Deltan temppeli Se sali oli tuhonnut hänet jo tuhat kertaa. Vettä oli jo nilkkaan ja se solisi kuoleman lailla. Isä Athin patsas hänen takanaan oli vain kylmä ja voimaton todistaja, valvoja vailla valtaa. Hän vilkaisi kattoon. Niiden varjot eivät enää nukkuneet siellä. Ne saattoivat olla missä vain. Aina se ei ollut miekkaa pitelevä käsi, jonka … Jatka lukemista Näkökentän takana
Avainsana-arkisto: Nuket
Gnomoni
Pohjoinen Manner, viikkoja sitten Pölyinen erämaa hohti punaisena laskevien aurinkojen valossa. Tähän kellonaikaan varjot olivat pisimmillään, ja jopa ratavartijan kupolitupa langetti niin pitkän pimeyden, että se ulottui aina rotkolle saakka. Kanjonin seinät hohtivat nekin punaisina, joskaan eivät aurinkoinlaskun takia – mikään taivaankappale ei loistanut valoa rotkon syövereihin. Lämminsävyinen hehku oli seurausta kanjonin pohjalla leimuavasta junasta, … Jatka lukemista Gnomoni
Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös
Visokki raotti hitaasti silmiään sallien hämäryyden varjon sulaa pois näkökenttänsä edestä. Toisiinsa limittyvät unikuvat kaikilta todellisuuden tasoilta – koneiston jyske, Bio-Klaani, väritön hiekka-aavikko, Rakentaja, Tawa, Avde – päättivät villin tanssinsa hänen tajunnassaan ja antoivat myöten silmiin virtaavan valon tulvalle. Hetken oli häikäisevän kirkasta, sitten Visokki tottui jälleen näkemiseen. Hän ei ollut enää Admin-tornin taukohuoneessa. Visorak … Jatka lukemista Tervetuloa Koneeseen — Jälkinäytös
Tervetuloa Koneeseen — Näytös 8
Vuosisatoja ennen tietoisuutta Hän oli aina tuntenut olevansa erilainen. Ei hän tiennyt miksi. Luoja oli sanonut hänen olevan heistä kirkkain, mutta lapsi ei ymmärtänyt, mitä se todella tarkoitti. Ei hänen tarvinnut ymmärtää. He vain kulkivat ja saalistivat ja söivät ja kulkivat ja saalistivat ja söivät. Ensimmäinen tunne, jonka hän koki avatessaan silmät ensimmäistä kertaa, oli … Jatka lukemista Tervetuloa Koneeseen — Näytös 8
Arupakin ahjo
Admin-torni Vartija pyöritti kuluneelle puupöydälle levitetyn Bio-Klaanin saaren taas rullalle. Laivoja, sotakoneita ja sotamiehiä kuvanneet pikku puupalikat valuivat napisten kasaan, kun Guardian nosti kellastuneen ja haperoituneen saaren kartan rullana pystyyn. Yhä mietiskelyssään kynsin ja hampain roikkuva mies käänsi päänsä hitaasti oviaukossa odottavaan. Hän sujautti kartan lipastoon ja lähti astelemaan ovea kohti. ”Ovatko pojat valmiina?” skakdi … Jatka lukemista Arupakin ahjo
Aft-Amana 3
Aft-Amana Mustalumi lopetti juoksemisen vasta kun tuska muuttui myös ruumiilliseksi. Hän otti käsillään vastaan lohduttoman kylmän lattian Aft-Amanan pimeydessä. Tuska. Tuska riipi hänen sydäntään. Tuska ja petos. Matoro ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut. Käytävät, lepo-osastot, sellit. Särkyneet ikkunalasit, pölyn peittämät aulat. Kaikki samaa utua, varjoa, sumua, myrskyä. Tuska oli pakottanut hänet sen läpi. Silmätkin … Jatka lukemista Aft-Amana 3
Kuutisen grammaa hulluutta
Karzahnin salit Karzahni istui matoralaisten kivisistä pääkalloista tehdyllä valtaistuimellaan. Valtaistuin oli koristeltu erilaisilla terillä ja miekoilla jotka oli sulatettu yhdessä pääkallojen kanssa yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Se hallitsi valvontasalia ja loi uhmaavaa tunnelmaa, jota aiheutti erityisesti valtaistuimella silmät kiinni oleva olento, Karzahni. Karzahni oli muinainen olento, yksi universumin vanhimmista asukeista ja hallitsijoista. Hän kantoi kasvoillaan Olisia, … Jatka lukemista Kuutisen grammaa hulluutta
Maailmanparantajat
Meri Matoro nousi hitaasti laivan märältä kannelta pidellen päätään. Kaksikon alus oli seilaamassa hyvää vauhtia poispäin Xian seudulta, eivätkä heidät pysäyttäneet veneet olleet lähteneet seuraamaan heitä. ”Portaat. Minä vihaan portaita”, hän mutisi noustessaan ylös. ”Sinulle tuottaa näemmä valtavia vaikeuksia selvitä portaista?” Kapura kysyi sarkastisesti. ”…” Matoro totesi. ”Seuraava siirto, herra KAPTEENI MUSTALUMI?” ”…” Matoro totesi. … Jatka lukemista Maailmanparantajat