Avainsana-arkisto: Snowman

Sodalta näyttää

Bio-Klaanin linnakkeen pihamaa Maa rapisi Snowien jalkojen alla. Ilma oli harmaa ja navakka tuuli puhalsi meren suunnasta. Jo muutama päivä oli kulunut siitä, kun hän oli päässyt sairasosastolta. Nyt hän oli tullut kävelylle rakkaalle Klaanin pihamaalle, ja seurasi hiekkatietä kohti muurissa olevaa porttia. Lumiukon vierellä kulki pieni tumma sammakkorahi, Napo. Se viipelsi valkoisen isäntänsä rennon … Jatka lukemista Sodalta näyttää →

Keskellä mielen pimeyden

[spoiler=SnorpGurp-Allianssi tiedottaa:]Teimme tämän käytännössä puoliksi.[/spoiler] Admin-siiven kokoustila ”OTTAKAA SE POIS!” Vertahyytävä kiljaisu tuli Kepen suusta. Kyseinen suu oli kiljuntahetkellä osittain jonkin mustan ja muodottoman peitossa. Groteskin loisen lähdettyä lentoon kokoustilassa oli räjähtänyt pienimuotoinen kaaos. Lintumainen pimeyden olento oli tähdännyt alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Tawaan, mutta akrobaattinen sähkön Toa oli ollut liian nopea loiselle. Nyt parasiitti roikkui … Jatka lukemista Keskellä mielen pimeyden →

Infernaalinen närhi

[spoiler=Krhm.]Kyllä niin aivan, G on tässä vähintäänkin yhtä paljon kirjoittajana kuin minä.[/spoiler] Admin-siiven kokoushuone Make sulki oven perässään, ja ja kääntyi voitokkaana kohti huoneen klaanilaisia. Nyrkissään hänellä oli Nimdan siru.”Tilauksenne” hän hymähti ojentaessaan pienen metalliesineen Tawalle.”Kiitos” keltainen Toa vastasi, ja kääntyi kohti parasiitin riivaamaa Snowmania. ”Viimeksi kun Snowie koski tätä sirua, hän sai yhteyden Visokkiin. … Jatka lukemista Infernaalinen närhi →

Lohikäärmepoika hakee sirun

Klaanin linnake Make lennähti sisään käytävän ikkunasta. Hänestä muutaman sentin päässä seisovat Matoranit hätkähtivät. Make alkoi pian kävellä kohti Klaanin holvia, jonne Nimdan siru oli piilotettu. Pian käytävän täyttävä teräsovi oli hänen edessään. ”Mitäs asiaa”, vartiaMatoran kysyi. Make irvisti, päästäen kumman karjaisua muistuttavan äänen. Nyt ei ole aikaa vitkasteluun. Matoran hätkähti ja astui sivuun. Make … Jatka lukemista Lohikäärmepoika hakee sirun →

Kohtaaminen loisen kanssa

Admin-siiven kokoustila Pieni Matoralainen kaivoi esiin valtavan, kellertävää nestettä sisältävän lääkeruiskun, ja ojensi sen Kupelle. Snowman katsoi sitä epäluuloisena.”Miksi se on noin iso?”Kupe hymyili vaisusti.”Ekstraiso annos. Tämä voi sattua.” Silloin puiseen oveen koputettiin rauhallisesti kolme kertaa.”Taitaa olla Kepe.”Make käänsi messinkisestä kahvasta, ja kaikille tuttu valkovihreä tiedemiestoa asteli sisään.”Kaipasitte?””SPINNYMAN!” Snowie huudahti iloisena. ”Miten olet pärjäillyt?””Mitenkäs minä. … Jatka lukemista Kohtaaminen loisen kanssa →

”Snowien sisällä elää jotain”

Bio-Klaanin linnake, Admin-siiven kokoustila Tawa laski sisäpuhelimen luurin.”Hän sanoi tulevansa niin pian kuin pääsee, vaikka harmittelikin jotain ’ensimmäisen kahvitaukonsa päiväkausiin’ keskeyttämisestä.””Hienoa. Eli alamme olla valmiita?” Same kysyi huoneen nurkasta.”Siltä näyttää. Olisin kyllä halunnut johtoportaasta enemmän väkeä, mutta niillä on mentävä, mitä on.” Tawa totesi harmittelevaan sävyyn. Huoneessa oli kuusi henkilöä, kuten Guardian olisi varmasti noteerannut. … Jatka lukemista ”Snowien sisällä elää jotain” →

Ämkoo lähtee Klaanista

Bio-Klaanin linnake Käytävä ristesi kahteen eri suuntaan. Ämkoo ja Snowman katsoivat toisiaan.”Selitä sinä Tawalle. Tiedät, että aion lähteä.””Tiedän.””Snowie.””Mäksä?””Nähdäänkö taas joskus?””Ilman muuta.” Ämkoo lähti kävelemään käytävän vasenta haaraa, loitoten koko ajan Snowmanista. Lumiukko katsoi toverinsa perään muutaman hetken, ja aloitti sitten itse matkansa kohti Admin-siipeä. Koko pitkän matkan ajan Snowie ihmetteli ympärillään olevia remonttitöitä. Ämkoo oli … Jatka lukemista Ämkoo lähtee Klaanista →

Trooppinen saari: Tapiirin kärsä liehui tuulessa

Meren yllä, valtavan merimetson selässä Snowman katseli alla kiitävää merimaisemaa haltioituneena. Aamuauringossa kiiltelevät aallonharjanteet jäivät ohi yhdessä vilauksessa, vain tehdäkseen tilaa yhtä syvänsinisille veljilleen. Silloin tällöin horisontissa vilahti pieni saari, mutta pääosin pilvettömän taivaan alla oli vain merta. Sanoinkuvaamaton oli myös tunne, jonka lumiukko koki raikkaan merituulen iskiessä kasvojaan vasten. Istuttuaan ahdistuneena siinä pienessä peltipurkissa … Jatka lukemista Trooppinen saari: Tapiirin kärsä liehui tuulessa →