RUMISGONEEN JA TAKAISIN Sisällys Osa 1: Tahtorakin lähtö Osa 2: Merirosvokaupunki Osa 3: Kotiinpaluu Bio-Klaani on Välisaarten suurin kaupunki, mutta ei missään nimessä ainoa – eikä edes tärkein, jos kysytään joissakin paikoissa. Klaani on perustettu yhdelle Välisaarten suurimmista saarista, ja kun loikkii Välisaaria kaakkoon, ohi tusinan pienen kalastajasaaren, saapuu saariston itälaidan keskukseen: pahamaineiseen Rumisgoneen. Nimen … Jatka lukemista Rumisgoneen ja takaisin
Avainsana-arkisto: linnut
Painajainen merellä
Pimeä huone Kapura sai pelipöydän tärisemään iskiessään sitä luvattoman paksulla sääntökirjalla. Opuksen päällä lojui sekavanoloinen paperipino sekä toan täsmävastaus tunnelmavalaistukseen – vanha taskulamppu, jolla oli myös kätevää osoittaa kanssapelaajia silmiin tarpeen vaatiessa. Pöydälle pinon viereen Kapura asetti pahvilaatikon, jonka mystinen sisältö toi pelaajien mieleen sanaparin ”kokeellinen tarinankerronta”. Lamppu naksahti päälle. Seppä silmäili hetken tämänkertaisen pelisession … Jatka lukemista Painajainen merellä
Aft-Amana 4
Aft-Amana ”Arupakin” huone Henkinen romahdus Se oli niitä tilanteita, jotka jättivät aina niin sanavalmiin jään toan sanattomaksi. Todella sanattomaksi. Hän oli täynnä kysymyksiä. Miksi et kertonut aiemmin, miksi odotit, miksi teit sen. Hän oli täynnä syytöksiä. Petturi, jälleen yksi petturi. Kehenkään ei voinut luottaa (etenkään, kun ei voinut luottaa kenkään). Toisaalta, olisihan se pitänyt nähdä, … Jatka lukemista Aft-Amana 4
Aft-Amana 2
Valvomo Kraa. Kraa. Kraa. Lintujen mustat nokat raakkuivat paperilla. Eikä niitä saanut siitä hiljaisiksi. ”Hyi. Näissä ei ole mitään järkevää. Toistelee pelkkää yhtä sanaa. Kraa. Se kyllä liittyy jotenkin niihin lintuihin ja silmiin, mitä täällä olemme jo tavanneet”, Umbra järkeili pitääkseen poissa päästään toisen ajatuksen. Sen, että Kraa oli jo hänen päässään. Ja ehkä se … Jatka lukemista Aft-Amana 2
Aft-Amana 1
Kirouksen portit Pihamaan täytti konekiväärin pauke, jonka sanoma oli selvä: kuolema toille. Toien matka Aft-Amanaa ja mahdollista Nimdan sirua kohti oli saavuttanut taas uuden huippuhetkensä. Umbra oli langennut omiin henkilökohtaisiin varjoihinsa ja muuttunut, mutta Deleva oli yhä oma itsensä – vihainen ja taisteluvalmis. Aineen neljännen olomuodon soturi riuhtaisi plasmakilpensä suojakseen. Hänen toa-veljellään ei tarpeellista suojaa … Jatka lukemista Aft-Amana 1
Kirouksen portit
Tohtori Cehayan katseelta ei ollut pakenemista, ja Umbra tiesi sen. Punainen kangassohva tuntui pienikokoisuudestaan huolimatta mukavalta, mutta toa havaitsi istuvansa aivan sen reunalla. Avonaisen ikkunan linnunlaulu oli kaunista. Mutta se piinasi. Syytti. ”Tiedätkö, miksi pyysin sinua jäämään?” matoralainen kysyi. “Osaan ehkä arvata. Tai siis lukea olemuksestani, ettei kaikki ole ihan kohdillaan”, valon toa sanoi ihmeen … Jatka lukemista Kirouksen portit
Bauinuvan parantola
Ga-Metru Metru Nui Vuorokaudenaika läheni aamua Klaanilaisjoukon saapuessa vihdoin Bauinuvalle. Ga-Metrun kirjastossa vietetyn päivän jälkeen joukko oli toivonut välttävänsä vahkit yön pimeydessä, ja tähän asti suunnitelma oli onnistunut. Valkoinen mielisairaalarakennus levittäytyi heidän eteensä kaikessa Metru Nuille tyypillisessä moderniudessaan. “Sisäänkäynti”, Kapura kommentoi ja osoitti ovelle, jolla haukottelevat työntekijät aloittivat juuri työpäiväänsä. “Näkeekö kukaan vahkivartijoita?” Jään toan … Jatka lukemista Bauinuvan parantola
Hildemar 50: Olen Athin kirous
Ilmaraptori Ontor ei tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut. Paikka oli selvästi sama, Ilmaraptorin sohva, mutta hajut ja äänet eivät vastanneet hänen muistikuviaan viime päivien tapahtumista. Alus keinahteli vähän ja Ontor kuuli veden liplatusta. Metsälinnut lauloivat surullisesti. Vihertävä valo tulvi esiin aluksen ikkunoista ja sen kyljessä ammottavasta aukosta. Matoran yritti nousta istumaan, vaikka se tekikin … Jatka lukemista Hildemar 50: Olen Athin kirous