Klaanin saaren eteläinen rannikko.
GS liihotti rantakalliolle ja punainen metsästäjä sen selässä hyppäsi omille jaloilleen. Killjoy tähyili alas vesirajaan ja hänen silmänsä tarkkailivat pientä kivistä mökkiä, jonka alla kohoavaa kalliota aallokko röykytti tauotta.
Mökin sisällä pieni punainen matoran sulatti jotain valtavassa, ratisevassa, hammasrattaita täynnä olevassa koneessa. Matoran kääntyi ovea kohti ja ihmettel, miksi se oli yllättäen auki. Hän meni sulkemaan oven, jolloin hänen takaansa kuului matala mekaaninen ääni:
”Pitkästä aikaa, Creedy.”
Creedyksi kutsuttu matoran sävähti ja kääntyi nähdäkseen Killjoyn nojailevan hänen takkaansa.
”Killjoy! Hyvänen aika, mikä suo minulle tämän… tämän kunnian?”
”Älä mielistele Creedy, sinä tiedät miksi olen täällä.”
Creedy nyökkäsi ja käveli mökin kauimmaiseen nurkkaukseen ja painoi kätensä yhteen kivistä seinässä. Sen seurauksena koko nurkan seinä nousi ylös paljastaen suuren valikoiman aseita.
Killjoy käveli asevarastolle ja alkoi valikoimaan. Hän kiinnitti vyölleen liitti ranteisiinsa useita pieniä laitteita, jotka Killjoyn haarniska tunnisti ja siirsi ne itsensä sisään. Vähän aikaa touhuttuaan Killjoy lopulta asteli takaisin Creedyn luo.
”Ja nyt vielä se viimeinen.”
Creedy kaivoi mattonsa alta ruskean vanhan kirjekuoreen ja ojensi sen sisältä vapisevin käsin pienen avainkortin Kiljoylle, joka asetti sen sille sopivaan koloon haarniskansa sivussa.
Creedy pudisteli merkillisen muotoista, kanohitonta päätään huolestuneena
”Minä luulin, että et koskaan aikonut kaivaa niitä esiin?”
Killjoy käveli hitaasti matoranin ovelle, mutta kääntyi vielä kerran.
”Vanha tuttuni on lähtenyt liikekannalle ja teidän tuttunne ovat jo liikkeellä ja kuhisevat jo Mt. Ämköön juurella. Jos invaasio tulee, Klaani tarvitsee armeijan.”
”Tietävätkö muut?”, Creedy tiedusteli varovaisesti.
”Eivät, eivätkä saakaan tietää, ennen kuin olemme varmoja. Ja mitä tulee minun tuttujeni puuhiin… ninun täytyy löytää eräs. Häntä täytyy varoittaa.”
Creedy kääntyi takaisin töidensä pariin.
”Luulin, että et pitänyt Guardianista, sen jälkeen mitä hän teki sinulle.”
Killjoy kääntyi takaisin ovelle.
”En pidäkään… mutta erikoiset tilanteet vaativat erikoisia toimia.”
”Olemmeko tasoissa Killjoy? Minä säilytin tuota pirulaista vuosikymmeniä.”, Creedy kysyi, jättäen huomiotta Killjoyn selostuksen.
”Olemme.”
Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Killjoyn Gukko ylitti Creedyn mökin. Creedy katsoi näkyä ikkunastaan, kunnes Killjoysta ei näkynyt enää kuin kaukainen piste taivaalla.
”Minä todella toivon, että tiedät, mitä teet. Onnea matkaan.”