Klaanon

Avainsana: Matoro

  • Isku Nazorak-pesään: Abzumon julma leikki

    Eräs Nazorak-selli

    Matoro roikkuu köytettynä ketjun päässä. Hänen alapuolelaan on Abzumon akvaario ja muualla sellin lattialla piikkejä.
    Matoro itse on erittäin huonossa tilassa. Lähinnä fyysisesti, pahinta tässä onkin se, että hän on täysissä tajuissaan.

    Matoro kelaa päässään vaihtoehtoja.
    Jossain korkeuksissa mekaaninen kela pidentää ketjua hitaasti mutta varmasti. Noin viidessä minuutissa Matoro the Blacksnow olisi historiaa.

    Toan naamio toimii erinomaisesti. Mutta mitä Mielen Naamiolla tekee nyt? Ei mitään.
    Teleskooppisilmillä ei tee mitään.
    Elementtivoima – Hei, se voi toimiakkin!, Matoro miettii.
    Hänellä on enää vain vähän elementaalienergiaa jäljellä, mutta sekin olisi tarpeeksi siihen mitä hän yrittää.
    Matoron kokonaan robottimainen oikea käsi toimii. Samoin sen harppuuna. Tai harppuuna, jota Matoro ei ole ehtinyt ladata uudestaan. Hänellä on samassa ranteessa myös jonkinlainen avattava linkkuveitsi.
    Miekat häneltä on viety. Matoro hankkii Energiateränsä takaisin välittömästi kun pääsee tästä. Hän on paennut lukemattomista surmanloukoista ja näennäisesti pakovarmoista laitoksista. Tosin aina ennen täysissä ruumiin voimissa.

    Matoro koittaa liikkua. Hänet on köytetty ties kuinka moneen kertaan. Jalat eivät liiku. Kädet eivät liiku kunnolla. Vain pää kääntyy.
    Noin neljä minuuttia.

    Matoro kääntää rannettaan hitaasti. Hän taittaa sormeaan sissänpäin, laukauisten robottikäden linkkuveitsenterän. Lyhyt veitsi heilahtaa auki ja katkaisee ranteesta köydet.
    Valitettavasti tiukka köysi kyynärpään kohdalla käden liikuttamisen.

    Matoro katsoo alaspäin, hän lähestyy allasta lukemattomine repijäkaloineen. Hänen aivonsa käyvät läpi jatkuvasti erilaisia toimintasuunnitelmia.
    Hän voisi jäädyttää akvaarion, yrittää rimpuilla pois köysistä, hankkiutua jotenkin piikkien yli ja sitten saamaan järeän panssarioven auki. Tuskin onnistuisi.

    Hän pyörittelee robottirannettaan, se ei yltä mihinkään muihin köysiin.
    Jään Toa osoittaa kädellään alaspäin ja kutsuu elementaalivoimaansa. Ilma alkaa kylmetä hänen ympäriltään. Hän ei tuhlaa elementaalivoimaansa nopeaan jäädytykseen, vaan aikoo hoitaa homman lämpötilan pudotuksella.
    Kylmää selliä ei tarvitse paljoa viilentää, ennekuin veden pintakalvo alkaa kohmettua.

    Lämpötila vajoaa jo miinukselle. Allas alkaa jäätyä. Kalat panikoivat ja koittavat uida eri suuntiin estääkseen jäätymisensä.

    Huoneen yläosan tasanne

    Abzumo katselee korkealta pimeydestä, panssarilasin takaa Matoron pakoa.
    Hänpä ei hevillä luovuta. Tästä taitaa tulla mielenkiintoisssssta…, Makuta ajattelee.

    Selli

    Abzumon kuoleman akvaario alkaa olla jo täysin jäässä. Matoro kiemurtelee niin paljon kuin pystyy. Hän miettii miten pääsisi köysistä. Jään Toalle juolahtaa mieleen se, että ranneterän voi myös irroittaa nopeasti. Hän alkaa pyörittää rannettaan selkänsä takana, painaa sormellaan kämmenensä keskiosaa, veitsi irtoaa, lentää yläviistoon, iskeytyen kolmen köyden läpi Toan selkään.
    Matoro karjaisee kivusta osumasta, mutta kolmen köyden katkeamisen jälkeen neljäs selkää vangitseva köysi napsahtaa poikki, Toa kaatuu taaksepäin, heilahtaen kovaa pää alaspäin ylävartalon köysien kiialutuessa irti.
    Nyt Toa roikkuu pää alaspäin, jalat köysissä, jääaltaan yllä.
    Matoro yrittää kiemurrella irti. Hän saa nyt otettua veitsensä selsätään ja viiltää sillä yhden lantion kohdalla menevän köyden.
    Pienen teränsä kanssa Matoro katkoo köydet ja tiputtautuu vain parikymmentä senttiä akvaarion jääpinnalle.

    Liukas pinta kaataa Toan ensin. Matoro nousee varovasti pystyyn. Hänen jalkansa eivät toimi kunnolla.
    Nyt Toa alkaa tutkia huoneen seinämiä teleskooppisilmillään. Yökiikarilla hän ei havaitse mitään.
    Lämpökamera näkee jonkin kohteen korkealla ylhäällä.
    Skanneri löytää oven ja ikkunan korkealla ylhäällä.
    Matoro nappaa ketjusta kiinni ja lähtee vetelemään käsillään itseään ylöspäin.

    Huoneen yläosan tasanne

    ”Halusssit ssssitten kuolla minun kässssiini, etkä rahieni?”
    Jään Toa kääntyy tasanteella. Joku tarttuu Matoroa kurkusta.
    Abzumo pitelee Toaa kovaa kiinni aivan tasanteen reunalla. Pudotus nyt tappaisi varmasti.

    ”Olet näemmä ssssittenkin maineesssi veroinen, Mutalumi. Mutta ssse ei riitä Makuta Abzumolta pakenemisssseen.”
    Kylmä hiki valuu Matoron naamion pinnalle.

  • Isku Nazorak-pesään: Me olimme gladiaattoreita

    Komentokammio

    Labion poistuttua Abzumo ja 001 jatkoivat tarkkailuaan.
    ”Minulla taitaa olla käyttöä vangeille”, Abzumo sanoi.
    ”Vie pois, en tarvitse heitä. Haluan vain, että ne kaksi vapaata pysäytetään”, torakka vastasi. Abzumo hykerteli hetken itsekseen ajatellessaan, mitä kaikkea kivaa hän tekisikään vangeilla. Hän saapasteli ulos huoneesta.
    001 jäi yksin. Hän katseli Makutan ja sen toisen klaanilaisen, jonka nimeä hän ei pystynyt muistamaan, kulkua pimeässä tunnelissa. Kamerarobotti oli löytänyt nämä kaksi jostain syvyyksistä. Pian se kuitenkin tuli tiensä päähän kaksikon huomattua sen. Kenraalilla oli paha aavistus siitä, mitä pian tulisi tapahtumaan.

    Vankityrmä

    Matoro vihasi uutta tyrmää. Hän oli yrittänyt jo kaikkea. Summerganon oli myös yrittänyt kaikkea. Keetongukin oli yrittänyt kaikkea. Ja he kaikki vihasivat sitä kaikkea. Elämä ei ollut helppoa.

    Sitten he kuulivat askeleita. Makuta Nui ilmestyi nurkan takaa. He olivat ihmeissään.
    ”Kuinka löysit meidät?” Summerganon kysyi.
    ”Ja missä Make on?” Keetongu jatkoi.
    ”Hän on tuolla piilossa. Minulla on avain”, Makuta vastasi.
    Hän avasi oven. Siitä he mahtuisivat ulos yksi kerrallaan.
    ”Matoro, tule ulos ensimmäisenä. Sitten Summerganon, viimeisenä Keetongu, joka on isoin.” Matoro alkoi kiivetä ovesta ulos.
    ”Pidä kiirettä”, Manu hoputti, ”ne varmassssti tarkkailevat meitä.”
    Matoro astui ulos sellistä.

    Hänen aivonsa raksuttivat.
    Varmasssstiko? Illuusio rikkoutui. Abzumo paiskasi oven kiinni, ennen kuin muut ehtivät tulla ulos. Pian Matoro oli kuristusotteessa.
    ”Meillä tulee olemaan hausssskaa, vai mitä, Blacksssssnow?”
    Suga ja Keetis hakkasivat ikkunaa. Tämä ei ollut totta. Heille oli annettu turhaa toivoa ja sitten riistetty se. Pian julma Makuta oli kadottun nurkan taakse. Epätoivo valtasi heidät. He lysähtivät lattialle.
    ”Ehkä meidän kannattaisi nukkua”, Summerganon ehdotti. ”Olisi hyvä olla hyvissä voimissa, jos pakomahdollisuus koittaa.”
    Kumpikin tiesi, että sen koittaminen olisi äärimmäisen epätodennäköistä.

    Pian Summerganonkin haettiin. Keetongu jäi yksin. Hän masentui vielä enemmän. Tosin loppujen lopuksi hänetkin haettiin pois. Se oli melkeinpä helpotus. Hän ei jäisi yksin siihen mahdottomaan selliin. Torakat noutivat hänet. Hän ei taistellut vastaan, niitä oli liikaa. Hänet kuljetettiin – uuteen selliin.

    Toinen selli

    Summerganon, Zyglakien saattelemana, päätyi uuteen selliin hänkin. Häntä ärsytti erittäin paljon tällainen pelleily. Hän näki, kuinka Matoro raahattiin hänen häkkinsä vierestä. Abzumo hymyily Sugalle ilkeästi. Pian he olivat poissa. Summerganon pystyi vain odottamaan, mitä tapahtuisi. Pian tapahtui jotain julmaa: tuskanhuudot alkoivat.

    Suga ei olisi todellakaan halunnut kuunnella ystävänsä kärsimysten ääntä. Kuinka julma otus tuo Makuta olikaan.

    ”En tiedä mitään!”
    ”Kyllä sssssinä tiedät.”

    ”Minä vain värväsin tämän ryhmän kasaan, en muuta.”
    ”Valehtelet, ruoja.”

    ”Meille ei kerrottu mitään. Vain se, että tuhoamme torakoiden lähteen.”

    Abzumon naama vääntyi irvokkaaseen irvistykseen. Hänen päässään kaikuivat äänet.
    Hän yrittää tuhota sen. Hän ei saa onnistua. Hän ei saa päästä keskustaan. Eivätkö muuta tiedä, mitä heidät tarkoitettiin kohtaaman?

    ”Makuta Nui on paha olento, rakas Matoro”, Makuta sanoi. ”Hänen takiaan sinä kärsit tänään.”

    Huudot jatkuivat.

    ❋❋❋

    Matoroa raahattiin jälleen. Abzumo oli repinyt hänen parannuskivensä irti. Hänen panssarinsa oli murskana. Hän valutti vihreää nestettä käytäville. Vihainen torakka kulki mopin kanssa perässä.

    He saapuivat isoon huoneeseen. Huone oli suuri ja pyöreä. Sen lattiassa oli suuri vesiallas. Allas oli täynnä jonkinlaisia pieniä raheja. Jostain kaikui Makutan ääni:
    ”Tämä ihana pikku rahi on ikioma luomukseni. Sillä on tapana silpoa saaliinsa pieneksi silpuksi. Pienemmät palaset mahtuvat paremmin suuhun, vai mitä?”
    Abzumo nauroi julmasti. Matoroa kuljettaneet Skakdit ripustivat tämän ketjuun, joka riippui katossa olevasta vinssistä. Hänet rullattiin ylös. Sotilaat menivät pois. Lattiasta nousi piikkejä. Ovi sulkeutui. Vinssi alkoi hitaasti laskea sidottua Matoroa kohti allasta, joka oli täynnä silpojakaloja. Lattialle heilahtaminen tarkoittaisi kuolemaa piikkeihin. Tai olisi tarkoittanut, mikäli hänellä olisi ollut voimia tai liikkuvuutta heilahtamiseen. Samaan aikaan myös myrkyllistä kaasua pääsi huoneeseen.

    ”Hyvästi, Matoro Mutalumi. Ei ollut hauska tutustua sinuun, ja onneksi olet kohta poissa. Kuolemasi katseleminen lienee erittäin hauskaa.”

    Jossain

    Summerganon oli päättänyt nukahtaa huutojen lakattua. Hänen mielenterveytensä vaati sitä. Herätessään hän oli ollut jossain aivan muualla, kuin minne hän oli nukahtanut. Hän oli nimittäin herännyt jostain pienestä, pimeästä paikasta, jossa oli kaksi kalteriovea. Toinen vei johonkin käytävään. Toinen vei ulos avaraan tilaan. Hän kuuli yleisön huutoa. Portti aukesi. Hän oli gladiaattoriareenalla.

    Joka puolella katsomossa oli siviili- ja myös sotilastorakoita. Niitä oli satoja. Suurin osa taisi olla melko nuoria. Suga huomasi, että hänellä ei ollut yhtä ainoata haarniskan palasta yllään. Joka ikinen oli revitty irti. Hänen ruumiinsa tunsi suurta tuskaa. Toisella puolella areenaa oli valtava portti. Se oli noin viitisenkymmentä kertaa suurempi kuin hänen omansa. Tämä ei luvannut hyvää.

    Ensimmäinen ajatus, joka hänen mieleensä tuli, oli: ”Miten maan alle mahtuu tällainen areena?”
    Toinen ajatus oli: ”Tahtorak…”

  • Isku Nazorak-pesään: allianssin miitti

    Nazorakien komentokammio

    Keltamusta Skakdi astelee ripeästi metallikäytävää pitkin. Hän näppäilee panssarioveen turvakoodin ja astuu painelukituksen poistuessa sisään.
    Gaggulabio saapuu suureen huoneeseen, jonka keskellä on suuri kokouspöytä. Seinillä ja huoneen kulmissa sijaitsee monia tietokoneita ja monitorjea joista valvotaan koko pesää. Vain noin viikko sitten he tapasivat Avden täällä.
    Sittemmin 001 on vaatinut täydellistä valaistusta, ja kammio on täydellisesti valaistu, missään ei näy varjoja.
    Skakdijohtaja kääntyy ympäri, toteaa että kenraali ei ole tässä huoneessa ja lähtee pois.

    Gaggulabio löytää viimein kenraalin eräästä valvomosta Abzumon kanssa.
    ”Joukkoni raportoivat oudosta hyökkäyksestä Klaaniin. Mitä on menossa?”, Skakdi murahtaa kaksikolle.
    Torakkakenraali kääntyy tuolillaan.
    ”Ystäviä. Avde. Ei ole lopullinen operaatio.”, 001 lausuu.
    ”Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?”, Gaggulabio tivaa.
    ”Emme nähneet tarpeelliseksi mainita näin pienestä asiasta. Älä ole huolissasi, kyllä sinä pääset osalliseksi Klaanin murskaamiseen.”
    ”Josss haluat olla hyödyksssi, paikanna joukkoinesssi Makuta Nui ja ssse toinen Klaanilainen. He ovat tärkeämpiä.”, Abzumo sanoo kylmästi torakan takaa.

    Vankisellit

    Matoro, Summerganon ja Keetongu on heitetty uuteen selliinsä. Sen sisäseinämät imevät elementaalienergiaa eikä sinne voi teleportata. Siispä se on kuin ”Tuulikaappi”, sitä ei voi murtaa kuin ulkoapäin.

  • Isku Nazorak-pesään: pakoyritys epäonnistuu

    Nazorakin tukikohdan selli

    Sellin ovi avautui. Pakosuunnitelmaa tekevät Matoro, Keetongu ja Summerganon nousivat kohtaamaan tulijat, mutta ovensuuhun ilmestyneet lukuisat Skakdi-aseet saivat heidät nostamaan kätensä kohti kattoa. Metorakk ei halunnut heidän karkaavan tällä kertaa. Hänellä oli mukanaan kymmenkunta häijynnäköistä ja tappavaa skakdisoturia.

    ”Nyt ulos ja liikettä. Teidät siirretään.”, Metorakk murahti. Hänen äänensä oli vakava. Pari Skakdia osoitte heitä ilkeän näköisillä skakdikivääreillä.

    Kolmella Klaanilaisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tanssia Metorakkin pillin mukaan siihen asti, että Make ja Manu lentäisivät pelastamaan heitä. Jos he olivat enää elossa.

    Skakdit marssivat vakavana. Matoron aivot raksuttivat. Hän voi jo paremmin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli skakdien vankina vaihtamassa selliä. Helkkari, tämähän oli rutiinia. Metorakk, vartijoita, pako. Kaikki oli selvää.
    ”Seuraavan tolpan kohdalla hyppäämme”, hän kuiskasi Summerille. Summer viestitti saman Keetongulle.

    Tolppa tuli. Matoro pinkaisi skakdikehän läpi juoksuun kuten tuhat kertaa aiemminkin.

    Mutta vauhti pysähtyi. Kauimmaisena oleva, erittäin häijynnäköinen sikaria polttava skakdi otti kiinni Matoron käsivarresta, vetäisi salmannopeasti vyöltään yksinkertaisen mutta tehokkaan skakdimutkan ja osoitti sillä Matoron takaraivoa.

    ”Ei tällä kertaa, Mutalumi… Me emme ole ötököitä.”

    Skakdinyrkki heilahti. Matoro kaatui tajuttomana maahan.

    ”Kanna hänet, kasa!” Skakdi karjaisi ja osoitti aseellaan Keetongua. Keetongu nosti maassa makaavan Matoron varovasti. He jatkoivat kulkuaan sieluttomien, metallisten käytävien läpi.

  • Isku Nazorak-pesään: Mustalumen kuulustelu

    Nazorak-pesät

    Luolasto on muuttunut ”metallikaupungiksi”. Tunneleiden seinämiä on päälystetty metallilla ja ne ovat täynnä ovia. Käytävät ovat jo suhteellisen valoisia ja hyvin järjestäytyneet Nazorak-osastot partioivat käytävillä.
    Pakeneminen on erittäin vaikeaa.

    Metorakk avaa nopealla vedolla ruosteisen teräsoven ja potkaisee Matoron sinne. Skakdit heittävät taaempana Summerganonin ja Keetongun sisään.
    Metorakk vetää ovea kiinni.
    ”Älkää haaskatko voimianne pakoyrityksiin, ette onnistu”, sinihopea Skakdijohtaja ilmoittaa vielä ennekuin huoneen ainut valonlähde sulkeutuu.

    Matoro on täysin puhki koko operaatiosta. Hän ei näe juurikaan sellissä, ja vain vajoaa lattialle ja nukahtaa.

    Läheinen komentohuone

    ”No, mitä meinaamme vangeillemme tehdä?”, Metorakk tiedustelee pöydän ääressä istuvalta 001:ltä ja Abzumolta.
    ”Tee mitä lystäät. Makuta Nui ja se Klaanin moderaattori ovat edelleen vapalla jalalla. He ovat tärkeämmät.”, 001 sanoo kylmästi ja tutkailee pesän kartastoa tietokoneelta.
    ”Saan siis vapaat kädet?”, Skakdi varmistaa.
    ”Kyllä, mutta älä riko heitä. Saatamme tarvita heitä vielä.”, torakka vastaa.
    Metorakk lähtee pettyneenä.

    Matoron selli

    Matoro on herännyt. Hän nukkui vain jonkin aikaa, mutta tuntee itsensä silti hyvin pirteäksi ja rentoutuneeksi.
    Painelukon ääni kuuluu seinän sisältä. Avaimen kilinää.
    Ovissa on ilmaisesti paineilmavarmistukset peruslukon lisäksi.
    Teräsovi aukeaa, Metorakk tulee sisään.
    Skakdi on Matoroa päätä pidempi ja uhkaavan näköinen raskaassa metallihaarniskassaan.
    ”Tulin hieman juttelemaan. Etkös sinä ole se ’Matoro the Blacksnow’?”, Metorakk kysyy.
    ”Jokainen Gaggulabion mies minut tuntee”, Matoro vastaa.
    ”Miksi tulitte tänne?”
    ”…Tänne Nazorak-pesäänkö?”
    ”Niin. Miksi? Klaanin salainen operaatio?”
    ”Itseasiassa en tiedä aivan tarkkaan”, Matoro vastaa, puhuen totta.
    ”Et tiedä? Miten se on mahdollista?”, Metorakk kysyy ilkeästi hymyillen.
    ”Tiedätkö sinä sitten kaikki suunnitelmat missä olet mukana? Tiedätkö tarkkaan Mitä Nazorakit suunnittelevat? Entä se Makuta?”, Matoro vastaa takaisin.
    Metorakk tajuaa että hänellä ei itseasiassa ole tarkkoja tietoja heidän suunnitelmistaan.
    ”Se ei ole nyt tärkeää. Mitä te teette täällä?”, Skakdi tivaa.
    ”Enpä tiedä. Meidän piti tunkeutua Nazorakien pesän keskelle tuhoamaan se, mistä niitä tulee lisää. Mitään tarkempaa tietoa ei ole.”
    ”Et siis tuon enempää tiedä?”, Metorakk sanoo ärsyyntyneenä.
    ”Ei minulle ole mitään kerrottu. Tiedäthän, alaisiin ei luoteta.”

    Metorakk lähtee tylsistyneenä pois sellistä. Hän tietää että Matorosta ei saa mitään irti, joten turha jatkaa. Hän miltei toivoo pakoyritystä, että hän saisi ylemmiltä tahoilta luvan koviin otteisiin.

  • Isku Nazorak-pesään: Metorakkin vangit

    Tunneli…

    Makuta Nui ja MahriKing kävelivät tunnelia pitkin. Autio pimeys oli heidän ympärillään. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Silloin tällöin jompikumpi yskäisi.

    Tunneli tuntui loputtomalta. Kartta oli jäänyt Summerganonille, joten he eivät tienneet, missä päin luolastoa olivat. Tilanne ei tuntunut mukavalta.

    Toisaalla Matoro, Suga ja Keetongu kulkivat toiseen suuntaan tunnelia pitkin. Heidän tilanteensa oli hieman parempi, sillä heillä li kartta. He tosin eivät tienneet, missä päin sitä he olivat.

    Heidän matkansa keskeytyi yllättäen: he huomasivat toisesta suunnasta lähestyvät raskaasti aseistettuja Skakdeja. Heillä ei ollut voimia taistella. Heidät oli lyöty.
    ”Klaanilaiset ovat hyviä ja kulkevat nyt mukanamme torakkain johdon puhuteltavaksi”, sanoi joukkoa johtava Metorakk, ”elleivät he halua kuolla hyvin tuskallisesti. Näin.” Metorakk osoitti aseellaan Skakdi-toveriaan vieressään ja laukaisi. Tämä suli nesteeksi, minkä jälkeen lattia peittyi kuivuvalla tahnalla. Klaanilaiset katsoivat turtuneena.
    Siitä sait, typerys, Metorakk ajatteli, kun vastustit ylempääsi.
    Aikaisemmin tämä Skakdi oli kyseenalaistanut Gaggulabion vallan.
    Tietysti minä itse olisin sitä ääliötä parempi johtaja. Mutta aika koittaa vielä…
    Klaanilaiset marssitettiin valoisaan tunnelinhaaraan. Pian heitä rahdattiinkin kohti ulompia kammioita.

  • Isku Nazorak-pesään: Tongun taikatahna

    Nazorak-luola

    Keetongu tunsi olonsa kurjaksi. Häntä oli äskettäin ammuttu jalkaan, hän oli kuullut karmeinta laulua ikinä ja hänen päälleen oli tiputettu katto.

    Hän aukaisi (yhden) silmänsä. Pyöreän näkökentän laidassa hahmo potkaisi toista jalkaan. Hieman lähempänä näkyi hahmon ruumis, jonka Keetongu tunnisti Summerganoniksi. Päässä selveni.

    Keetongu nousi hämmästyttävän nopeasti ja potkaisi sidottua ja tajutonta torakkaa päähän. Samaan aikaan zamorin aiheuuttama kipu valtasi jalan ja Keetongu lysähti kumoon.

    ”Umf.”

    Matoro käveli hänen luokseen. Suga oli hereillä, mutta hänen kätensä päällä oleva kivi esti hänen nousemisensa.

    ”Tongu, Summerin käsi on jumissa, voisitko nostaa-” Matoro sanoi, mutta joutui Tongun keskeyttämäksi.

    ”Matoro, vasen rintatasku.”

    Matoro työnsi kätensä Keetongun rintapanssarissa olevaan aukkoon. Hän kuitenkin vetäisi sen äkkiä pois, sillä tasku oli täynnä kellertävää tahnaa.

    ”Yäh!” Matoro huudahti ja hankasi tahnan kiveen.

    ”Pistä sitä tököttiä jalkani haavaan”, Keetongu sanoi. Matoro toimi, joskun vasten tahtoaan. Tahna kuitenkin lievitti kipua ja haava alkoi parantua. Keetongu nousi ja meni auttamaan Summeria. Jalka voi jo paljon paremmin.

  • Isku Nazorak-pesään: karttavaras

    Nazorakein tunnelit

    Matoro pitelee päätään. Hän nousee hitaasti kaiken tomun ja kiven keskeltä.
    Jään Toa saa silmänsä auki ja katsastaa tilanteen.
    Kuolleita Nazorakeja. Tai vähintään tajuttomia.
    Kivimurskaa. Isoja sortuneita lohkareita. Iso keltainen möykky. Hei, se keltainen möykky onkin Keetongu.
    Matoro ryntää – tai liikkuu niin nopeasti kuin äsköisen jälkeen voi liikkua – Keetongun luo. Ison rahin ainut silmä on ummessa.

    Matoro koittaa herätellä Tongua. Hän katselee samalla huonetta, paikantaakseen jonkun muun.
    Summerganon on yhdessä kulmassa. Ilmeisesti käsi jäänyt kivien alle.

    ”Toa! Nouse, kädet ylös!” yksi torakka huutaa Matoron takaa. Se osoittelee Zamor-pistoolilla Toaa.
    Matoro nousee hitaasti seisomaan, ja nostaa kädet ylös. Hän on selkä torakkaa päin.
    ”Mistä minut pidätetään?” Matoro kysyy ivallisesti.
    Torakka tulee lähemmäs, painaa pistoolin Matoron niskaan ja ottaa tämän pitemmän miekan. Toa potkaisee nopeasti taaksepäin, Nazorakin jalkaan. Torakka kaatuu maahan iskusta, ja Jään Toa nappaa vyöstään lyhyemmän miekkansa ja osoittaa sillä uhrinsa kurkkua.
    Hän potkaisee Zamor-pistoolin kauemmas.
    ”Osat vaihtuivat, torakka”, Matoro myhäilee.
    ”Onko sinulla alueen karttaa?” hän jatkaa.
    Hyönteisotus sähisee jotain ja osoittaa vyötään. Matoro nappaa vyön taskusta vihkon ja sitoo torakan neljä kättä vyöllä sen selän taa. Hienovaraisen nuijanukutuksen jälkeen Matoro pujottaa karttavihkon vyöhönsä ja menee katsomaan Summerganonia.