutuneet sivustaan hyökkäävän Feterran tulituksen kohteeksi. Umbra suojaa tovereitaan vetämällä ensimmäiset plasmalaukaukset maahan korottamalla niiden painovoimaa. Gahlok Va iskee kauempaa Elementtikeihäällään metallikartiota, terä ei vaikuta mitenkään kohteeseensa. Hän luo kasvillisuutta kohteensa kasvojen kohdalle ennekuin Feterran nopea käsi nappaa tätä jalasta, heittäen pienen olennon takaseinään kovaa.

    Matoro väistää takaperinvoltilla plasmasarjan ja ampuu ohuen jääsäteen Feterran olkapäähän. Se ei vaikuta juuri mitenkään tappajarobottiin joka jatkaa tulitusta. Keetongu syöksyy takaapäin iskien polttavaksi kuumentamansa kikanaloterän Feterran selkään. Rahi vetäytyy nopeasti taaksepäin väistäen Feterran taaksepäinhuitaisun ja hyppää uudestaan potkaisten miekkaa. Se jäi kiinni Feterran panssariin kuumuuden ansiosta.

    Kolmennnen Feterran plasma-aalto kaataa Kapuran ja Mahrikingin maahan. Summerganon etsii lattialta jotain kunnon asetta.
    Kapura kutsuu Kanohi Shaniaan ja osoittaa kädellään Feterraa. Naamio luo satunnaisen elementti-iskun, ja pieni tornado lähtee matkaan kohti Feterraa.

    Matoro löytää suuren asekaapin kulman takaa. Hän viittoo Summerganonin paikalle.
    Kaapissa on erilaisia lähitaisteluaseita mutta jotakin vielä kiintoisampaa.
    Zamor-konekivääri.
    Matoron ilme vääntyy väkisinkin hymyyn. Hän nostaa raskaan konekiväärin, poistaa varmistimen ja asettaa lippaan paikalleen.

    Matoro tähtää aseellaan yhtä Feterraa sivusta, hän painaa liipasimen pohjaan. Zamor-kuulia alkaa osua Feterraan, ne vain läpäisevät tämän panssarin ja kumahtelevat. Feterran rungossa alkaa näkyö jo vahinkoja.

    Feterra siirtyilee ja tulittaa plasmaa vastatuleksi. Matoron jalkaan osuu ja tämä kaatuu konekiväärinsä alle.

    Toinen Feterra ottaa Keetongua kiinni rinnasta. Keetongu luo nappaamallaan tuolilla, mutta se vain murtuu olennon päähän. Feterra saa kovan iskun selkäänsä. Se kääntää päätään 180 astetta. Panssariton Summerganon huitaisee kovaa pikikkäällä moukarilla Feterran metallikuorta. Isku ei kuitenkaan vahingoita juurikaan tappajarobottia, joka alkaa ladata plasmaiskua. Summerganon väistää ensimmäisen ammuksen. Feterra pitää Tongua kiinni kahdella kädellään seinää vasten.
    Summerganon pyörittää moukaria kerätäkseen siihen voimaa. Plasma-ammus osuu yhtäkkiä ketjuun, katkaisten sen. Piikikäs metallikuula lähtee lentoon…

    Feterra on siirtynyt pois Matoron tulituksesta. Se lataa plasma-ammusta maasta nousevaan Mahrikingiin. Yhtäkkiä kuitenkin se horjahtaa ilmassa ampuen laukauksen kattoon. Piikkimoukarin pää osui tätä suoraan päähän. Mahriking ja Kapura lähtevät juoskemaan kohti hieman haavoittunutta Feterraa.

  • Ja niin kaikkosi tuulenvire tästä maasta

    Klaanin linnoitus

    Vaehran, Gahlok Va, Umbra ja Levah juoksivat Feterrajoukon perässä klaanin käytävissä. Käytäviltä huomasi kuoleman ja pelon. Seinillä oli olentojen kappaleita, maassa rikottuja ja murskattuja Kanohi-naamioita ja monet seinät olivat täynnä reikiä jotka plasmatulitus oli saanut aikaan.

    Urhea joukkio oli onnistunut ajamaan Feterrat pois erään Fe-Matoran varastomiehen kimpusta ja Kuparista Hunaa kantava Matoran oli kiittänyt heitä kovin ja paennut yläkerroksiin.

    ”Mitä nämä oudot robotit ovat? Ja mikä on Z.M.A?” Vaehran puheli itsekseen, kaivertaen tulisäteellä tietoja roboteista kivitauluun.

    ”Kuulimme siltä varastomies-Matoranilta, että tänne hyökkäsi myös outo varjohirviö jonka vartalossa oli paljon lonkeroita”, Gahlok Va kertoi. ”Pitääpä laittaa muistiin tämäkin, hän sanoi, käyttäen elementtikeihästään kivitauluun, jolloin tauluun piirtyi Matoran-kirjaimia.

    Juosten seiniä tulittavien robottien perässä eteenpäin käytävissä, Umbra sai tarpeekseen perässä juoksemisesta, ja ampui sivuttaispainovoimahyökkäyksen, joka lennätti kaksi Feterraa kolmesta päin seinää. Kiviseinä sortui olennon osumasta ja loppu porukasta juoksi katsomaan mitä roboteille oli käynyt. Vaehran kirjasi tietoja muistiinsa, mutta hänen takaansa hyökkäsi Feterra, joka iski häntä neljällä raajallaan, lennättäen Skakdista muuttuneen Toan päin seinää.

    ”Tuo sattui!” VT huusi, ottaen miekkansa esiin ja loi siihen lieskan. Hän iski sen Feterraa käteen, mutta käsi torjui tulikuuman miekan.

    ”Autetaan kaveria”, Levah sanoi, luoden pyörteen aseistaan. Pyörre osui Feterraa, muttei tehnyt vahinkoa. Sen sijaan ilmapyörre kimposi kohteestaan VThen lennättäen hänet lattialle. Miekka lensi muutaman bion päähän osumasta.

    Umbra miekkaili yhden seinästä esiin tulleen Feterran kanssa, kun taas Gahlok Va iski kasvatti seinällä kasvavia juuria ja sammalia, yrittäen vangita robotin.

    ”Ei tämä auta”, Umbra sanoi, iskien miekallaan yhtä robotin kättä ja väistäen samalla toista kättä.

    ”Mikä näihin tehoaa?” Gahlok Va kysyi itseltään, kasvattaen lisää juuria Feterran ympärille, koska robotti poltti juuret plasmapalloillaan.

    Hiukan kauempana, Feterra tulitti Levahia kohti, jolloin Orton koetti tuulivoimillaan saada ammukset lentämään muualle. Valitettavasti ammukset osuivat hänen mustaan ruumiiseensa, polttaen hänet täyteen reikiä. Sähköjohdot, hammasrattaat ja lihaskudoksen kappaleet tulivat näkyviin hänen panssarinsa alta kun Orton yski suustaan vihreää nestettä. Hänen Faxoninsa oli osittain sulanut ja naamion alta näkyi hänen punaisena hohtava päänsä.

    Robotti katseli uhriaan skannerinsa lävitse. Pieni olento oli vahingoittunut kriittisesti ja olisi kohta yhtä kuoleman kanssa. Feterra oli niin keskittynyt uhrinsa tarkkailuun, ettei huomannut takaansa hyökännyttä Vaehrania, joka iski miekallaan Feterraa päähän, jolloin kuului kolahdus. Mitään vahinkoa ei tapahtunut.

    Feterra ampui plasmapallosarjan Ortoniin, joka vain makasi maassa liikkumattomana. Levah kaatui kuolleena maahan, täynnä reikiä. Umbra katseli taistelun tiimellyksestä, kuinka hänen ystävänsä kuollut ruumis joutui Feterran kynsiin ja olento repi Ortonin rippeet kappaleiksi metallisilla käsillään.

    Äkkiä Feterrat alkoivat piirittää Umbraa, VTtä ja GVtä. Kolmikko joutui olentojen vangiksi kun nämä muodostivat piirin heidän ympärilleen.

    ”Mitä teemme nyt?” Gahlok Va kysyi muilta, kun punainen olento juoksi Feterroja kohti, iskien sattumanvaraisia painovoima ja tuli hyökkäyksiä kohti Feterroja.

    ”Kapura!” Umbra huusi kun tunnisti olennon ystäväkseen. Punaisen klaanilaisen naamiolla oli hikipisaroita, koska hän oli juossut ties kuinka kauan.

    Feterrat hajaantuivat ja lähtevät lentämään kohti kuulemiaan ääniä.

    ”Seurataan noita, etteivät ne tee enempää tuhoa!” Vaehran ilmoittaa, ottaen kivitaulunsa palaset maasta ja laittaa ne reppuunsa, jonka jälkeen hän lähtee juoksemaan muiden, jo lähteneiden poppoon jäsenten perässä Feterrojen perään.

    Joukkio saapuu pian taistelupaikalle missä Makuta Nui on haastanut yhden Feterran taisteluun. Matoro, MahriKing, Summer ja Keetongu ovat palanneet Nazorakien luolastoista.

    ”Tästä tulee mielenkiintoista”, Gahlok Va ilmoittaa, kun Manua vastaan hyökänneen Feterran joukkoon ilmestyy kolme lisää. GV kaivaa kivitaulun esiin ja alkaa kirjata asioita muistiin…

  • Arkistomestarit liittyvät taistoon!

    Ulkopiha

    Kaksi olentoa, punahopeinen Toa sekä kasvillisuuden Matoranin ja Gahlok Van fuusio juoksivat kohti Klaanin linnoitusta. He olivat Vaehran, alias VezonThunder ja Gahlok Va, Arkistojen hoitajia, jotka uteliaisuuttaan olivat matkalla kohti Bio-Klaanin uljasta linnoitusta. Ikkunoissa välkkyi plasma-aseiden valot kun kaksikko käveli metsäpolkua pitkin linnoitukselle.

    Pian kaksikko päätyi Klaanin ulkopihalle, jossa he huomasivat tumman olennon, joka koetti painovoimahyökkäyksillään voittaa outoja mekaanisia robotteja.

    ”Näyttää siltä että joku tarvitsee apua”, Gahlok Va sanoi, kaivaen repustaan Elementtikeihäänsä. Keihäällä pystyi luomaan käyttäjän elementaalivoimiin perustuvia hyökkäyksiä.

    Vaehran puolestaan otti tarvikevyöllänsä roikkuvan miekkansa kouraansa. Kaksikko lähestyi kolmea nelikätistä konetta.

    ”Hei, tuohan on Matoran, ihan selvästi”, Gahlok Va sanoi, muistellen Matoraneista käsittelevää kirjaa. ”Miten se voi laukaista painovoima-aaltoja ja hallita koneiden massaa?” hän ihmetteli ääneen.

    ”Meillä ei oikein ole aikaa mietiskelyyn, vaan joudumme toimimaan”, Vaehran sanoi, luoden miekkansa terän tulikuumaksi.

    Gahlok Va juoksi robottien luokse, kasvattaen elementtikeihäällään maassa olevaa ruohoa. Ruoho vangitsi kartiomaiset robotit vähäksi aikaa.

    ”Vaehran, tarvitsen voimiasi!” Gahlok Va huusi, samalla tutkaillen olentoja. Kolme silmää, neljä kättä ja olkapäissä suuret plasmakanuunat. Näistä ei ollut Arkistoissa mainintaa ollenkaan, ja se tuntui Gahlok Vasta oudolta.

    Vaehran loi miekastaan tulipalloja, jotka hän kohdisti Feterrojen panssareihin. Lieaskat nuolivat panssareita, mutta mitään jälkeä ei tapahtunut. Teräskuori piti pintansa.

    ”Mitäs nyt?” Vaehran kysyi, kun maasta noussut Matoran iski yhden robotin kovaa kohti maata, jolloin kivimurskaa lenteli ympäriinsä. Robtti nousi kraaterista vahingoittumattomana ja alkoi ladata plasmakanuunaansa, jonka iskun se suuntasi Gahlok Van luomiin kasveihin, jotka olivat vanginneet sen toverit.

    ”Ei näitä pysäytä mikään”, Gahlok Va sanoi, luoden suuria lonkeroita joilla koetti vangita yhden Feterran. Robotti leikkasi käsillään itsensä vapaaksi lonkeron puristuksesta.

    Umbra katseli ystäväänsä Levahia, joka nousi tajuttomuudentilasta hänen viereltään.

    ”Mitä on tapahtunut?” Orton kysyi, kun Umbra painoi ystävänsä maahan, jolloin plasmapallo lensi ohi.

    ”Ei paljoa mitään. Kaksi tyyppiä tuli tänne taistelemaan robotteja vastaan. Toinen hallitsee liekkejä ja toinen kasvillisuutta, näemmä,” Umbra kertoi.

    Vaehran oli juuri iskemässä telekinesialla nostamansa kiven päin suureen juureen köytettyjä robotteja, kun jokin sai Feterrat lleikkaamaan juuren kappaleiksi ja lähtemään ulkopihalta.

    ”Minne nuo ovat menossa?” Gahlok Va kysyi, kun robotit eivät enää välittäneet hänestä vaan menivät hänen ohitseen.

    Arkistojen hoitajat tulivat Levahin ja Umbran luokse. Arkistomestarit eivät tunnistaneet Umbraa.

    ”Keitä olette?” Vaehran kysyi kaksikolta.

    ”Olen Orton Levah ja tämä tässä on Umbra”, Levah vastasi.

    Vaehran ja Gahlok Va eivät uskoneet korviaan kun kuulivat Matoranin nimen. Umbra, noin pienessä kehossa ja painovoiman hallitsija. Kaikkea sitä näkeekin.

    ”Hrh… En tiennytkään että suosit violettia nykyisin, Umbra”, Gahlok Va sanoi matoranille.

    Nelikon huulenheitto loppui siihen kun he huomasivat robottien lentävän kohti linnoitusta.

    ”Meidän täytyy lähteä linnoitukselle”, Umbra sanoi ja muut nyökkäsivät. Nelikko lähti juoksemaan kohti tuhottua seinää…

  • Yö Kauhu: painajainen jatkuu

    Klaanin linnoitus

    Umbra ja Levah tutkailivat klaanin linnoituksen tuhottuja käytäviä. Siellä täällä oli kuolleita Matoraneja ja Toia, joiden kehoissa oli jälkiä plasman sulattavasta vaikutuksesta. Ei ollut epäilystäkään että oudot olennot olivat käyttäneet plasmakanuunoitaan näihin onnettomiin olentoihin.

    Erään Ilman Toan päässä ollut Komau oli sulanut kasaksi vihreää mössöä ja Toan alla valui vihreää nestettä tämän päästä. Kuolema oli ollut nopea ja tuskallinen.

    ”Miten voimme voittaa olennot, jotka kykenevät tämmöiseen tuhoon?” Levah kysyi ohimennen, kun Umbra osoitti seinällä olevia Matoranin kappaleita. Hammasrattaita, lihasten ja keuhkojen palasia oli ympäri seinää ja sen lähiympäristöä. Maassa oli Matoranin harmaa pää, jossa oli kolmeen osaan mennyt oranssi Akaku.

    Umbra ja Levah kävelivät suuren ikkunan luokse. He näkivät kuinka joukko Feterroja seurasi Glatoriankingin ja Jaken perässä kohti Keetongun telakkaa.

    ”Mitä nuo kaksi ovat oikein tekemässä!?” Umbra huusi. ”Nehän johdattavat robottitappajat kohti Keetongun Steampunk-telakkaa. Sitä en salli”

    Äkkiä Levah löi Umbraa saksellaan jalkaan. Orton oli aistinut oudon koneen liikkeet ja Umbra huomasi että heidän perästään tuli varjoista kolme sinistä silmää.

    ”Taas noit olioita!” Levah huusi, alkaen ladata ilmasaksiaan. Orton vapautti iskun kohti robottia, mutta tuulenvire vaihtoi suuntaansa, osuen seinään, jolloin tiiliä ja muuta tavaraa putosi maahan.

    ”Hupsista. Nämä eivät aina toimi kunnolla”, Levah sanoi, alkaen ladata saksiaan.

    Feterra lähestyi kaksikkoa kovaa vauhtia. Ladaten plasmakanuunoitaan ja kohdistaen iskunsa Umbraa ja Ortonia kohti, Feterra ampui plasmaa aseistaan. Umbran onnistuin niukin naukin luoda pysäyttävä suojakenttä, joka vain hidasti plasmapalloja. Suuri plasman ja painovoimaenergian synnyttämä kupla sai aikaan suuren räjähdyksen, joka lennätti Umbran ja Levahin ikkunan läpi kohti ulkopihaa. Räjähdyksen voimasta he lensivät yli vallihaudan ja olivat kovaa vauhtia tulossa törmäykseen maan kanssa. Hajonneen seinämän lähellä, Feterra katseli sensoreillaan kuinka kaksi sen vihollista olivat matkalla kohti tuhoonsa.

    Umbra oli räjähdyksen voimasta muuttanut värinsä vastaamaan keltaista eli valominäänsä, ja yritti nyt kuumeisesti kohdistaa voimansa violetiksi muuttumiseen. Hänen vierellään Levah oli tajuton räjähdyksen voimasta.

    ”Sinulle olisi ollut käyttöä…” Umbra ajatteli, kun sai painovoimavoimansa käyttöön. Hän hidasti painovoimaa hellästi heidän allaan ja kaksikko vältti kuoleman niukasti.

    Räjähdyksen seurauksena, Glatoriankingiä ja Jakea jahdanneet Feterrat vaihtoivat suuntaansa ja suuntasivat kohti Umbraa ja tajutaonta Levahia.

    ”Tästä ei tule mitään hyvää… Ei todellakaan….” Umbra sanoi itselleen, kun joukko tappajarobotteja alkoi lähestyä häntä, ladaten plasmakanuunoitaan ja pyörittäen mekaanisia käsiään…

  • Umbra, ei painovoima toimi noin!

    Klaanin sisäpiha

    Umbra ja Levah juoksivat kohti Klaanin rikottua linnoitusta. Muutama muuri ja seinä oli kaatunut sisään ja ympäri linnoitusta kuului räjähdyksiä, plasma ja laseraseiden ääniä ja välkkyi elementaalienergiaiskujen valoja. Koko paikka oli sekasorron vallassa ja ilman täytti kauhistuneiden olentojen huudot.

    ”Tämä paikka tosiaan kaipaa remonttia”, Umbra sanoi Levahille kun kaksikko juoksi sisäpihalle. He näkivät kuinka outo sylinterimäinen olento ampui plasmasarjaa kohti Troopperia. Klaanilainen juoksi pakoon sarjatulta.

    ”Näistä Ninja varmaan varoitti”, Levah sanoi, alkaen ladata ilmasaksiaan.

    Tuulenvire lähti saksista kohti kartiomaista, nelikätistä olentoa. Olento kääntyi ja alkoi tulittaa Umbraa ja Levahia.

    ”Olisit odottanut hiukan että keksin suunnitelman”, Umbra sanoi, väistäen täpärästi polttavan plasmapallon.

    Toisaalla Troopperi juoksi klaanin seinämän viereen. Hän koetti piiloutua varjojen joukkoon oudolta olennolta.

    Avrah Feterra lähestyi Umbraa ja Levahia, jotka olivat piiloutuneet pienen suihkulähteen rippeiden taakse. Feterra tulitti pieniä plasmapalloja kohti heitä ja suihkulähde mureni murenemistaan.

    ”Meidän pitää tehdä jotain eikä antaa kuoleman tulla”, Umbra sanoi, hypäten Feterran eteen. Vaihtaen värinsä violetin ja mustan kirjaviksi, Umbra sai käyttöönsä painovoiman elementaalivoimansa.

    ”Nyt nähdään kumpi on voimakkaampi”, Umbra sanoi, paiskaten painovoimalla Feterran päin klaanin muuria. Olento meni muutaman seinän lävitse, ja lähti lentämään kohti Umbraa. Vihaisena.

    Umbra juoksi kohti Feterraa miekka kourassaan, ja iski olentoa tämän yhteen neljästä kädestä. Feterra torjui iskun helposti ja lennätti Umbran muutaman bion päähän.

    Toisaalla, Levah latasi aseitaan, luoden tuulenpyörteen jonka hän ohjasi kohti Feterraa. Feterra alkoi pyöriä holtittomasti ja sen sensorit menivät hiukan sekaisin.

    Umbra nousi, keräsi miekkansa ja huikkasi Levahin luokseen. Kaksikko lähti yhdessä taistelemaan nelikätistä robottia vastaan.

    Umbra iski miekkansa Feterran metalliseen käteen ja Levah iski saksensa kiinni kahteen Feterran käteen. Feterra alkoi ravistella käsiään jolloin Levah roikkui kiinni käsissä. Tämän jälkeen robotti alkoi tulittaa plasmatykillään ympäristöä, yrittäen osua raajoissa roikkuvaan kohteeseen.

    Plasmaa lenteli ympäriinsä kuin palavaa öljyä öljylähteen palaessa.

    Umbra väisteli plasmatulitusta ja kokosi pieniä kiviä maasta suureksi kivimassaksi jonka hän valmistautui iskemään päin tappajakonetta.

    Juuri kun Levah päästi saksillaan irti Feterran raajoista, Umbra lennätti suuren kivimassan päin Feterraa. Isku naarmutti yhtä Feterran silmää siten että silmä meni oikosulkuun.

    Feterran silmästä alkoi räiskyä kipinöitä kun rikkoutunut silmä alkoi vaikuttaa olennon järjestelmiin.

    Feterra latasi aseensa plasma-ammusta lähestyvään Umbraan. Pieni Matoran olisi yleensä ollut helppo vastustaja Feterralle, mutta tämä olento käyttikin hyväkseen painovoiman elementaalivoimia, jotain jota Feterra ei oikein käsittänyt. Iskien ammuksen kohti Umbraa, Umbra kanavoi painovoimaa, lennättäen ammuksen kohti Feterraa. Ammus poltti Feterran plasmakanuunan tohjoksi.

    Huomaten tilaisuutensa tulleen, Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan pakoon Feterraa linnoituksen sisälle. Umbra joutui lennättämään painovoimavoimillaan suuren oven auki, koska hänen passinsa ja muut henkilötodistukset olivat tuhoutuneet.

    ”Tästäpä on tulossa outo yö…” Umbra ajatteli.

    Linnoituksen sisäpihalla Feterra nousi, lähtien lentämään ja etsimään muuta saalista.

  • Yhtäkkiä (yksi) ninja

    Puunlatvat, Lehu-metsä

    Hoikka vihreän kirjava hahmo hyppi puissa. Hänet tunnettiin nimellä ”Ninja” ja hän oli Veljeskunnan ninjaklaanin jäsen. Hyppien puusta toiseen, Ninja harjoitteli ninjataitojaan.

    ”Isken jo nyt yhtä nopeasti kuin tuuli ja katoan kuin varjo, joten miksi tarvitsen harjoittelua”, Ninja ajatteli itsekseen, kun kuuli alhaalta ääniä. Ninjataidoillaan, Hunaa kantava Matoran pudottautui puiden runkoja ja liaaneja käyttäen alaspäin metsän pohjalle.

    Metsän pohjalla, kaksi olentoa kuorsasivat. Toinen oli mustan ja limetin vihreä, toinen musta ja violetti.

    ”Keitä olette, muukalaiset”, Ninja huusi, herättäen Umbran ja Levahin.

    Matoran mulkoili kaksikkoa, jotka heräsivät säpsähtäen.

    ”Olemme vain Ba-Matoran Umbra ja Orton Levah. Mitä muuta haluat tietää?” Levah vastasi, ottaen maasta yhden ilmasaksensa.

    ”En tullut tänne vain herättämään teitä, tulin myös varoittamaan teitä oudoista olennoista jotka ovat hyökänneet Bio-Klaaniksi kutsutun järjestön linnoitukseen”, Ninja vastasi, peittäen nyrkkirautakädellään suunsa kun puhui.

    Tämän kuullessaan Umbra sai välähdyksen menneisyydestään. Hän näki taas Klaanin loiston ja kuinka hän keltaista Rurua muistuttavaa naamiota kantavana Toana käytti Mode-kiveään sääntöjenrikkojiin.

    ”Meidän pitää lähteä Bio-Klaanin linnoitukselle nyt Levah”, Umbra sanoi huolestuneena. Levah pystyi näkemään Umbran surulliset silmät tämän Pakarin takaa.
    ”Se paikka merkitsee minulle jotain, mutten tarkoin muista mitä. Minun on pakko päästä linnoitukselle mahdollisimman nopeasti”

    Levah nyökkäsi.

    ”Hyvä on Umbra, lähdemme nyt matkaamaan kothi linnoitusta. Ja kiitos näistä tiedoista muukalainen. Saanen kysyä, mikä on nimesi?” Levah vastasi ja kysyi Matoranilta kysymyksen.

    ”Minulla… Ei ole varsinaista nimeä. Minut tunnetaan vain nimellä Ninja”, Hunaa kantava muukalainen sanoi, kadoten varjoihin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

    Umbra ja Levah lähtivät juoksemaan metsän siimeksessä kohti Klaania.

  • Synkkä ja myrskyinen yö

    Klaanin linnake monen monituisia vuosia sitten

    Oli synkkä ja myrskyinen yö. Hupulla ja kaavulla sateelta suojautunut hahmo asteli mutaista tietä kohti Bio-Klaanin linnoitusta, josta oli kuullut eräältä Umbra-nimiseltä matkalaiselta. Linnake ja sen ympäristön sivurakennukset seisoivat jylhinä rannan yllä. Rannan, jolle hahmo oli saapunut soutuveneellään. Mukanaan hänellä oli vain reppu sekä mystinen, tumma säkki.

    Hahmo oli kyllästynyt iänikuisiin seikkailuihin ympäri maailmaa ja etsi itselleen paikkaa, jonne asettua. Artakhalle hän ei palaisi, muut saaret taas olivat ylikansoitettuja. Tämä paikka vaikutti sopivan rauhalliselta. Juuri sellaiselta kuin mitä hän etsi.

    Hän saapui suurelle portille, joka heijastui myös maassa olleesta suuresta lätäköstä. Sadepisarat hakkasivat lätäkön pintaa ja korkeammalla linnakkeen kattoa. Se myös kahisutti puiden lehtiä. Sade sai aikaan monia erilaisia ääniä.

    Portti näytti tällä koiranilmallakin ystävälliseltä. Hahmo astui siitä sisään toiveikkaana. Hän kulki tyhjän sisäpihan läpi kohti päärakennusta, jonka joka ikkunasta paistoi lämmin valo. Suuri puuovi seisoi jykevänä karun ulkomaailman ja kodikkaiden sisätilojen välillä. Hahmo kolkutti oveen.

    Oven avannut ystävällisen näköinen hahmo heti tulokkaan nähtyään kääntyi ja huusi eteishallin kirjavalle väkijoukolle ”Saimme vieraita!”

    ”Liikeneekö teiltä yösijaa matkalaiselle?” hahmo kysyi Bio-Klaanin asujaimistolta. ”Nimeni on Kerosiinipelle. Tutkimusmatkailijaksi, tai ehkä tiedemieheksi, minua voisi sanoa.” Hän sai myöntävän vastauksen, ja jäi Klaaniin.

    Eräänä päivänä, kun hän ajatteli jo lähtevänsä toisaalle, hän löysi jotain linnoituksen pohjalta. Se oli ovi, muttei mikään tavallinen ovi. Se oli raskaasti panssaroitu, eikä siinä lukenut mitään, muiden ovien selkeistä opasteteksteistä poiketen. Se oli kuitenkin lukossa, eikä hän saanut siitä mitään selville. Hän kyseli kaikilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän huoneen sisällöstä pätkän vertaa.

    Eräänä yönä, hänen nukkuessaan tähtitornissa, jonne hän oli väliaikaisesti majoittunut, hän heräsi ääneen. Vaikka torni oli typötyhjä Kepe saattoi vannoa kuulleensa askelia ja lattian narahtelua. Ei ollut erikoista, että tähtitornissa oli joku yöllä, mutta tuona nimenomaisena yönä taivaalla sattui olemaan poikkeuksellisen paksu pilviverho, joka esti kaiken havainnoinnin.

    Tuolloin tapahtui jotain. Kepellä oli vain hämärä muistikuva hahmosta, tai pikemminkin hahmottomuudesta sekä aavemaisesta kylmyydestä. Seuraavana aamuna hän oli herännyt tornin portaikosta kädessään vanha ja ruosteinen avain. Se näytti niin vanhalta, kuin se olisi ollut itse linnaa vanhempi. Tämä oli hyvin kummallista, sillä avain sopi täydellisesti kumman huoneen oven lukkoon.

    Hän värväsi tutkimusmatkalle avukseen Doxina tunnetun moderaattorin, joka ei vielä tuolloin ollut toivoton hattuaddikti. He tutkivat soihtujen kanssa koko huoneen, jos sitä nyt huoneeksi saattoi sanoa. Se oli useiden huoneiden sekä yhä tuntemattoman kokoisten varastojen labyrintti, jonka ei fysiikan lakien mukaan olisi edes pitänyt mahtua linnakkeen sisälle. Kepe sai tämän paikan puolivirallisesti itselleen, ja päätti jäädä Klaaniin. Paikan hän nimesi Verstaaksi, sillä sellaisena sen aiempi asukki oli sitä pitänyt. Hänestä Kepe alkoi käyttää nimeä Verstaan kummitus.

    Seuraavat, sangen pitkät ajanjaksot kuluivat sitä kolutessa. Sen syövereistä löytyi monia laitteita ja järjestelmiä, jotka valjastettiin Klaanin käyttöön. Verstas ei kuitenkaan ollut pelkkä siunaus; kerran Dox katosi sen syvyyksiin viikoiksi. Kun hänet viimeinkin löydettiin, kumma kyllä metsiköstä linnakkeen ulkopuolelta, hänelle oli syntynyt pakkomielle hatuista.

    Lopulta Kepe eristi Verstaan syvimmät kolkat ja teki siitä yleisen varaston sekä oman tukikohtansa ja työpajansa.

    Tämä ja monet muut muistot pyörivät filminä hänen silmiensä edessä.

    [spoil]Tein sitten minäkin flashbackin reaaliajan jatkoa odotellessa.[/spoil]