Luku 1. Linnake En voi tarjota lohtua Sillä olen vain ihminen En voi tarjota lämpöä Sillä itsekin palelen Ja maata astelee Varjo mustuvan taivaan Yllään yön kylmä laulu Kun Xen avasi silmänsä, oli yhä pimeää. Huoneen toiselta puolelta kuuluvasta tuhinasta päätellen Matoro nukkui edelleen. Xen näpäytti ranteessaan olevaa näyttöä ja vilkaisi kelloa. Se lähestyi vasta … Jatka lukemista Haavekaupungin aaveet
Avainsana-arkisto: nimeämispäivä
Mustaluminen nimeämispäivä
Pohjola Kaksi yötä ennen nimeämispäivää Oli vuoden lyhin päivä. Sydäntalvenseisaus oli viimeinen vaihe Suuren Hengen ainaista sykliä: jumalan levon hetki pitkän vuoden jälkeen. Tietenkään Suuri Henki ei oikeasti nukkunut: ummisti vain hieman silmiään. Maailman kansat pitivät yllä tuliaan ja valojaan ja juhliaan sen pienen hetken, kun pyhä valo oli lyhimmillään. Ja pian alkoi Hengen kosmisen … Jatka lukemista Mustaluminen nimeämispäivä
2: Mitä suoeläimet edes tekevät talvet?
Aiemmin Routainen suo oli suorastaan seesteisen hiljainen. Lumisade oli rentoa ja pehmeää. Nerva oli melko itsevarma suunnastaan, vaikka kartta suoalueista olikin hyvin suurpiirteinen. Ehkä väki ei vain liikkunut siellä tarpeeksi talvisin, hän mietiskeli. Matorania hieman hirvitti ajatus sulaan kohtaan osumisesta, mutta toisaalta jos hän lähtisi kiertämään hän saisi olla melkoinen kiituri, että ehtisi Vo-Metruun Nimeämispäiväksi. … Jatka lukemista 2: Mitä suoeläimet edes tekevät talvet?
Viime nimeämispäivä
Osa 1 Jossa sankarimme tutustuvat vallitseviin olosuhteisiin Bio-Klaani Viime nimeämispäivä Raskaat lumihiutaleet putoilivat ruutuikkunan takana. Kylmä mömmö kasaantui linnakkeen katoille kauniiksi nietoksiksi, mutta kadulle laskeutuva lumi tallaantui nopeasti loskaiseksi hötöksi – sikäli paljon väkeä kaduilla kuitenkin liikkui. Keskipäiväisessä, joskin pilviverhon himmentämässä aurinkojen loisteessa tohinoi matoralais- ja muuta väkeä. Heidän kantamuksensa kilpailivat väriloistossa kaupunkilaisten omien olemusten … Jatka lukemista Viime nimeämispäivä
Lahja isältä
Bio-Klaani, Visokin työhuone Visokki makasi sohvalla työhuoneessaan… ja meditoi. Petturitutkinnan sirpaleet vaelsivat pitkin hänen mieltään. Hänellä ei ollut vielä ollut aikaa selvittää, oliko Killjoyn petturiehdokkuus moderaattoreiden tiedossa vai ei, mutta koko petturin olemassaolo häiritsi häntä suuresti, ja siksipä hän oli viime aikoina käyttänyt suhteellisen paljon aikaa silkkaan asian miettimiseen, ratkaisun toivossa toki, mutta alkoi käydä … Jatka lukemista Lahja isältä
Musta Nimeämispäivä
Kaya-Wahi He olivat lähteneet matkaan aamuyöstä. Suurin osa matkasta oli taitettu Maken siivillä. Same ei ollut erityisemmin pitänyt siitä. “Tämä on kyllä harvinaisen epäsalamyhkäistä, suhteellisen kevytrakenteinen selakhiaani tuumaili roikkuessaan kädet puuskassa Maken jäntevät lohikäärmeenvarpaat tarrautuneina hartioihinsa. Nyt oli kuitenkin tullut aika laskeutua. Ilmateitse kulkeminen oli liian riskialtista, ja moderaattorit syöksyivät metsän suojiin. Same ja Make … Jatka lukemista Musta Nimeämispäivä
UNIT DOXHOUND
Maahan putoilevat lumihiutaleet olivat päivien saatossa saaneet aikaan laajan ja syvän, valkean peitteen lähes koko saarelle. Bio-Klaanin linnoitus seisoi rannikon tuntumassa paikallaan jykevänä kuin kallio, uljaana kuin se tarinan naiivi prinssi, joka leikkaa lohikäärmeen pään irti ja saa rakastamansa naisen, joka sitten lopulta tekee hänet hulluksi touhottaessaan vauvakuumeessa. Mies ei halua vauvaa, mutta miksi vaimo … Jatka lukemista UNIT DOXHOUND
Ilonpilaaja
Muistan kuinka kysyit minulta nimestäni. Onhan se totta. Ilonpilaaja. Mikä typerä sana nimeksi. Mutta silti siksi minua kutsutaan. On kutsuttu jo pitkään. Se miten sen nimen sain on pitkä ja tylsä tarina. Se ei ole tärkeää. Sen sijaan kerron sinulle tapauksesta muutaman vuoden takaa. Tapauksesta, joka muistutti minua jostain vanhasta. Niin vanhasta, että olin miltei … Jatka lukemista Ilonpilaaja