Klaanon

Avainsana: Moderaattori

  • Pegghu, keskellä merta

    Avomerellä

    Keskellä merta, Domekin vene purjehti pohjois-koiliseen päin. Tuuli oli rauhoittunut hieman eikä ulvonnut enään yhtä kovaa kuin lähtiessään ja aallot olivat paljon tyynempiä.
    Lokkien äänet kaikuivat veneen ympärillä.
    Valon Toa katsoi taakseen Klaanin saareen päin, eikä nähnyt enään muuta kuin noin nyrkin kokoinen läikkä veden päällä.
    Domek tunnusteli ilmaa uudestaan sormellaan. Tuuli puhaltaa juuri oikeaan suutaan, Valon Toa päästi kätensä peräsimestä hetkeksi ja nousi ylös puuarkun päältä.
    Yhtäkkiä, arkku avautui ja sieltä putkahti Matoralainen. Domek melkein putosi veneestä tästä tapahtumasta.

    ”Huaah, viimein ulkona!”, Matoralainen henkäisi helpottuneena ja hieroi hieman päätä.
    ”Mitä… Kuka… KUKA HIIVATTI SINÄ OLET?! MITÄ TEET TÄÄLLÄ?!”, Domek kyseli kovalla äänellä arkussa olevaa Matoralaista.
    ”Öhm, anteeksi. Nimeni on Pegghu. Olin, öhm, kävelyllä”, Pegghu vastasi hieman hätiköivästi.
    ”Keskellä iltaa.”
    ”Öh, niin.”
    ”Kaupungin ulkopuolella.”
    ”Palasin serkkuni luolta.”
    ”Matoran kylä on lännessä. Veneeni idässä.”
    ”Minulla on huono suunnantaju.”
    ”Ja silti löysit tiesi serkkusi luokse.”
    ”… Öh, mutta silti nukahdin veneesi arkun sisään”
    ”Joka oli pensaiden piilossa.”
    ”Löysin sen sattumalta.”
    ”Oli myös mukavaa sinulta piilottaa sen takaisin kasvistoon.”
    ”Öh… katsos…”
    ”Pois paatistani.”

    Domek otti Pegghun käsivarsista kiinni. Pegghu alkoi hätäilemään entisestään.
    ”EI! Älä! Minä olen vain eksynyt Matoralainen! Mitä minä muka tekisin teille?!”
    ”Jaa-a, ei sitä koskaan tiedä”, Domek sanoi välinpitämättömästi ja alkoi pidellä Pegghua veneen yli, ”Kai osaat uida takaisin?”
    ”OKEI! MINÄ TUNNUSTAN!”, Pegghu huusi, ”Olen vartiomies Klaanista! Moderaattori Blade lähetti minut tarkkailemaan sinua koska lähdit yksin ilman lupaa! En halunnut tätä itsekään! Minä vannon sen!”
    ”Hienoa, että tunnustit”, Domek sanoi ja päästi Pegghun takaisin veneen päälle. Valon Toa laittoi arkun kiinni ja asettui takaisen sen päälle.
    ”Eli siis”, Pegghu aloitti, ”minne olemme matkalla? Kuinka kauan ennen kuin olemme perillä”
    ”Zakaziin”, Domek vastasi, ”ainakin noin kaksi päivää”.
    ”… Miksi Zakaziin?”, Pegghu näytti huolestuneelta.
    ”Tärkeä asia hoidettava”, Domek sanoi ja alkoi katsomaan veneen sivussa olevaan pieneen arkkuun, ”hyvin tärkeä asia.”

    Bio Klaanin Linnoitus

    ”Hei Same! Tarvitsen sinua keksimään Toa ryhmällemme uusi teema”, Takaman huusi Moderaattorin perään.
    ”Mitä, taas? Vastahan te aloitte käyttämään sitä ajoneuvo-teemaanne?”, Same vastasi.
    ”Niin, mutta olemme jo käyttäneet ajoneuvo-teemaamme jo noin kaksi kertaa peräkkäin. Vaihtelu virkistää.”
    ”Miksette odota kunnes Domek palaa ja keksii teille uuden teeman? Hän on parempi näissä kuin minä”
    ”Mutta en voi odottaa. En halua käytää tätä saman tyylistä trikoota kaksi kertaa.”
    ”Miksi käytätte niitä naurettavia trikoita? Miten ne muka auttavat?”
    ”Miten niin?”
    ”Unohda. Miksette sitten käyttäisi jotain aiempaa teemaanne? Kuten tuota Lintu-Rahi tai taruolento-teemaanne? Minä pidin niistä erittäin paljon …mikä on hieman uskomatonta.”
    ”Okei, mutta emme tiedä mitä hyvää ryhmäasentoa voisimme käyttää. Itse haluaisin ryhmäasentoa 6-E, mutta Pohakin mielestä 9-B on parempi. Kowabrasta taas 2-C.”
    ”… Miksi teidän on pakko käyttää ryhmäasentoja?”
    ”Miten niin miksi?”
    ”Ääh, unohda. Tehkää mitä haluatte, älkää enään kysykö minulta näistä”, Same huokaisi, ”mutta voisit sentään vähentää noita räjähdyksiä. Ne saattavat vahingoittaa siviilejä”.
    ”En lupaa mitään”, Takama sanoi ja lähti pois.

    Bio Klaanin Selli

    Sheelika kuuli askelien ääniä kaukaa sellinsä sisällä. Harvoin Klaanin tyrmässä oli tarpeeksi hiljaista kuulemaan jonkun askelien äänen toistuvan läpi. Tämä oli yksi niistä päivistä.
    Usein tähän aikaan osa tyrmän vangeista olivat ruokasalissa ja toinen osa sellin sisällä nukkumassa. Näin pystyttiin välttämään hallitsemattomista vankilakapinoista.
    Riippuen rikoksista, osa vangeista eivät edes pääse ruokasaliin vaan joutuivat syömään likaisista astioista, joita annetaan vangeille pienistä oviaukoista.
    Sheelika päätti valita toisen vaihtoehdon.
    Vaikka hän olikin Toa, hän ei siltikään halunnut jakaa samaa huonetta sadan muiden vankien kanssa.
    Hetken kuluttua, askeleet pysähtyivät ja hopeanvaaleanpunainen Toa GT pilkisti sellin eteen.
    ”Moi!”, Toa tervehti pirteästi. Sheelika ei vastannut.
    ”Toin muuten evästä tänne jota voisit syödä, jos on nälkä”, GT ilmoitti iloisesti, ”muuten, mikä olikaan nimesi?”
    ”… Miksi olet täällä?”, Sheelika viimein kysyi, ”mitä oikein yrität?”.
    ”Miten niin?”, GT kysyi harmittomana.
    ”Miksi haluat puhua kanssani? Etkö tiedä mitä olen tehnyt?”, Sheelika jatkoi.
    ”En tiedä mitä olet tehnyt”, GT myönsi, ”mutta näytät ihan mukavalta ihmiseltä, siksi haluan puhua kanssasi.”
    ”Minäkö? Mukava ihminen?”, Sheelika toisti hieman ymmällään, ”ihmisten ulkonäkö huijaa aina, kuten ihminen itsekin”.
    ”Niin noh, mutta et ainakaan huijaa minua nyt”, GT hymyili.
    Sheelika hiljeni.

  • Täältä tullaan Zoorac

    Bio Klaanin saaren rannikko

    Domek nuolaisi sormeaan ja piteli sitä ilmassa hetken. Hänen huivinsa liehui väsymättä, tuuli oli selvästikin hyvin kova.
    Aaltojen huumaava ääni kävi kilpaa lokkien ulvonnan kanssa. Domek piteli toisessa kädessään lierihattua tiukasti, ettei se karkaisi ilmanvirtauksen mukana.
    Ilmansuunta oli oikea.
    Valon Toa käveli rannan takana olevaa tiheää pensaikkoa päin. Hän työnsi ja nosti pois kasviston edestään, paljastaen veneen sen alta.
    Domek otti veneen päältä lojuvat pyöreät puukepit ja teki nistä radan joka johti aluksen suoraan mereen.
    Toa nosti maston valmiiksi ja hyppäsi kannelta pois työntämään venettä veteen.
    Domek puski kaikella voimallaan venettä ja sai sen viimein työnnettyä pois pensaiden välistä keppiraiteelle.

    Alus liukui yllättävän nopeasti raidetta, jolloin Valon Toa joutui juoksemaan mereen päin kiitävää venettä perään.
    Alus pääsi veteen. Domek hyppäsi veneen kannelle ja nosti purjeen esille. Valon Toa otti karttansa ja kompassinsa esiin ja alkoi etsimään sijaintiaan ja kohdettaan. Auringonvalo heijastui kompassista, mutta se ei estänyt häntä. Domek vilkaisi hetken kannella olevaa lierihattuaan ja laittoi sen heti veneen edessä olevaan pieneen laatikkoon turvaan. Sijainnin tarkistettua Domek otti peräsimen ohjauksen ja käänsi sen kello yhteentoista, suuntaen aluksen pohjois-koiliseen päin, suoraan Zakazin saarta.

    ”Täältä tullaan Zoorac. Ole varuillasi”, Domek ilmoitti päättäväisenä.

    Bio Klaanin Linnoitus

    Tawa katseli ulos Tornin ikkunasta. Alhaalla Klaanin asukkaat olivat siltikin rakennustöiden parissa. Tawa huokaisi ja asettui työpöytänsä ääreen. Visokki oli yhäkin kateissa. Sähkön Toa toivoi parasta ja yritti olla miettimättä asiasta keskityäkseen olennaiseen. Sheelikan kuulustelu ei ole edennyt yhtään. Edes Samen ja Bladiksen ”Hyvä kyttä, paha kyttä”-rutiinikaan ei saanut mitään irti.
    Tawa mietti hetken Sheelikan kertomusta. Oliko se tosiaan hänen syytä?
    Ei, teit vain mitä sinun piti, Tawa mietti itsekseen. Et olisi voinut tietää.
    Admin jatkoi paperitöiden raivaamista.
    Juuri silloin oveen koputettiin. Sähkön Toa antoi luvan ja sisään käveli Moderaattori Same.
    ”Domek on kateissa”, Same ilmoitti yhtä vakavalla äänensävyllään.
    ”Tiedän sen”, Admin vastasi, ”hän jätti tämän viestin”. Tawa kaivoi esiin pienen paperilapun ja näytti Moderaattorille, ”hän sanoi lähtevänsä pois hetkeksi ja että se on hyvin tärkeää”.
    ”Yksinkö? Mutta eihän voi lähteä yksin matkoille”, Moderaattori väitti.
    ”Tiedän, siksipä käskin Bladen lähettämään jonkun seuraamaan häntä”, Tawa kertoi.
    Same oli vähemmän kuin tyytyväinen tästä tiedosta.

    Domekin veneen päällä olevassa arkussa, jonka päällä Domek istuu juuri nyt

    ”… Huaah, missä minä olen?”

    Tuntematon

    Toa Chakra heräsi. Hänen päätä särki erittäin paljon kun hän yritti muistella mitä oli tapahtunut.
    Metalliolennot.
    Nyt hän muisti mitä tapahtui; Metalliolennot hyökkäsivät Bio Klaaniin ja tuhosivat Linnoitusta. Hän yritti saada kontaktia muille, mutta joutui niiden Olentojen hyökkäämäksi.
    Toa Chakra huomasi pian jotain olevan pielessä. Kaikki oli sumeaa ja sinistä ja hän leijui limaisen nesteen sisällä.

    ”Kas, olet viimein herännyt”, ääni kuului ja Toa Chakra näki edessään sumean, mustan siluetin. Toa Chakra ei voinut liikuttaa käsiään ja jalkojaan nesteen sisällä, puhumisesta puhumattakaan.
    ”Olenkin jo toivonut pitkään tutkia täysiveristä Toaa kuten sinua”, siluetti puhui taas, ”mahdollisuudet ovat loputtomat”.
    Samalla Chakran silmiin ilmestyi useita muita, paljon kookaampia siluetteja viereen.
    ”Tiedotus: Mestari Z.M.A, yksi Klaanin ryhmistä ovat palanneet Klaanin saarelle.”.
    Chakra tunnisti äänen heti. Se oli Metalliolento. Chakra alkoi panikoida.
    ”Mitä? He ovat jo perillä?”, siluetti vastasi yllättyneellä sävyllä, ”näyttää siltä, että meidän on kiristettävä aikatauluamme. Onko ”Substanssi Kraxi” valmis?”
    ”Vastaus: Kyllä”, Metalliolento vastasi.
    ”Hienoa, tiedät mitä tehdä”

    Metalliolennon siluetti katosi Chakran silmistä. Koneiden ääni kuului taustalla ja neste alkoi muuttua.
    Hetken päästä, Chakra huusi.

    [spoiler=Tärkeää]Tietyistä syistä, tämäkin tapahtuu vähän ennen muiden viestejä tai samaan aikaan. Tämä tapahtuisi noin samaan aikaan kuin muut edelliset kaksi viestiäni. Saatatte sanoa, että tämä on päätä särkevää, mutta uskokaa minuun: Se sattuisi vielä enemmän jos en kertoisi.[/spoiler]

  • Kauhujen aamu

    Bio-Klaani, ulkopiha

    Oli aikainen aamu. Kukaan ei ollut nukkunut.
    Tawa ja Guardian tarkkailivat Klaanin linnoituksen tämänhetkisiä korjausoperaatioita. Välillä Kupen johtama ensiapuryhmittymä kantoi ulos ruumiita. Osa ruumiista liikkui, mutta välillä melankolisesti liikkuvien hoitaja-Matoranien kantamien hahmojen sydänvalot olivat mustia.
    Guardian ja Tawa eivät puhuneet keskenään. He katselivat linnoitusta, joka oli kärsinyt hyökkäyksessä.

    ”19 kuollutta”, Guardian sanoi hiljaa.

    ”Älä”, Tawa kuiskasi. ”Ei nyt.”

    ”Suurin osa Matoraneja”, Guardian jatkoi. ”Tiedätkö, että harva niistä edes taisteli vastaan?”

    Läheisellä kivellä istui yksi Matoran-vartijoista. Se piteli kädessään vihreän naamion sirua ja katseli jonnekin merelle.
    Guardian ja Tawa olivat taas hetken hiljaa.

    ”Visokkia ei ole näkynyt”, sininen skakdi aloitti. ”Luuletko, että Avde-”
    Tawa keskeytti Guardianin. Guardian ei ollut koskaan kuullut Tawan yleensä lempeää ääntä näin vihaisena.
    ”Ei! Älä.”

    Guardian katsoi Tawan visiirin takaa katsoviin silmiin hetken sanomatta mitään. Silmissä oli vihaisuutta, mutta keltaisen nais-Toan kasvoilta paistoi myös huolestuneisuus. Hän tiesi, mitä Guardian oli sanomassa, mutta ei halunnut kuulla sitä.
    Guardianin katse laskeutui maahan, vaikka Tawa katsoi häntä yhä.
    ”Hänet löydetään kyllä”, Guardian rauhoitteli ilman, että oli varma sanomastaan. ”Ne löytävät aina.”

    Tawankin katse laskeutui jonnekin alas.

    ”Ja hän on aivan kunnossa”, Guardian sanoi hiljaa perään. ”Olen varma siitä.”

    * * *

    Apuvoimageneraattorin luona oli vilkasta. Suuri osa klaanilaisista oli auttamassa vahingoittuneiden hoitamisessa ja linnakkeen korjaustöissä, mutta tämä pieni sekalainen joukkio keskittyi etsimään johtolankoja öisen sähkökatkoksen aiheuttajasta.

    Valkoinen titaani, moderaattori Same oli kyyristynyt räjähdyspaikalle aivan generaattorin viereen. Hän pyyhki pölyä ja tutki alkuperäisen sähkökatkoksen aiheuttaneen pommin sirpaleita. Moderaattori nosti niitä silmiensä tasolle ja tutki tarkemmin.

    ”Bladis”, Same sanoi takanaan toimettomana seisovalle hopeiselle Skakdille. ”Tule katsomaan.”

    Terävällä haarniskalla varustettu Skakdi käveli Samen viereen ja kyyristyi hieman.
    ”Mitä löysit?”

    Same näytti BV:lle vasemmassa kädessään olevaa sirua. Mustaksi kärähtäneessä ja puoliksi sulaneessa metallinpalassa oli kiinni jotain siniseltä lasilta tai muovilta näyttävää.
    Hopeisen Skakdin silmät aukenivat ymmärtäväisen näköisenä. Jotenkin yllättävästi hän kuitenkin kohautti olkapäitään ja irvisti perin skakdimaisesti.
    ”Ei. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä katson. Kerro minulle.”

    Same näytti pettyneeltä.
    ”Mikä tämä sitten onkaan, se loi jonkin sortin elektromagneettisen pulssin”, Same sanoi. ”Vihollinen pisti varman päälle.”
    BV tuijotti sinistä palaa kiihkeästi. ”Kuka marsusäteilyn nimessä on M.A.Z?” skakdi sanoi osoittaen pommin osassa olevaa kolmen kirjaimen yhdistelmää.
    Same käänsi palaa itseään kohti ja katsoi tarkemmin.

    ”Luulen, että sen pitäisi olla A.M.Z”, hän sanoi siristellen punaisia silmiään, ”mutta ei tuosta järjestyksestä voi olla varma.” Sen sanottuaan valkoinen moderaattori kutsui jokseenkin lyhyen steltiläisen luokseen ja ojensi pommin osan tälle.
    ”Vie jollekin tutkijoistamme.”

    BV kaiveli kovakouraisesti läpi pommin osien kasan ja suorastaan haisteli yksittäisiä osia löytääkseen jotain uutta. Kasan äsken huolellisesti järjestänyt Same katsoi hieman ärtyneenä vierestä.

    Pian BV pysäytti kaivamisen. Hänen ilmeensä jäätyi yllättyneeksi.
    ”Same”, Skakdi sanoi varoen, ”et tainnut huomata jotain.”
    ”Mitä?”

    BV nosti kasasta kanisterimaisen, läpinäkyvän ja huomattavasti kärähtäneen esineen ja ojensi sen Samelle. BV katsoi Samea silmiin ja nielaisi äänekkäästi.
    ”Se Z.A.M:n tai M.Z.A:n tai Z.M.A:n tai minkälie sähköaaltopulssiverme oli ihan oma juttunsa”, BV aloitti. ”Itse pommi taas tuli…no…”

    Same kallisteli mustaksi palanutta kanisteria ja mustan kemikaalin viimeiset tipat valuivat hänen valkoisille käsilleen. Same katsoi kanisteria pitkään.
    Siinä luki ”Verstas”.

    Nazorakien pesä

    Kenraalimajuri 014 -koodinimellä tunnettu tummanruskea torakka tarkkaili panssarilasin läpi, kun kaksi yönmustaa Nazorak-agenttia teki jotain sanoinkuvaamatonta joukolle rivisotilaita. Lasin takana olevan pimeän huoneen tapahtumista ei saanut selvää, mutta välillä agenttien käsissä välähti jotain sinistä. Jokaisen välähdyksen jälkeen yksi torakka käveli ulos huoneesta harvinaisen poissaolevan näköisenä.

    Kukaan ei pitänyt Sinisistä Käsistä. Aina kun joku sai tietää jotain sotilasarvonsa yläpuolelle ulottuvaa, tämä hiljainen kaksikko yksinkertaisesti ilmestyi paikalle. Kädet saivat töitä etenkin nyt, kun viiden klaanilaisen joukon hyökkäys pesään oli selvittänyt rivisotilaille joukon Nazorakien syvimpiä salaisuuksia. Agentit 019 ja 020 tulivat paikalle ja sen jälkeen kukaan ei muistanut mitään.

    Kenraalimajuria tämä ei olisi haitannut, jos hän ei olisi ollut seuraavana vuorossa.

    Torakkajohtajaa ei raivostuttanut se, että hänet muutettaisiin käytännössä toukan tasolla olevaksi työläiseksi. Paljon enemmän 014:ta ärsytti se, että muistinpyyhkäisyn tekisivät alempiarvoiset.

    Sinisen välähdyksen jälkeen 0014:n mieli keskittyi vain kuningattaren munien lämmittyslaitteiden kunnossapitoon.

  • Bio-Klaanin synkät tyrmät

    Bio Klaanin Linnake, maanalainen käytävä

    Maan alla, vanhoissa laajoissa betonikäytävissä kaikui askeleiden äänet. Käytävät olivat suhteellisen hyvin, mutta kylmästi valaistettuja.
    Käytävällä kävelivät kolme henkilöä jonossa, joista keskimmäinen on kahlittu mustavalko ja sininen naispuolinen Toa joka oli riisuttu naamiosta; Sheelika.
    Sheelikan edessä oli häntä korkeampi, hyvin vahvan näköinen titaani ja hänen takana melkein yhtä korkea, kullanhopeinen Toa. He kävelivät hyvin suorassa käytävässä, kääntyen vain silloin tällöin ilmestyvien tienhaarojen kohdalla eri suuntiin. Jokainen askel vei heidät yhä kauemmat Linnakeesta ja yhä lähemmäksi Klaanin maanalaista tyrmää.
    Sheelika oli hyvin vihainen. Hän ajatteli, että Adminit olisivat lähettäneet vain Matoralaisia vastaavia märkäkorvaisia Klaanin jäseniä viemään häntä, jolloin hän olisi voinut karata helposti.
    Sen sijaan he olivat lähettäneet kahta erittäin voimakkaita melkein titaanin kokoisia vartijoita jotka ovat olleet kauemmin kuin melkein kaikki klaanilaiset joita hän oli tavannut tänä iltana.
    ”Te todellakin tiedätte kuinka kohdella hyvin vieraitanne”, Sheelika iski hyvin sarkastisesti.
    ”Hiljaa. Vangit puhuvat vain jos vartijat antavat luvan”, hänen edessä oleva titaani vastasi hyvin kiivaasti ja vakavasti. Vartija ei selvästikään ollut henkilö jonka kanssa voi heitellä vitsejä.
    He jatkoivat marssimista käytävällä. Valot alkoivat himmetä ja käytävä näytti yhä vanhemmilta ja likaisemmilta heidän edetessään yhä syvemmälle maan alle, lähestyen Klaanin tyrmää.
    Viimein vartijat pysähtyvät, jolloin Sheelika näki edessä painavasti panssaroidun metallioven ja sen oikeanpuolella olevan pienen metallipaneelin, jotka näyttivät paljon modernisemmalta ja puhtaammalta kuin niitä ympäröivät seinämät. Hänen edessä oleva vartija käveli oven viereiseen metallipaneelin luokse ja avasi sen, paljastaen sen alta pienen näppäimistön, kameran linssin ja äänentunnistuslaitteen. Vartija alkoi painella näppäimistöön pitkän koodisarjan ja puhui äänentunnistuslaitteeseen identtiteetinsä: ”BodyGuard, Bio Klaanin kolmen ruutupalkin jäsen. ID. 122151007. Vieressäni Toa Santor…”
    ”SUPER Toa Santor”, Sheelikan takana oleva vartija lisäsi.
    ”…Super Toa Santor”, BodyGuard jatkoi, ”Bio Klaanin neljän ruutuplakin jäsen. ID. 1286107 ja yksi vanki”.

    Hänen lopetettuaan ilmoituksen, panssariovi alkoi avautua. He kävelivät sisään ja portin sulkeutuen heidän perässä. Sisällä Sheelika huomasi paikan olevan vielä vanhempi ja heikommin valaistettu kuin edelliset käytävät. Hän tuskin edes näki vartijoiden yksityiskohtia.
    Hetken käveltyä he saapuivat tavanomaisen puuoven eteen. BodyGuard alkoi koputtamaan oveen sillä välin kun Santor piteli tiukasti kiinni Sheelikasta. Oven takaa kuului papereiden ja erillaisten muiden esineiden rysäyksen kun nopeita askeleita alkoi lähetyä oveen päin. BodyGuard yritti koputtaa uudelleen, kunnes ovi viimein avautui ja sen takana ilmestyi hopeavaaleanpunainen, naispuolinen Hauta kantava Toa.
    ”BodyGuard!”, Toa vastasi hyvin iloisesti, ”Ja Super-duper Toa Santor! Hei!”
    ”Terve GT”, Santor vastasi takana, ”pitkästä aikaan”.
    ”Totta, en muista milloin me viimeksi nähtiin toisemme”, GT lausui hyväntuulisena, ”Adminit katsos päättivät, että minä toimisin parhaiten täällä tyrmässä huoltajana”.
    ”Ymmärrettävä päätös…”, Santor sanoi hieman ivallisesti, mutta GT ei kuunnellut.
    Piittaamatta keskustelusta, Sheelika vilkaisi Toan takana olevaa huonetta. Huone oli yllättävän hyvin valaistettu ja tilava, jonka seiniä peitti hyllyt ja kaappit, mutta myös koristi metsästysjousen ja eräänlaisen koira-Rahin patsas. Huoneen keskellä oli työpöytä, joka oli suuremmaksi täynnä papereita joista suurinosa ovat pudonneet lattialle.
    Sheelikan vilkaistua GT viimein huomasi hänet ja kysyi: ”kuka hän on?”
    ”Hän on Sheelika, uusi vankimme. Tulimme viemään hänet selliinsä”, BodyGuard ilmoitti vakavana.
    ”Aha”, GT vastasi hieman piittaamattomana ja katsoi Sheelikaan päin.
    ”Hei”, hopeanvaaleanpunainen Toa tervehti häntä yllättävän lempeästi ja hymyili häntä päin. Sheelika hämmentyi eikä tiennyt miten vastaisi tähän.

    Myöhemmin joukko liikkuivat GT:n johdattamana tyrmän pölyisissä ja synkissä kivikäytävissä. Silloin tällöin he pysähtelivät avaamaan tiehen osuvia turvallisuutta varten asetettuja kaltereita ja teräsovia.
    Kuiskauksia, huutoja ja kirouksia kuului vangeilta heidän kävellessään sellien ohi, mutta GT näytti vilkuttavan pirteästi vangeille ja joskus jopa kysyi miten heillä on mennyt. Sheelika alkoi katselemaan viereisiä sellejä. Hän huomasi heidän edetessä kuinka sellien kalterit näyttivät yhä vahvemmilta. Yhdessä sellissä oli hyvin oudon näköinen yksisiipinen olento joka vain tuijotti heitä hyvin vihaisesti.
    ”Tekopyhät”, se kuiskasi, ”olette aina väärässä”.
    Toinen selli mikä pisti eniten silmään oli selli, jonka kalterit olivat peitettynä papereihin joihin on piirretty erikoisia symboleita. Kalterien takana istui pitkä, laiha hahmo jonka kädet olivat suurissa metallikahleissa, hänen silmät ja suut peitettynä huiveihin ja hänen kaulaansa oli ripustettu kyltti jossa ainoastaan luki ”Rikon Sääntöjä”. Kävellessän ohi Sheelika tunsi jostain syystä hyytävän tunteen, että vanki olisi hymyillyt heille noiden huivien takana heidän kävellessään ohi.

    Viimein marsiessaan hetken he saapuivat tyhjän sellin luo. GT avasi portin ja Sheelika astui sisään ilman rimpuilua.
    ”Ettekö aio päästää hänet kahleista?”, GT kysyi viattomana.
    ”Emme. Hän on aivan liian vaarallinen, sinuna minä en ottaisi riskejä. Meidän työmme on tehty”, BodyGuard vastasi ja alkoi kääntymään Santorin kanssa pois. GT käänsi taas katseensa Sheelikaan päin ja hyvästeli positiivisesti ja lähti myös.
    Sheelika istui keskellä pimeää selliään eikä voinut tehdä mitään muuta kuin miettiä. Hän yritti ajatella pakosuunnitelmia, mutta mikään ei syntynyt mieleen. Sen sijaan, hän alkoi muistamaan sen hopeavaaleanpunaisen Toan hymy. Se oli nyt ainoa mikä tuli hänen mieleen. Se oli hyvin naivii, hän ajatteli, Toa on aivan liian lapsekas kun käyttäytyi noin ystävällisesti vankejaan päin. Mutta jostain syystä, hän alkoi tuntea jonkinlaisen samaistumisen tähän naiviuuteen päin.
    Aivan kuin hän tietäisi tämän tunteen ennekin.

    Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten

    ”… Sheelika, kuunteletko minua oikein?”

    Mustaan kaapuun pukeutunut, tumman punaista Pehkuita kantava Toa alkoi kysymään Sheelikalta.
    Sheelika yllättyi hieman eikä tiennyt miten vastata. Hän ei ollut kuunnellut mitä Toa oli kertomassa keskittyessään suuren ikkunan takaiseen kaupunkimaisemaan.
    ”Öh, no…”, hän alkoi solista hermostuneesti.
    ”Et siis kuunnellut mitä sanoin?”, Toa kysyi.
    ”… En. anteeksi herra moderaattori”, Sheelika myönsi pahoittelevasi.
    Moderaattori huokaisi hieman, ”Sheelika, sinun täytyy ymmärtää. Ei Klaaniin liittyminen ole pelkästään se, että kirjoittelet vain pari paperia ja saat muutaman tervettuliaistoivotuksen Tawalta. Jäsenenä sinulle tulee myös ottaa vastuu jokaisen Klaanissa elävän turvallisuudesta ja noudattaa Klaanimme sääntöjä ja lakeja. Et voi vain laiskotella päivät pitkät talojen katolla”.
    ”Selvä, ymmärrän”, Sheelika vastasi nöyräästi ja hieman alakuloisesti.
    ”No, jatketaan tätä huomenna sitten, menehän takaisin uuteen kotiisi lepäämään. Kyllä tämä tästä”, moderaattori sanoi.
    ”Kiitos, herra moderaattori, kiitos”, Sheelika alkoi puhumaan heti paljon pirteämpänä.
    ”Kutsu vain DN:iksi”, moderaattori vastasi.
    ”Kyllä herra moderaattori DN”, Sheelika lisäsi ja juoksi henkevänä ulos suurelta rakennukselta.
    Sheelika käveli hyvin vilkkaana Linnakkeen teillä. Hänet oli viimein otettu Klaanin jäseneksi, vieläpä Tawan hyväksynnällä! Hän ei olisi voinut olla iloisempi. Kyllä, hän päätti tehdä parhaimpansa Tawan alaisuudessa.
    Liikkuessaan hän ei huomannut edessä olevaa Matoralaista joka kantoi kädessään kassillisen kirjoja ja törmäsi häneen.
    ”Oi, anteeksi”, Sheelika lausui hätäisesti ja alkoi auttamaan kaatunutta Matoralaista ylös ja auttoi keräämään maassa lojuvat kirjat.
    ”Ei se mitään”, Matoralainen vastasi hieman välinpitämättömästi ja käänsi katseensa Sheelikaa päin, ”hei, oletko sinä se Klaanin uusin jäsen?”
    ”Kyllä, kyllä minä olen. Sheelika on nimeni, hauska tavata”, hän sanoi hyvin innokkaasti Matoralaiselle.
    ”Ah kuinka sopivasti, olenkin etsinyt sinua kokoajan”, Matoralainen vaihtoi äänensävynsä heti, ”katsos tarvitsen apua yhdessä asiassa, ja ainoastaan te voisitte auttaa minua…”
    ”Autan mielelläni! Mitä tahansakin se on, autan mielelläni”, Sheelika vastasi. Hän ajatteli, että viimein voisi tehdä jotain hyvää näyttääkseen Tawalle.
    ”Hienoa”, Matoralainen sanoi, ”nimeni on Rowash. Olen täällä Kanoka-kiekkojen kauppias”
    ”Selvä on Rowash. Mitä sinä haluat minun tekevän?”, Sheelika kysyi Matoralaiselta.

    Rowash hymyili.
    ”Se on vain pieni palvelus…”

    Bio Klaanin Linnake, tyrmä, nykypäivä

    ”… Se oli vain pieni palvelus”, Sheelika puhui itselleen.

  • Vakoojatar Bioklaanissa!

    Umbran huone

    Sheelika hyppäsi ketterästi ikkunasta pölyiselle kivilattialle. Kuun valo loi varjoja Sheelikasta lattialle, ja varjoista Sheelika piti. Katsellen ensin ympärilleen Sheelika näki Umbran huoneen koko loistossaan. Keskellä Umbran huonetta oli läjässä kasa elementaalienergian naamioita, joita Umbra oli joskus ostanut Metru Nuilta pilkkahintaan. Niitä Umbra tarvitsi jokaisen tehtävänsä jälkeen, koska tehtävät kuluttivat usein hänen Elementaalivoimiaan suuresti.

    Yhdellä seinämällä oli suuri kivestä kaiverrettu kirjahylly, jossa oli Umbran kivitauluille tehtyjä kirjauksia aina hänen Karda Nui päiviltään asti. Sheelika tutkaili näitä ja sai selville asioita Umbran menneisyydestä, kuten sen että hän oli Toiveiden kiven yksi suojelijoista, ja tappanut kylällisen Matoraneja ollessaan Toa Hordika.

    ”Perin mielenkiintoinen hahmo tämä Umbra”, Sheelika puheli itsekseen, luoden terävästä kynnestään varjosäteen seinään. Hän kirjoitti seinään: Siellä missä Salama ja Varjo kohtaavat, vain kuolema korjaa kaiken.

    Kaivellen kivitauluja, Sheelika ammensi itseensä tietoja Umbrasta.

    ”Näistä tulee hyödyllisiä tietoja, joita voimme käyttää Klaania vastaan. Arstein tulee olemaan minusta ylpeä”

    Tutkien Umbran sängyn vieressä olevaa yöpöytää, Sheelika huomasi kaiverretun kuvan Umbrasta ja eräästä naispuolisesta Matoranista. Kuvaan oli kirjattu tekoaika: Karda Nui n. 100 000 vuotta sitten.

    ”Hmm… Umbralla on joku sydänkäpy jossain kaukana… Miehet. Tarvitsevat meitä naisia, vaikka me naiset emme kaipaa muuta kuin valtaa ja hiukan peliä”, Sheelika puheli taas itsekseen ja löysi kivisen yöpöydän laatikoista Matoranien mytologiaa käsitteleviä teoksia kuten
    Karzahni, myytti vai legenda, Tren Krom, tuhoa vai trikkejä sekä Toa Matat, tietoja ja legendoja sankareista. Heittäen nämä teokset pölyiselle lattialle, pieni pölypilvi pöllähti kirjojen osuessa pölykerrokseen. Salaman Toa piteli nenästään ja koetti olla aivastamatta, pölyn kutittaessa yhä hänen nenäänsä.

    Pölyn takia, Sheelika lähti Umbran pienempään, viereiseen huoneeseen, jossa oli paljon kuolleita heiniä ja mädäntyneitä hedelmiä. Täällä Umbran lemmikki Kahu ja Fikou yleensä asuivat, mutta nyt Kahusta ei kuulunut mitään. Umbran Fikou nukkui luomassaan seittipedissä lähellä Kahun ruokintakippoa. Pieni Rahi keinui suloisesti vihreässä seittikeinussaan, tuhisten ja hampaitaan naksutellen. Sheelika päätti olla herättämättä tätä hämähäkkiä, vaan jatkoi tutkimuksiaan.

    Lattialta, Sheelika löysi Umbran holoprojektorin, joka lähetti viestiä Umbran lähdöstä Ritarikunnan tehtävälle. Napaten sen käsiinsä, Sheellika laittoi sen kiinni ja hellästi laukkuunsa.

    ”Tätä Arstein tarvitsee”, Sheelika ajatteli heittäen semalla paperista tehdyn Rahi Beasts- oppaan Umbran sängylle. Potkien maassa lojuvia lappuja, Sheelika sai vahingossa esiin Moderaattorien salasanatietoja.

    ”Tätä me juuri tarvitsemme”, Sheelika sanoi, keräten oudolla ja koukeroisella käsialalla tehtyjä Matoraniksi kirjattuja lappuja laukkuunsa.

    ”Arstein. Olen löytänyt tietoja, joista voi olla hyötyä meille”, Sheelika sanoi radioonsa. Arstein kuunteli Sheelikan informaatiot ja vastasi: ”Pysy siellä Umbran huoneessa. Voit vakoilla siellä olevasta Moderaattorin taulusta koko Klaania. Ilmoitan sitten kun tarvitsen sinua taas”

    Radio rätisi ja ääni sammui. Sheelika lähti tutkimaan Umbran huoneistoa.

    Salaman Toa pani merkille ettei Moderaattori pahemmin välittänyt siisteydestä. Pienet köynnökset risteilivät yhdellä seinämällä, ja niissä roikkui Fikoun tyhjiin imemiä Niazeskeja ja perhosraheja. Heilautus Sheelikan kädestä, ja kaikki kuolleet Rahit olivat lattialla.

    ”Että minä vihaan Raheja”, Sheelika sanoi. ”Ne pilaavat yleensä kaiken…”

    Kävellen Umbran sotkuisessa huoneistossa, Sheelika päätyi lopulta lukolla varustetulle ovelle. Iskien oven hajalle keihäällään, ovi rysähti palasiksi Sheelikan eteen ja hän marssi sen ylitse.

    Sheelikan eteen aukeni suuri tietokoneilla ja sähkökaapeleilla täytetty huone, jossa Umbran Moderaattorikomentotaulu oli yhä päällä. Sheelikan astuessa koneen ohjaimiin, hän pääsi vakoilemaan aukottomasti kaikkia Klaanilaisia, tai sabotoimaan heidän tehtäviään.

    ”Arstein tulee olemaan ylpeä tästä”, hän myhäili itsekseen, hymy naamiollaan…

    Sheelika ei kuitenkaan huomannut pientä olentoa, joka kipitti hänen takaansa varjoissa kohti linnoituksen portaita…