Osa 1 Jossa sankarimme tutustuvat vallitseviin olosuhteisiin Bio-Klaani Viime nimeämispäivä Raskaat lumihiutaleet putoilivat ruutuikkunan takana. Kylmä mömmö kasaantui linnakkeen katoille kauniiksi nietoksiksi, mutta kadulle laskeutuva lumi tallaantui nopeasti loskaiseksi hötöksi – sikäli paljon väkeä kaduilla kuitenkin liikkui. Keskipäiväisessä, joskin pilviverhon himmentämässä aurinkojen loisteessa tohinoi matoralais- ja muuta väkeä. Heidän kantamuksensa kilpailivat väriloistossa kaupunkilaisten omien olemusten … Jatka lukemista Viime nimeämispäivä
Avainsana-arkisto: Snowie
Harmin paikka
https://www.youtube.com/watch?v=G3v_IUSchW0 Kepen paja Se huone, joka aiemmin tunnettiin Verstaan eteisenä, oli muuttanut muotoaan. Sen asukki oli järjestellyt paikat, pöydät, hyllyt ja kaapit, uudestaan niin, että kaikki tavara oli mahdollisimman lähellä käsillä. Kalustolaskenta oli selvästi suoritettu vastikään. Monessa paikassa oli kuitenkin tyhjää, ja kalustuksessa oli huomattavissa selviä puutteita. Pesualtaan luona ei ollut hammasharjaa ja kunnon sängyn … Jatka lukemista Harmin paikka
Sammakko rannalla
Bio-Klaanin saari, ranta https://www.youtube.com/watch?v=UIxtj27XXsA “Kaveri hei…” Lumiukon sanat vaikuttivat kuitenkin kaikuvan kuuroille korville. Pullea sammakko jatkoi vain toimiaan, isäntänsä maanittelusta piittaamatta. Toimet olivat tässä tapauksessa laiska oman mahan rapsuttelu sekä tyhjä toljottaminen horisonttiin. Tai niin Snowie ainakin ajatteli. Hän ei ollut ihan varma, kykenikö Napon harottavilla silmillä oikeastaan katsomaan suoraan mihinkään. Poissaoleva elukan olemus joka … Jatka lukemista Sammakko rannalla
Mierolaiset, moukaroidut ja menehtyneet
Taivaankannella kalpeat tähdet väistivät hiljalleen nousevan auringon oranssin hehkun tieltä. Keskitaivas oli vielä syvänsininen. Harsomaiset pilvet vaelsivat jossain sen laitamilla. Toisessa päässä oli vain kipua. Toisessa tajunta yritti pitää otettaan. Suoraan yläpuolella lensi hävittäjä. Sen piippu ei syössyt savuvanaa tai kipunoita, sen moottorien jyly ei tukkinut korvia; oikeastaan potkurit eivät edes pyörineet. Hävittäjä pysyi tasaisesti … Jatka lukemista Mierolaiset, moukaroidut ja menehtyneet
Kysymykset, kaipuu ja kaiku
Bio-Klaani, kahvio Snowie istui nojatuolissa vailla seuraa ja katseli ikkunasta ulos. Satoi kaatamalla, ja taisi ukkostaakin. Silti kadut olivat täynnä väkeä. Minnekäs muuallekaan olisivat menneet, kun piti vahtia poroja ja muuta? Eivät viihdy kahviossa, näemmä, lumimies tuumaili. Hän harmitteli evakkojen puolesta, kun pihalla oli niin märkää. Myös vähän itsensä puolesta, koska hän joutui istuskelemaan aivan … Jatka lukemista Kysymykset, kaipuu ja kaiku
Pidit pimeän poissa
Bio-Klaani Oli hautajaispäivä. Ei, sana “hautajaiset” ei ollut paras sana kuvaamaan tilaisuutta. Ruumista ei ollut. Umbra ja hänen muistonsa haudattaisiin pian Bio-Klaanin hautausmaalle muiden sodassa kuolleiden joukkoon. Adminit ja moderaattorit olivat kerääntyneet monien kadonneelle läheisten kanssa yhteen jättämään jäähyväiset valon toalle. Matoran-Umbra oli sinänsä mielenkiintoisessa tilanteessa, että hänen tämän maailman vastineensa oli kuollut – hänen … Jatka lukemista Pidit pimeän poissa
Langenneet ystävät
“Onko VIIMEISIÄ sanoja, VARTIJA?” järkälemäinen skakdiroisto karjui nostaen kiväärikirvestään. Sahalaitainen terä kimalteli aavikon auringoissa valmiina tappamaan. “Joo”, mörököllin tuleva uhri murahti käsi valmiina vyötäröllä. “Pure luotia, lehmipoju!” Konna ei ehtinyt huutaa. Kylmä ilme pyssysankarin isoleukaisilla kasvoilla ei värähtänytkään käsiaseen lauetessa. Lierihattuinen korsto otti osuman rintaansa ja horjahti taaksepäin – ensin askelen, sitten toisen. Kolmas oli … Jatka lukemista Langenneet ystävät
Lukeneisuutta ja vanhoja ystäviä
Bio-Klaanin kaupunki https://www.youtube.com/watch?v=3IgEDT2WWB8 Sauva osui mukulakivikatuun, ja kokeneet kourat kiskoivat. Hii-op. Liike toistui, ja toistui taas. Toistui toistumistaan, kunnes oli oikea aika väistää oikealta tulevia. Sauva osui mukulakivikatuun, ja kokeneet kourat jarruttivat. Levitaatiolautta pysähtyi muun liikenteen tavoin aamuruuhkassa. Lentolautaslotjan lautturi vapautti toisen kätensä kepiltä – yhdessä kourassa oli kylliksi pitämään menopeliä paikallaan. Ainakin melkein, toki … Jatka lukemista Lukeneisuutta ja vanhoja ystäviä