Luku 1. Linnake En voi tarjota lohtua Sillä olen vain ihminen En voi tarjota lämpöä Sillä itsekin palelen Ja maata astelee Varjo mustuvan taivaan Yllään yön kylmä laulu Kun Xen avasi silmänsä, oli yhä pimeää. Huoneen toiselta puolelta kuuluvasta tuhinasta päätellen Matoro nukkui edelleen. Xen näpäytti ranteessaan olevaa näyttöä ja vilkaisi kelloa. Se lähestyi vasta … Jatka lukemista Haavekaupungin aaveet →