Klaanon

Avainsana: Makuta

  • Isku Nazorak-pesään: raketinheitinmasiina

    Torakoiden tunnelit

    ”Niin, seuraava siirtomme on…?”, Matoro kyselee Manulta.
    ”Öh, en minä tiedä. Mennään eteenpäin.”, Makuta puhelee. Kaksikko juoksee pitemmälle käytävään kolmen muun Klaanilaisen luo.
    ”Nazorakit odottavat meidän pakenevan johonkin sivutunneliin. Mennään suoraan eteenpäin!”, Matoro neuvoo Klaanilaisia.
    ”Läpi tuosta? niitä on toista kymmentä!”, Keetongu ihmettelee.
    ”Kyllä.”, Makuta Nui vastaa. Makuta luo pimeydestä suuren varjokäden, joka iskeytyy Nazorakjoukon läpi. Manu vetää muutaman olennon itseensä, ja viisikko lähtee juoksuun hajaannuksen läpi. Pystyyn nousseet torakat jäävät nopeasti etenijöiden alle. Viisikko pääsee onnistuneesti kapean tunnelin ohi erääseen isoon pääkäytävään.

    ”Hyvät uutiset; ne eivät seuranneet. Huonot uutiset, olemme valtaväylällä eli täällä on väkeä.”, Matoro puhuu lämpimikseen. Monet siviili-torakat lähtevät juoksemaan pakoon, he eivät ole ikinä nähneet mitään pesän ulkopuolelta. Kauempana näkyy joukko aseistautuneita torakoita.

    ”Varok-” joku Klaanilaisita huutaa, ohjus osuu viisikon keskelle.
    Maalattiaan tulee kraateri, viisikko lentelee eri suuntiin ja maata lentää. Torakat lähestyvät uhkaavasti, ja heillä on iso raketinheitinmasiina erään pienen talon katolla.

  • Isku Nazorak-pesään: Mysterys Nuin makutan vapaus

    Nazorakien pesä, Tuulikaapille johtava käytävä.

    Neljä Klaanilaista valmistautuvat hoitelemaan saattueensa ja ryntäämään taaksepäin, Manun vankilaan.

    ”Kolme.”, Matoro sanoo.
    ”Hiljaa, vanki.”, yksi torakoista sanoo kylmästi. Se puristelee ikävää keihästä kädessään.
    ”Kaksi.”, Matoro jatkaa.
    ”Mitä oikein teet, ääliö? Hiljaa!”, sama torakka huutaa.
    ”Lasken sekunteja maailmanloppuun. Mitä muutakaan?… Yksi.”, Matoro ilmoittaa. Siinä silmänräpäyksessä neljä Klaanilaista vetäisee aseensa ja nopeat iskut saavat taisteluun varautumttomat torakat nopeasti maahan.

    ”Okei, vauhtia!”, Matoro huutaa ja lähtee juoksemaan kohti tätä ”tuulikaappia” muu joukko kintereillään.

    Kaukana heidän takanaan – tai vähän aikaa sitten heidän edessään – on joukko torakoita joiden piti auttaa jos vangit karkaavat. Nyt ne ampuvat Zamor-pistooleilla Klaanilaisia ja muutama lähti juoksemaan heitä kiinni. Yksi karjuu radiopuhelimeen.

    ”Niitä tulee kohta lisää”, Keetongu huutaa joukon viimeisenä. Yksi Zamor osuu häntä jalkaan, kaataen massiivisen hahmon maahan.
    Mahriking pysähtyy ja osoittaa keihäällään Tongun yli. Tulen Toa ampuu voimakkaan – ja tulikuuman – laukauksen elementaalienergiaa. Liekkimuuri osuu Nazorakeihin jotka sortuvat hetkeksi maahan. Make auttaa Tongua ylös.

    Summerganon ja Matoro ovat ennättäneet kulman taa – he näkevät ison teräsoven jossa lukee ”tuulikaappi”. Vartija yritti jotain epämääräistä, mutta jääsäde päähän kolkkasi sen. Matoro pääsee oven luo. Nopea vilkaisu – ovi on paksu, sitä ei voi murtaa.
    Matoro vetäisee Energiateränsä esiin, hän suuntaa sen terän kohti oven reunaa.

    Summerganon juoksee auttamaan Makea ja Tongua.

    Matoron miekka alkaa hehkua keltaisena. Toa laukaisee miekasta energiasäteen joka murksaa toisen saranan.
    Matoro tekee saman tempun toiselle ja pyytää Manua työntämään ovea.
    Matoro siirtyy sivuun kun Makuta syöksyy ovea päin, kaataen sen ulospäin.

    ”Seuraava siirto?”, Matoro kysäise.

    ”Torakat hankkivat apuvoimia!”, hieman kauempana oleva Make huutaa kaksikolle.

  • Isku Nazorak-pesään: makuta tuulikaapissa

    Torakkapesä

    Abzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.

    Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.

    Makuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.

    Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.

    Hän käveli salin päästä päähän.

    ”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.” Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.

    Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.

    Hän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.

    Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.

    Abzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.

    Tuulikaappiin johtava käytävä

    Vahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.

    Mitä se hullu puuhaa siellä? torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.

    Torakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.

    Manulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.

    Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.
    Toisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.
    Kyllä, tuulikaapissa.
    Missä päin maailmaa? Summerganon kysyi.
    Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.

    Tiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.

  • Isä ja poika tuulikaapissa

    Nazorakien kokoushuone

    Huoneen ovelta kuului koputusta. Kenraalin tuoli kääntyi kohti ovea, ja hän painoi kaukosäätimen nappia. Ovi aukesi, ja sisään astui lyhyehkö torakka.
    ”Mitä asiaa?” Kenraali tiedusteli.
    ”Turvakameroissamme näkyy jotain yllättävää. Suosittelisin kääntämään kamerakanava kahdeksalletoista.”

    Kenraali käänsi tuolinsa taas kohti näyttöä, ja painoi nappia kaukosäätimestä. Ruutuun ilmestyi kuva pimeästä torakoiden käytävästä, jota kulki muutama Nazorak ja suurempi, haarniskoitu hahmo. Kenraali yllättyi.
    ”Onko tuo… Makuta Nui?”
    ”Siltä näyttää, johtaja.”
    ”Viekää hänet tuulikaappiin.”
    ”Selvä.”

    —

    Manun takana kävelevän torakan radiosta kuului puhetta. Hän sai selkeän ohjeistuksen, ja ilmoitti lajitovereilleen uudesta määränpäästä.

    Pian seurue saapuikin suurelle teräsportille, jonka ovet aukesivat hitaasti. Nazorakit komensivat Makuta Nuin astumaan sisään. Manu kyllä huomasi jotain epäilyttävää, ei torakoiden pesä ollut vielä näin lähellä Klaania. Mutta juuri kun hän oli astunut sisään, ovet paukahtivatkin nopeasti kiinni torakoiden jäädessä ulkopuolelle. Eräs seinä paljastui suureksi näytöksi, ja siihen ilmestyi kuva harmaata takkia pitävästä, suuressa tuolissa istuvasta torakasta.

    ”Hauska nähdä, että olet tullut tapaamaan minua. Viime kerrasti onkin niin pitkä aika, makuta.”
    Manu katseli huuoneessa ympärilleen, ja Kenraali lisäsi: ”Tiedän, että sinulla on paljon erilaisia voimia. Älä kuitenkaan edes harkitse teleporttaavasi pois tai mitään, sviittisi on eristetty moiselta.”
    ”Haha! No mutta! Ykkönen. Siitä tosiaan on aikaa. Voi Steve, aika on merkillinen asia. Saanhan kutsua sinua Steveksi?” Manu katseli yhä ympärilleen huoneessa. ”Mitäs tällainen teleporttauksen esto on? Ja mihin ovat kadonneet käytöstapasi?”
    ”Mitä, kakkukahvejako odotit? Ja se teleporttauksen esto, olemme hieman kehittyneet sitten viime visiittisi.”
    ”Ah. Tietysti. Te olette aivan liian älykkäitä minulle. Kuinka nokkelaa, Steve.” Tämän sanottuaan Manu vielä hihitteli päälle.

    Kenraali mulkaisi Manua pahasti.
    ”Kuitenkin, mitä haet täältä, makuta?”
    ”Sinua. Eikö ole mukava tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa?”
    ”Ei.”
    ”Kuinka töykeää. Etkö oppinut viime kerrasta mitään?”
    ”Nyt, makuta, lopeta irvailu, ja kerro oikea asiasi!”
    ”Ah. Ajattelin, että saisin kohdata sinut kasvoista kasvoihin. Tiedäthän, ilman, että välillämme on… väliaineita. Mutta: mitä luulet minun haluavan, kun tunkeudun pesään kuuden hengen iskuryhmä mukanani?”
    ”Pitäisikö kuuden pelottaa minua? Tiedät kyllä, että minulla on hieman enemmän väkeä komennossani.”
    ”Etkö tajunnut hyvää juttuani? Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, kuin luulin, Steve.”
    ”Makuta, kannattaisi suhtautua minuun vakavammin. Pidä hauskaa karsinassasi, kunnes keksimme sinulle parempaa käyttöä. Näkemiin.”

    Juuri, kun Kenraali oli sulkemassa yhteyden, hän vielä lisäsi: ”Äläkä kutsu minua Steveksi!”

    Sitten näyttö sammui, ja Manu jäi yksin pieneen huoneeseen.

    [spoil]Kiitos Manulle, joka kirjoitti omat replansa.[/spoil]

  • Isku Nazorak-pesään: vihdoin perillä

    Se elää yhä. Miksi se elää? Miksi en tappanut sitä, kun olisi ollut mahdollisuus? Kunnianhimo, ahneus, ylpeys. Valta. Voima.

    Se elää. Se elää.

    Näen itse virheeni joka kerta, kun se osoittaa hedelmällisyytensä tulokset.

    Pimeys. Hävitys. Turmio. Tyhjyys.

    Pelkkää tuhoa näen ympärilläni.

    Kun kuolema saa kaiken.
    Minun on korjattava virheeni.

    Eikö sssse ole mieluinen? Vieläkään?

    Kylläh.

    Sssssitten voissssimme tyytyä ssssiihen.

    Tietysti. Mutta onko meidän pakko?

    Ssssse on paha. Sssse on ilkeä. Ssssse on ennen kaikkea tuottava. Ssssse on tärkeintä. Haluammehan valtaa.

    Haluammeko todella?

    Sssssinä päätät itsssse. Minä haluan…

    Entäpä muut?

    En välitä heisssstä. Olemme kumppaneita. Muut sssssaavat nuolla…

    … mitä?

    Unohda sssse.

    Älä yritä. Terry petti jo veljeskunnan johtajan. Miserix on kuollut. Ainakin jos ne vätykset suorittivat tehtävänsä.

    On mahdollissssta, että eivät.

    Vihjailet jotain?

    Mahdollisesssssti.

    Sihise itseksesi. Minä en ole kiinnostunut asiasta. Mieluiten tuhoaisin tuonkin.

    Eiiii. Sssssitä ei sssssaaa tuhota.

    Mitä hyödymme siitä?

    Sssssaa nähdä…

    Äsh. Minun täytyy ajatella asiaa.

    Tietyssssti…

    Miksi. Miksi sen piti jäädä henkiin.

    Nazorakien tunnelit, suuri kammio

    ”… Manu!” Matoro kirkui Makutan korvaan.
    ”Mtähhäh.”
    ”Mitä me teemme?”

    He katselivat suurta salia. Nazorakit eivät olleet vielä huomanneet heitä. Makuta Nui mietti. Pitkään. Muut alkoivat hermostua.

    ”Voisimme tappaa ne?” Make ehdotti.
    ”Tuollaista puhetta Modelta”, Keetongu moitti.
    ”Klaanin koodi ei kiellä tappamista”, Make sanoi kohauttaen olkiaan.
    ”Mutta se säätää tappamista viimeiseksi vaihtoehdoksi”, Matoro sanoi.
    ”Älkää nyt, itsekin tapatte kaikki!” Make valitti.
    ”HILJAA.” Kaikki säpsähtivät. Ääni oli lähtöisin Makuta Nuista.

    He katsoivat hiljaa Manua. Tämä katseli ympärilleen. Sitten hän aivan yhtäkkiä lähti kävelemään kohti torakoita.

    Muuta juoksivat perässä, hätääntyneinä.
    ”Mitä luulet tekeväsi?” Summerganon kuiskasi. Makuta ei vastannut. Lopulta torakat näkivät heidät. Ne juoksivat heidän luokseen ja kohottivat aseensa.

    ”Tervehdys, Nazorakit”, Makuta huudahti iloisesti. ”Tulin tapaamaan johtajaanne.”
    Manun tiimi tuijotti häntä ällistyneenä, torakat taas epäluuloisina.
    ”Mitä ajat takaa, Makuta?” yksi torakoista kysyi.
    ”Toistan hieman hitaammin, että retarditkin ymmärtävät:

    Minä. Tulin. Tapaamaan. Teidän. Rakasta. Johtajaanne. Hän. On. Torakka. Numero. 001. Is that savvy?”

    Torakka raapi hetken päätään. Toinen näytti raivoisalta.
    ”Etkö sinä tajua?” se rääkäisi kumppanilleen. Loput torakat pysyttelivät taaempana. ”Se pilkkaa sinua!”
    ”Kyllä minä tajusin, ole hiljaa!”
    ”Hienoa, että saitte viimein kiinni punaisen langan pään”, Makuta hihitti.
    ”… lanka?”
    ”Turpa kiinni, idiootti”, toinen torakka sanoi ensimmäiselle ottaen ohjat käsiinsä. ”Tulette mukaani. Vien teidät tyrmiin odottamaan kohtaloanne.”
    ”Ei”, Makuta Nui vastasi, ”en sanonut niin. Minä tapaan johtajanne.”
    ”Ei käy.”
    ”Kyllä se käy.”
    ”Ei. Te menette tyrmään, tai muut-” Nazorakin lause jäi kesken varjosäteen lävistäessä hänen päänsä. Säde osui kattoon. Kiviä putosi tappavasti joidenkin Nazorakien päälle.

    user posted image Makutan voimahuuto kantoi hyyyvin pitkälle. Koko muu tiimi seisoi jännittyneenä vieressä.
    ”Mitä hemmettiä sinä teet?” Make tivasi.
    ”Huudan?”
    ”Äh.”

    Torakat lähestyivät heitä. Varovasti. Makuta ei välittänyt; hän tarttui yhtä torakoista päästä ja nosti tämän ilmaan. Torakka kirkaisi.
    ”Missä pomonne on, kultaseni?”
    ”Eeeeh…”
    ”Vastaahan.”
    ”Tiesitkö, että kuulostat melkoisesti Abzumolta?” Makuta Nuin silmät laajenivat.
    ”Kuinka niin?” Ote Nazorakin päästä tiukkeni.
    ”No, hän kutsuu meitä torakoita kultasiksi…” Vihreänruskeaa tahmaa lensi ympäriinsä. Lähimmät torakat kastuivat. Makuta itse ei kastunut limasta; hänellä kun oli suojakenttävoima.

    Torakat muodostivat saattueen Makutan ympärille. Muiden ympärille muodostui toinen saattue. He lähtivät kulkemaan luolastoon.
    ”No niin”, Makuta sanoi reippaasti, ”edistystä.”

    Pian vastaan tuli risteys. Makuta saatettiin toiseen, muu ryhmä toiseen.
    ”Minne meidät viedään?” Matoro hätääntyi.
    ”Luultavasti sinne tyrmään”, Makuta Nui tokaisi. ”Mutta te pakenette. Tapaamme sitten keskellä pesää, okei?”
    ”Selvä”, Make sanoi. Muu ryhmä ei ollut niinkään varma asiasta. Makuta Nui hymyili itsekseen. Vihdoinkin. Hän tapaisi jälleen ykkösen.

  • Isku Nazorak-pesään: haiseva tunneli

    Pimeys Klaanin tai sitä ympäröivien merien alla

    Manun tiimi oli kävellyt oudolta haisevassa tunnelissa jo tunteja. Viimeisestä välikohtauksesta oli kulunut Keetongun arvioiden mukaan ainakin neljätoista tuntia. Heidän yllään oli yhä Manun luoma turvaa tuova pimeys, mutta se esti tarkan näkemisen useimmilta ryhmän jäseniltä Makutaa ja kiikarisilmäistä kyborgitoaa lukuunottamatta. He olivat lisänneet hieman valoa vain kahden lyhyen tauon ajaksi.

    ”Tämä on kuin videopelistä. Etenemme käytävässä kohti vihollisen tukikohtaa ja tapamme eteen tulevat kätyrit”, Keetongu sanoi.

    ”Paitsi jos kuolemme, emme palaa takaisin tallennuspaikkaan”, sanoi MahriKingin ääni hänen edestään.

    ”Ei vanhoissa peleissä ollut tallennuspaikkoja.”

    ”…”

    He jatkoivat kulkemista hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain askelten ääni. Vaikka kaukana ylpuolella olisikin ollut meri, he eivät kuulisi sitä. Keetongun ja Manun raskaampi käynti erottui Toien askelista. Mitään torakkaan viittaavaa ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin.

    ”Ne eivät käytä tätä tunnelia. Muuten olisimme kohdannut vastarintaa”, Summerganon sanoi.

    ”Eikö se ole vain hyvä?” Makuta Nui vastasi edestä.

    ”Mutta se ei ole luontevaa”, Summerganon vastasi. Hänen äänessään oli hermoistuneisuutta. Keetongu vaistosi saman.

    ”Ehkä se on ansa.”

  • Isku Nazorak-pesään: itsemurhatehtävä

    Nazorakien tunneli

    Viisi Klaanilaista kävelevät syvän hiljaisuuden vallitessa matalaa käytävää. Tiimin johtaja, Makuta Nui uudessa haarniskassaan hiippailee etummaisena. Hänen punaiset silmänsä loistavat pimeydessä.
    ”Shh!, tuolla näkyi liikettä”, Manu kertoo telepaattisesti tiimiläsille. Jokin liikahti käytävän päässä.
    Matoro astuu Makutan takaa esiin. Hänen teleskooppisilmänsä ääntelee pimeydessä.
    Yökiikari aktivoituu. Jään Toan teleskooppisilmä (tai oikeastaan yksi kolmesta) muuttuu vihreäksi ja Matoro katsoo eteenpäin.
    Matoro näkee kaksi laihaa hahmoa – torakoita. Ne olisivat helppo nakki.
    Hän jatkaa tutkimista – seinässä on pieni tietokonepaneeli. Siitä voi todennäköisesti hälyttää jos jokin menee vikaan.

    Matoro hiippailee käytävää pitkin. Torakoilla on hyvä pimeänäkö, mutta Manun luoma pimeyden verho estää heitä näkemästä. Pimeydessä vilahtaa nopeasti valkoinen terä, toinen Torakka kaatuu kuolleena maahan. Toinen yrittää tehdä jotain, mutta Manu on jähmettänyt sen. Torakka likvidoidaan nopeasti ja joukko jatkaa etenemistä.

    ”Tiedättekö kuinka kauas meidän pitää kulkea?”, Make kysyy jono hänniltä, keihäs valmiina.
    ”Torakkapesän keskukseen on pitkä matka. En ole mitään kilometrejä laskenut, mutta useampi tunti menee. Siis ilman ongelmia.”, Makuta Nui puhuu.

    Neljä muuta ovat melko varmoja siitä että ongelmia tulee.

    ”Torakoiden pesissä on useita osia. Eri puolilta saarta lähtee erinäisiä, yksittäisiä tunneleita valvontapaikkoineen. Syvemmällä Mt. Ämkoon alla alkaa tulla vastaan valtavia saleja täynnä ”kennoja” joissa Nazorakit asuvat. Varastot löytvät myös täältä. Sen syvemmälle ei ole kukaan mennyt ja tullut takaisin…”, Matoro lukee puoliääneen ranteensa tietokonenäytöstään. Hän latasi siihen ennen matkaa kaiken hyödyllisen tiedon. Tämä on peräisin eräästä Ortonien tutkimusmatkasta vuosikymmen sitten.

    ”…Paikasta jonne menemme ei ole siis palannut kukaan?”, Summerganon pohtii.

    ”Itseasiassa eräs uhkarohkea tutkimusmatkaaja ilmeisesti kävi siellä. Joku torakka toi ruumiin Klaaniin.”, Manu valaisee.

    ”Okei, sieltä on palattu, muttei elossa. Ei yhtään lohduttavaa.”, Keetongu toteaa yhteenvedoksi.

    Viisikko kävelee yhä syvemmälle tunneleita pitkin.

  • Isku Nazorak-pesään: Nazorakien reikä

    Bio-Klaanin linnoitus, ”takapiha”

    Epämääräinen viiden hengen joukkio hiippaili ulos linnasta. Oli jo melkein täysin valotonta. Makuta Nui johdatti tiiminsä pensaaseen. Ja metsään. He kulkivat pimeydessä lähelle paikkaa, jossa Manu vakuutti sijaitsevan Nazorakien reiän. Muut eivät pitäneet tästä ilmauksesta, mutta lähtivät tietysti mukaan. Pian he löysivät aukon maasta. Se oli peitetty hyvin, mutta muutama Nazorak sattui tulemaan ulos, kun he kököttivät viereisessä puskassa. Keetongu kalautti yhden tajun kankaalle. Loput klaanilaiset hyökkäsivät muiden torakoiden kimppuun. Pian he kiipesivät alas tunnelia pitkin.

    [spoil]Blargh. Tämä vie vain tarinaa eteenpäin. Ei muuta pointtia.[/spoil]