Admin-torni, välittömästi Profeetan valtakunnan jälkeen Räntäsade piiskasi admin-tornin kivisiä seiniä. Kepe oli saavuttanut tornin huipun, ja avasi oven Tawan toimistoon. Kepe ei muistanut, milloin oli tässä huoneessa viimeksi käynyt. Se oli joskus silloin, kun hän oli hakenut lupaa jonkin laitteen asentamiseen johonkin päin linnaketta. Usein hän ei kuitenkaan sitä vaivautunut tekemään, sillä hänen laitteensa olivat … Jatka lukemista Menneisyyden vallit
Avainsana-arkisto: Nimda
Valkoinen Käsi II
Haluaisitko, että teen asialle jotain, Itroz? En kykene hallitsemaan hänen suojattua mieltään, mutta viestintään minulla on mahdollisuus. Siitä on varmasti hyötyä, vihrepeukalo. Minun ääneni hän tuntee, enkä kykene naamioitumaan häneltä hänen mielessään. Mutta sinä olet… villi muuttuja, niin sanotusti. Sinä voisit… sinä voisit ottaa palasen hänen kalleimmasta muistostaan, ja pukeutua siihen. Tarkoitatko sirun ääntä? Nimda. … Jatka lukemista Valkoinen Käsi II
Hän elää
Uusi temppeli https://meri.klaanon.fi/manfred/H%C3%A4n+el%C3%A4%C3%A4/01+He+Lives.mp3 Toan nimi oli Lufeke, eikä hän ollut onnellinen. Hän oli itse asiassa hyvin surullinen — tai olisi ollut, mikäli olisi osannut peloltaan ajatella, mitä oli olla surullinen. Hänen oli ollut määrä turagoitua vanhan turagan jäädessä eläkkeelle — ja antaa toavoimansa jollekulle kylän matoralaisista. Hänestä oli määrä tulla kylän johtaja. Se oli ollut … Jatka lukemista Hän elää
Aft-Amana 6
Aft-Amana Ja siinä he taas seisoivat. Klaanilaiset. Paitsi yksi heistä, jonka suuri sukeltaja oli surman portteja päin lyönyt. ”DELEVA!” Omista murtuneista luistaan välittämättä Umbra säntäsi maahan tuupertuneen ystävänsä luokse. Sukeltajan tyrmännyt plasman toa oli heikkona, hengitti niin kovin vaimeasti ja availi suutaan vain vapauttaakseen lisää puistattavia veriysköksiä. “Äkkiä! Parannuskivi tai jotain!” Umbra huusi epätoivoisena. Deleva … Jatka lukemista Aft-Amana 6
Aft-Amana 5
Hengitys salpautui. Ikkunaa ei ollut. Pakoa ei ollut. Ovella oli joku. Ruumiinrakenteet eivät toimineet noin. Mikään ei toiminut noin. Linnunjalkaisen olennon silmät tuijottivat tyhjän punaisina. Muljahtelivat kuopissaan eri suuntiin kuin kohdettaan löytämättä. Kädet roikkuivat sen edessä elottomina. Ja sen nokka puhui jälleen. Se puhui vain yhden sanan. Tuon sanan kylmän pimeyden. Ja loputtoman tyhjyyden. K … Jatka lukemista Aft-Amana 5
Aft-Amana 4
Aft-Amana ”Arupakin” huone Henkinen romahdus Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan se pitänyt nähdä, … Jatka lukemista Aft-Amana 4
Aft-Amana 3
Aft-Amana Mustalumi lopetti juoksemisen vasta kun tuska muuttui myös ruumiilliseksi. Hän otti käsillään vastaan lohduttoman kylmän lattian Aft-Amanan pimeydessä. Tuska. Tuska riipi hänen sydäntään. Tuska ja petos. Matoro ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut. Käytävät, lepo-osastot, sellit. Särkyneet ikkunalasit, pölyn peittämät aulat. Kaikki samaa utua, varjoa, sumua, myrskyä. Tuska oli pakottanut hänet sen läpi. Silmätkin … Jatka lukemista Aft-Amana 3
Aft-Amana 2
Valvomo Kraa. Kraa. Kraa. Lintujen mustat nokat raakkuivat paperilla. Eikä niitä saanut siitä hiljaisiksi. ”Hyi. Näissä ei ole mitään järkevää. Toistelee pelkkää yhtä sanaa. Kraa. Se kyllä liittyy jotenkin niihin lintuihin ja silmiin, mitä täällä olemme jo tavanneet”, Umbra järkeili pitääkseen poissa päästään toisen ajatuksen. Sen, että Kraa oli jo hänen päässään. Ja ehkä se … Jatka lukemista Aft-Amana 2