Le-Metru Le-Metrusta kykeni aistimaan todellista suurkaupungin tuntua. Joka puolella ajoi erilaisia lentäviä, käveleviä ja leijuvia ajoneuvoja kiireisinä omilla asioillaan. Eritoten väylä Le-Metrun keskustasta Coliseumiin oli erittäin vilkas ja yllättävän tiheään vartioitu. Vihreitä vahkeja näkyi usein. Toat olivat ottaneet jokainen oman matoranin vetämän riksan, ihan vain koska he eivät jaksaneet kävellä. Pienet vihertävät olennot kiskoivat perässään … Jatka lukemista Poliisitapaus
Avainsana-arkisto: Matoro
Hyvästi ja kiitos kebabista
Metru Nui Deleva piteli mekaanisessa kädessään suurta rullakebabia. Kebabin hajuaromit nostivat toalla veden kielelle kun hajumolekyylit osuivat hänen hajureseptoreihinsa. Suussasulava liha, kasvikset ja lättymäinen leipä olivat niin taivaallinen yhdistelmä. Kuin ruokalajien nui-yhdistelmä. Matorokin oli tutustunut rullakebabin viekoittelevaan makumaailmaan ja oli uppoutunut omaansa melkein korviaan myöten, koska kastikeläiskiä oli ympäri jään toan kanohia. Seikkailijana, Matoro oli … Jatka lukemista Hyvästi ja kiitos kebabista
Saapuminen
Metru Nuin kupoli [youtube http://www.youtube.com/watch?v=KxkQP2-s4Iw] Legendojen kaupungin siluetti piirtyi toain mieliin kun he katselivat Karzahnin saaren pohjoispäädyn niemenkärjen kallioilta näkyä. He olivat tulleet pitkän matkan pimeydessä, tunnelissa joka oli kauan sitten luotu pitämään valon olennot poissa Karzahnin valtakunnasta. Kaupungin savupiiput, tiedontornien ja testiratojen ääriviivat sekä taivaan täyttävä ilmalaivaliikenne olivat legendojen kaupungin tunnuspiirteet. Kaupunkia hallitsi kuitenkin … Jatka lukemista Saapuminen
Kaupankäyntiä paholaisen kanssa
Karzahni Karzahni seisoi ylväänä salinsa päässä. Kaukaa hän näytti korkealta kuninkaalta, kuin joltakin Kuuden Kuningaskunnan johtajalta; läheltä sen sijaan paljastui hänen osista koottu ja uudelleen ja uudelleen korjattu haarniskointinsa. Hänen harteillaan oli vaaleansinisellä metallilla päälystetty hohtava viitta; kasvoillaan hän kantoi naamioista tehtyä naamiota, jonka pahansuopa ilme olisi karkoittanut minkä tahansa pimeyden olennon takaisin syvyyksiin. Hänen … Jatka lukemista Kaupankäyntiä paholaisen kanssa
Kuutisen grammaa hulluutta
Karzahnin salit Karzahni istui matoralaisten kivisistä pääkalloista tehdyllä valtaistuimellaan. Valtaistuin oli koristeltu erilaisilla terillä ja miekoilla jotka oli sulatettu yhdessä pääkallojen kanssa yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Se hallitsi valvontasalia ja loi uhmaavaa tunnelmaa, jota aiheutti erityisesti valtaistuimella silmät kiinni oleva olento, Karzahni. Karzahni oli muinainen olento, yksi universumin vanhimmista asukeista ja hallitsijoista. Hän kantoi kasvoillaan Olisia, … Jatka lukemista Kuutisen grammaa hulluutta
Juonirelevantti mysteerivene
Meri Matoro nousi hitaasti laivan märältä kannelta pidellen päätään. Kaksikon alus oli seilaamassa hyvää vauhtia poispäin Xian seudulta, eivätkä heidät pysäyttäneet veneet olleet lähteneet seuraamaan heitä. ”Portaat. Minä vihaan portaita”, hän mutisi noustessaan ylös. ”Sinulle tuottaa näemmä valtavia vaikeuksia selvitä portaista?” Kapura kysyi sarkastisesti. ”…” Matoro totesi. ”Seuraava siirto, herra KAPTEENI MUSTALUMI?” ”…” Matoro totesi. … Jatka lukemista Juonirelevantti mysteerivene
Maailmanparantajat
Meri Matoro nousi hitaasti laivan märältä kannelta pidellen päätään. Kaksikon alus oli seilaamassa hyvää vauhtia poispäin Xian seudulta, eivätkä heidät pysäyttäneet veneet olleet lähteneet seuraamaan heitä. ”Portaat. Minä vihaan portaita”, hän mutisi noustessaan ylös. ”Sinulle tuottaa näemmä valtavia vaikeuksia selvitä portaista?” Kapura kysyi sarkastisesti. ”…” Matoro totesi. ”Seuraava siirto, herra KAPTEENI MUSTALUMI?” ”…” Matoro totesi. … Jatka lukemista Maailmanparantajat
Roolipelaamista ja rajavartijoita
Matoron ohjatessa venettä Kapura keskittyi tuhertamaan jotain tyhjään muistikirjaan jonka kannessa luki yksinkertaisesti ”TEORIOINTI”. Välillä Toa pysähtyi mietiskelevän oloisena tuijottamaan jotain hetkeksi aikaa mutta palasi pian kirjoitustyöhön. Sivut täyttyivät sanoista hiljaisuuden vallitessa veneen hytissä. ”Mitä kirjoittelet?”, Matoro kysyi puoli-kiinnostuneena. Aamu oli merenkäynniltään tyyni ja rauhallinen. Toa oli helpottunut, sillä matka olisi kohta loppusuoralla. Nykyisellä vauhdillaan … Jatka lukemista Roolipelaamista ja rajavartijoita