Avainsana: Matoro

  • Isku Nazorak-pesään: Kyklooppipaini

    Luolasto

    Matoro silmäilee otsaansa osoittavaa miekan kärkeä kauhuissaan. Hänen elämänsä vilisee hänen kiikariisilmänsä dokumenttitoiminnon avustuksella. Skakdisotalordi sujauttaa yhden varpaistaan jään Toan miekan alle potkaisten sen suoraan ilmaan, jolloin Skakdi nappaa sen asevapaaseen käteensä. Hän tarkasteli miekkaa, melko ivallisen näköisenä.

    ”Luulitko voviasi paloitella minut tällaisella metallisella hammastikulla”, Skakdi lausahtaa ivallisesti, ”Nyt, näytän sinulle, miten vihollinen silvotaan OIKEALLA tavalla, OIKEALLA miekalla”. Isokokoinen Skakdi ojentaa kättään hieman taaske, pitäen miekkansa suorassa, kärki kohdistuneena keskelle Toan otsaa. Matoro halvaantuu. Hän on kauhusta jäykkänä. Hän sulkee silmänsä, Skakdi tökkää miekkansa eteen päin…

    Matoro avaa silmänsä. Mitä hitoa tapahtui? Miten hän oli vielä elossa? Hän korotti katseensa maasta. Skakdi seisoi yhä paikallaan, muttei omasta tahdostaan. Keetongu seisoi hänen takanaan, pidellen tämän kädestä kiinni, estäen kuolettavan piston Matoron otsaan. hetken ihmeteltyään Matoro yritti nousta ylös hypätäkseen myös sotalordin kimppuun, mutta Skakdi oli nopeampi. Tämä potkaisi jään Toaa leukaan, jolloin tämä lensi muutaman metrin taakse päin. Tämän jälkeen Skakdi tarttui takanaan olleseen soturiin vapaalla kädellään, tarttuen tätä kurkusta ja paiskaten tämän läheistä seinää vasten. Seinällä oli terävähkö kiveen naulattu naula, joten isku keetongun takaraivoon oli varsin kivulias. ”Tästä kuolet!”, Skakdisotalordi huudahti, valmiina viiltämään tämän rinnan auki…

  • Isku Nazorak-pesään: Haavoittunut Valottu

    Glatorianking on alakynnessä, selkä haavoilla, kuitenkin Hän yrittää taistella parhaansa mukaan, mutta viilto vaatii, veronsa ja hän pyörtyy.

    ”Matoro tämä on loppusi ystäväsi ovat mennyttä, katso nyt kaatuvat yksitellen, ja pian on sinun vuorosi.”,Gaggulabio, osoittaa sormelaan makavaa Glatoriankingiä.

  • Isku Nazorak-pesään: Gaggulabion pahisuskottavuus nousee

    Luolasto

    Matorolle ei tule mieleen yhtään huonompaa paikkaa taistelulle, kuin puoliksi sortunut, kemikaaleja ja ilkeitä raheja täynnä oleva luola josta löytyi myös laavaa. Lisäksi uloskäyntejä oli vain yksi, ja senkin edessä oli Gaggulabion haarniskoitu ruumis ja hänen kaksi henkivartijaansa taustalla.

    ”En olisi uskonut että niin kehutut Klaanilaiset jäävät näin yksinkertaiseen ansaan. Eikö teille ole opetettu että vihollisen maaperällä, umpikujassa sijaitsevaan pienioviseen luolaan ei kannata mennä?”, Skakdi-lordi puhelee kylmällä äänellä, sivellessään kädessään piikikästä miekkaa.

    ”Meitä on viisi, teitä kolme. Onko kovin järkevää hyökätä, muistat kyllä että olemme selvinneet pahemmistakin tilanneista.”, Matoro sanoo tiukaksi vastalauseeksi.

    ”Kuinka niin viisi? Me saamme tänne koska vain lisää väkeä, emme vain viitsi tunkea pieneen luolaan kovin montaa soturia.”, Gaggulabio vastaa rennosti. ”Niin, olette toivottomassa tilanteessa. Taisteletteko vai antaudutteko?”

    ”Mikset sinä antaudu?”, Matoro lohkaisee.
    Gaggulabio ei pitänyt tästä vastauksesta.

    Skakdi-lordi ryntää kylki edellä ja iskee kovaa Matoroa, tämä torjuu miekallaan mutta iskun voima kaataa Toan maahan ja heittää tämän miekan pois. Hyökkäys jatkuu miekanheilautuksella Summerganonia kohden, kokenut soturi kuitenkin onnistuu väistämänä sen ja torjumaan. HenkivartijaSkakdit lähtevät hyökkäykseen, toinen hyppää ilmasta Glatoriankingin yli, iskien tätä miekalal selkään. Toa kääntyy nopeasti, kivusta välittämättä lyö miekalla kohti Skakdia. Keetongulla on ongelmia vältellä kahdella miekalla aseistautuneen Skakdin lyöntejä. Mahriking juoksee katsomaan Matoron tilaa. Hän auttaa Jään Toan ylös.

    Tila on ahdas taistelulle, eikä asiaa yhtään helpota huoneiston perällä oleva laava-allas ja seinän raosta virtaava laava. Lisäksi oviaukossa näkyy Nazorakeja.

    ”Meidän pitää päästä tästä huoneesta pois, nopeasti…”, Matoro sanoo ensimmäiseksi Mahrikingille. Yhtäkkiä Tulen Toa iskee keihäänsä suoraan Matoron pään yli, torjuen torakan naginatan iskun. Matoro heittäytyy pois välistä, katsellen kaaoksessa minne hänen miekkansa on lentänyt.

    Matoro näkee sen, syöksyy torakan ohi ja kiertää yhden taitelun. Hän syöksyy nopeasti nähdessään miekkansa vierivän hitaasti kivikossa kohti laavaa. Syöksy, nappaus aseen kahvasta. Suuri, kolmikynsinen jalka iskeytyy miekan terän päälle.

    ”Pääsitpä pahaan paikkaan.”, Gaggulabio sanoo ilkeästi hymyillen Matoro näkee Skakdin verisen, piikikkään miekan ihan naamansa edessä.

  • Isku Nazorak-pesään: Gaggulabion tunnelisodat

    Vesiputous

    Metorakk kannettiin paareilla pois vesiputouksesta. Hän oli huonossa kunnosa pinkin hirviön pahoinpideltyä häntä, mutta ainakin hän oli saanut otuksen tuhottua. Luolaan täytyisi lähettää enemmän tutkijoita. Toisaalta suurikokoinen torakka oli poistunut luolasta hyvin tyytyväisenä. Ehkä Metorakk saisi parantua rauhassa kerrottuaan asioiden kulusta Gaggulabiolle…

    Meri mantereiden välissä

    Laiva matkusti julmalla nopeudella eteenpäin. Missään ei näkynyt saaria, mutta Makuta Abzumo suunnisti muiden maamerkkien mukaan; suuria kiviluotoja näkyi välillä kartassa, ja Makutan laiva matkusti luonnon vastaavien muodostumien perusteella. Hän istui suurella valtaistuintyylisellä tuolillaan kapteenin hytissä tarkkailemassa kulkua suuresta ikkunasta, kun eräs Visorak tuli tuomaan huonoja uutisia. Edessä oli kurimus. Valtava sellainen. Mutta se ei voinut mitään Makutalle! Hän kiersi kurimuksen. Kuinka nerokasta.

    Luolasto

    Tunneli oli sortunut melkein kokonaan. Matoro johdatti joukon varovasti läpi murskaantuneiden luolien. Häntä alkoi epäilyttää, sillä missään ei näkynyt Skakdin Skakdia. Edes työskentelviä torakoita ei enää näkynyt. Rikkoutunut tunneli vietti alaspäin, kuten aina ennenkin, mutta tunnelin päässä heitä odotti yllätys: se oli melkein tukossa. Matoro oli järkyttynyt. Mitä täällä oli tapahtunut?
    ”Matoro, mitä tämä on?” kysyi Summerganon.
    ”En… en tiedä”, vastasi Matoro hämmästyneesti. ”Ei tämä ollut tuhoutunut, kun viimeksi olin täällä.” Sitten he huomasivat käytävän lattialla kuolleiden Skakdien ja torakoiden ruumiita. Muutamat näyttivät jopa koskemattomilta, aivan kuin ne olisivat vain kuolleet, mutta suurin osa Skakdeista näytti tapettaneen erittäin tuskallisesti.

    ”Ehkä meidän pitäisi mennä tutkimaan?” ehdotti Keetongu. He menivät. Aluksi he kaivoivat hieman kiviä tunnelin suulta, jotta mahtuivat sisään. Sisällä he katselivat paikkoja. Kaikki oli raunioina. Seinän hienot kaiverrukset olivat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet, laavavirta oli tukkeutunut niin, että noin neljäsosa huoneesta oli laavan peitossa. Ne kohdat, jotka eivät olleet, olivat korkeammalla, mutta saattaisivat peittyä, jos laavan tuloa ei pysäytettäisi.

    He raivasivat huoneiden ovien edestä tavaraa mahtuakseen sisään. Paikoittain koko seinä saattoi olla sortunut niin, että oven avaamista ei tarvittu. Kaikki jähmetysputket olivat pirstaleina; muutamia mutanttiraheja juoksenteli välillä näkyviin jostain koloista vain, jotta voisivat piiloutua taas. Suurimmat rahit olivat jo poistuneet kuolonloukusta, mutta pienet eivät välttämättä päässeet tai uskaltaneet.

    Matoro tutkaili virusten ja erilaisten kemikaalien jäänteitä lattialla; särkyneitä pulloja makasi ympäriinsä, ja lasinsiruja oli levinnyt pitkin poikin. Keetongu katseli rikkoutuneita artefakteja kiinnostuneena, rakentajainsinööri kun oli. Glatorianking löysi pian jotain kiinnostavaa.
    ”Hei, kaverit, tulkaa katsomaan!”

    Muut menivät hänen luokseen. Kyllä vain, Makuta Nuin haarniskan palasia. Häntä ei näkynyt missään. Heitä alkoi jo hieman pelottaa. Mitä sellaista olisi voinut tapahtua, että Makuta olisi kuollut luolaansa? Matoron päässä raksutti:
    ”Se torakka…” Hän katsoi Summerganoniin. Tämän silmät suurentuivat. Kumpikin näytti järkyttyneeltä.
    ”Mitä nyt? Mitä se on?” kysyi Glatorianking. Makekin näytti hämmentyneeltä. Matoro ja Summeganon selittivät, kuinka olivat joutuneet kohtaamaan supervoimakkaan ja superilkeän Nazorakin, jolla oli ollut überhaarniska. Muut kuuntelivat tarkkaavaisesti.
    ”Ilmeisesti Manu ainakin taisteli”, Keetongu tuumaili.

    He alkoivat raivata kiviä siinä toivossa, että niiden alta löytyisi jotain. Ja jotain he löysivätkin: Kanohi Kraahkanin, Suuren Varjojen naamion. Makuta Nuita ei edelleenkään näkynyt. He lopettivat hetken kuluttua etsintänsä. Muuta ei löytynyt. Matoro istahti kivelle ja huokaisi. Muutkin levähtivät hetkeksi. Sitten heidän edestään kuului ääni:
    ”Kas, kas, kas. Mitäs meillä täällä onkaan.” Lihaksikas, keltaruskea kiven Skakdi oli saapunut ovensuuhun seuranaan kaksi eliittisoturiaan.
    ”Nimeni on Gaggulabio, ja minulla on hyvä päivä”, Skakdi myhäili. ”Nimittäin saan nyt hoideltua viisi klaanilaista yhdellä iskulla.”

  • Isku Nazorak-pesään: Maken makkarat

    Klaanin linnakkeen piha

    Viisikko istuu mukavasti Nöpö- Walkerin penkeillä. Tai pikemminkin neljä istuu mukavasti ja Glatorianking panikoi siitä, kestääkö ”mokoma romu” mitään.
    Keetongu kiertää avaimesta moottorin päälle, vanha höyrymoottori käynnistyy ja alkaa syytämään taivaalle suurta savupatsasta. Kuusi jalkaa iskevät maata vuorotellen, ja valtava robotti alkaa liikkua. Keetongu on rauhallisena ja keskittyneenä ohjaamossa.

    ”Hei, Gekko, ei tämä räjähdä!”, Matoro selventää tuohtuneena Glatoriankingille.
    ”En minä räjähdysystä pelkää, veikkaan että tästä katkeaa jalka tai putoaa pohja tai mitä tahansa yhtä kauheaa. Tämä hajoaa vielä matkalla…”, hopeinen Toa selittää.
    ”Nääh, tuskin. Keetongu osaa asiansa, luotan häneen.”, Matoro sanoo ja kääntää penkkinsä toiseen suuntaan, katsomaan pienestä ikkunasta villin saaren äärettömyyteen. Hän on merkannut Tongun karttaan MaNun luolan sijainnin, nyt he ovat menossa sinne.

    ”Hei, kuka haluaa makkaraa?”, Make huudahtaa. Hän on paistanut eväsmakkaroitaan höyrykattilan pinnan päällä. Kukaan ei vastaa.

    Suuri Nöpö- walker astelee, ei välttämättä niin kovin tasiasesti, mutta varmasti läpi metsän. He ylittävät joen, ja Matoro näkee tutun putouksen. Mukavia muistoja herättää tuo putous. Siellä hän jallitti taas kerran itseään tyhmempiä.

    ”Hyvät naiset ja herrat, olemme perillä.”, Keetongu sanoo, pysäyttää ajoneuvon ja taittaa jalat ylös, laskien rungon maahan. Viisikko astuu ulos.
    ”Manu on putouksen takana olevassa luolassa. Varokaa, viime kerralla siellä oli myös Nazorakeja sekä Skakdeja.”, Matoro sanoo ja astelee putouksen läpi pimeyteen…

  • Isku Nazorak-pesään: Odotimme sinua Suga

    Summerganon suuntaa kohti linnaketta, jotta tehtävä saataisiin käyntiin. Vaikka hän oli rauhallisella mielellä, tunsi hän silti pientä jännitystä. Mutta hän oli onnellinen. ”Jälleen menossa mukana.”, hän ajatteli ääneen.

    Matoro ja kumppanit kuulevat askelia. ”Summerganon saapuu.”, toteaa Mahriking ja on aivan oikeassa: Summerganon ilmestyy paikalle.

    ”Odotitteko pitkäänkin?”

  • Isku Nazorak-pesään: Murjotusta rapukävelijässä

    Bio-Klaanin linnake

    Glatorianking katselee rapumaista kojetta, joka näyttää siltä, kuin Se olisi hakattu ja korjattu useampaan kuin viiteentoistakertaan, ”Oletko ihan varma, että tämä ”Nöpö walkeri” kestää, Keetongu?

    ”Mitä, kyllähän tämä kestää,” Keetongu päivittelee: ”Osat on haettu Bio-Klaanin B-luokan kaatopaikasta vaivaisella viitosella, et kai tosissasi usko, että tinasta tehty pohja irtoaisi, mädistä puuruuveista?”

    ”Eeh, kunhan vain mainitsin, mutta menen ehkä ihan jalkapelillä ellemme sitten rupea lentelemään, ehkä silloin voisin olla kyydissä.

    ”Pelottaako sinua?” Mahriking kysyi epäilevästi.

    ”Eih, ei minua pelota mennään vain…”

    Odotamme vielä hetken Summerganonia ja sitten lähdemme”, keetongu sanoi närkästyneenä.

    ”Tosi on Minä en enään tässä kovin kauan jaksa istuskella”, Matoro sanoi Harmistuneesti”.

  • Isku Nazorak-pesään: Valotun rekrytointi ja liskomöykytys

    Bio-Klaanin linnake

    Matoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin ”takapihalle”, hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.
    ”Matoro! Mitä sinä täällä?”, Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.
    ”Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.”, Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan.
    ”Ehkä teihin ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii”, Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.

    Jonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.
    ”Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?”, Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.
    ”Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.”, Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta.

    Matoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.
    ”Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä…”, Matoro päivittelee.