Klaanon

Avainsana: Keetongu

  • Isku Nazorak-pesään: miten mangeetit toimivat?

    Nazorakien rahtitunneli 121B, umpikuja

    Joukko raskaasti aseistautuneina Nazorakeja on linnoittautunut ylämäen huipulle kapeaan tunneliin. Ne pommittavat Klaanilaisia jatkuvasti.
    Kymmenien biojen päässä, alamäen juurella ja laava-altaan välissä tykistökeskityksen kohteilla on ongelmia. Kaatunut vaunu toimii jotenkuten suojana. Manu käyttelee suojakenttävoimaa, tosin jos siihen osuu räjähtävä ammus, paineaalto voi heittää Makutan suojakenttineen laavaan.

    ”Hyviä ideoita?”, Matoro kysäisee.
    ”Eipä erityisesti.”, maahan hyppäävä Keetongu huutaa. Nazorakin ammus osuu häntä reiteen.
    ”Ylitetään tuo rotko! Se on ainut mahdollisuus päästä tästä!”, Make huutaa. Hän hyppää taaksepäin, avaa siipensä ja nousee jonkun verran ilmaan.
    ”…Miten? Tässä on vähän kiire!”, Summerganon huutaa vaunun takaa.
    Mahriking lataa tulienergiaa ja ampuu yhden palavan aallon Nazorakeihin. Hänen toiseen siipeensä osuu, ja Tulen Toa on lähellä pudota. Hän näkee siipensä reunassa luodinreiän. Se ei vie häneltä lentokykä, mutta heikentää.
    Makuta nui keksii mitä tekee, se tosin ei ole välttämättä niin mukavaa muille Klaanilaisille mutta mitä väliä. Hän ampuu mangetismisäteitä laavarotkon toiselle puolelle. Voimakas mangeetti vetäisee kovaa Klaanilaiset (Paitsi teleportanneen Manun) päin kiskoja rotkon yllä.

    Matoro iskeytyy kovaa metallikiskoja päin. Hänen selkänsä koki erittäin kovia iskussa. Metallinen vaunu syöksyy häntä päin.
    ”Argh!”, Matoro tokaisee. Hän yrittää nousta, mutta mangetismi estää sen.
    ”Mangetismi pois! Mangetismi pois!!!”, Matoro kiljuu. Metallivaunu putoaa jään Toan jalkojen viereen. Matoro huokaisee.

    Kunnes uusi räjähdys osuu Klaanilaisten asemiin. Nyt heillä on ainakin perääntymisreitti.

  • Isku Nazorak-pesään: tunnelisota jatkuu

    Nazorakien rahtitunneli 121B

    Viisikko on jo suhteellisen tolpillaan. Matoro tutkailee seinämiä teleskooppisilmillään, Summerganon tutkii Maken kanssa karttaa. Keetongu pohtii seuraavaa siirtoa. Manu loikoilee vaunussa.

    Raiteet loppuvat laavarotkoon. Raiteiden sivuilla menee synkät, kiviset seinämät. Näillä näkymin ainut avoin suunta on taaksepäin.

    Nazorakien komentokeskus

    ”Ne menivät rahtitunnelitunneli 121B:hen. Tunneli on suljettu ja se on umpikuja.”, tärkeän näköinen torakka raportoi paperistaan.
    ”Umpikuja. Mainiota.”, torakkakenraali myhäilee.
    ”Lähetämmekö joukkoja sinne? Valmiit osastot odottavat valvomossa.”, sama torakka jatkaa.
    Torakat voisivat lähteä itsekseen nitistämään Klaanilaiset, tai odottaa Abzumon joukkoja.
    ”Lähetämme joukkoja. Ei lähietäisyyttä, pommittakaa heitä raskailla aseilla.”, 001 komentaa.
    ”Kyllä, sir.”, Torakka sanoo ja lähtee kuulutushuoneeseen.

    Nazorakien rahtitunneli 121B

    ”Seinät ovat täysin kiinteät. Ei mitään ovia tai aukkoja. Skannasin ne.”, Matoro ilmoittaa.
    ”Yritetäänkö laavan yli vai käännymmekö takaisin?”, Keetongu kysyy.
    ”Tänne on melko varmasti tulossa torakoita. Emme voi kääntyä takaisin.”, Makuta Nui sanoo noustessaan.
    ”Kaksi meistä osaa lentää. make ja Manu saisivat todennäköisesti kuljetettua meidät kaikki toiselle puolelle.”, Matoro analysoi tilannetta.
    Kuuluu nopea ujellus ja kranaatti osuu vaunuun, räjäyttäen kiskot ja metallisen vaunun. Paineaalto kaataa suurimman osan Klaanilaisista.

    Matoro katsoo nopeasti heidän tulosuuntaan, suuren ylämäen huipulla on torakkojen vaunu jossa on kaksi isoa tykkiä.
    ”Avatkaa tuli!”, heliumääni sanoo ylhäällä hyönteisjoukolle.
    Lukuisat konetuliaseet sekä suuret tykit alkavat ampua Klaanilaisia kohden.

  • Isku Nazorak-pesään: jarruvipu

    Nazorakien luolaston rahtitunneli, kiskot, muutaman metrin pituinen vaunu, n. parinkymmenen bion päässä laava-altaasta

    Kaikki vaunulla ratsastavat olivat hädissään, oli pikaisesti keksittävä jotain. Vaunu syöksyisi pian laavaan, sulaen metallimassaksi vieden Klaanilaiset mukanaan. Keetongu mietti kuumeisesti poispääsyä, samalla kun muut yrittivät aseidensa avulla hidastaa vaunua. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Siinä vauhdissa pois hyppääminenkin oli riskialtista. Manu ja Make olisivat voineet pelastaa itsensä lentämällä, mutta he olivat edelleen liian huonossa kunnosa liikkuakseen pesässä kaksin. Vaunu kiisi kovaa vauhtia alamäkeä. Aika loppuisi pian. Ei ollut vaihtoehtoja, oli hypättävä kyydistä. ”Okei, kun annan merkin, hyppäämme pois!”, Keetongu huusi vaunun metelin yli. Muut eivät oikein pitäneet ideasta, mutta he tiesivät, että se ol iainoa mahdollisuus selvitä hengissä, ainakin osittain…

    ”Yksi”, Keetongu aloitti laskemisen, kaikki ottivat hyvän hyppyasennon ja valmistautuivat loikkaan.
    ”Kaksi”, Keetongu jatkoi. ”Ko…”. ”Hetkinen”, Summerganonin lausahdus keskeytti Tongun, ”Hyppäämmekö heti kun sanot ”kome” vai vasta me-tavulla?” ”EI NYT”, Tongu karjaisi, ”kolm…”
    Yllättäen vaunu kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Kaikki lensivät vaunun kyydistä, suoraan selälleen, noin metrin päässä kiskojen päästä. Kaikki olivat hämillään. Tongu katsahti ihmeisään vaunua, Make oli yhä siellä. Tongun katsahtaessa Maken oikeaa kättä hän huomasi tämän juuri kääntäneen vipua, joka oli vaunun kyljen alapuolella. Vivun varteen oli liimattu pieni tarra. ”Jarru”…

    Cliffhangeeeer OWND!

  • Isku Nazorak-pesään: laavahyppyri

    Nazorakien pesän rahtitunneli

    ”Käännytään vasemmalle, se vei ruokavarastolle!”, Matoro hihkaisee. Heidän edessään on risteys kolmeen suuntaan.
    ”Menemme niiden pesän keskukseen?”, Keetongu puhelee.
    ”Ei, mennään sinne minkä nimeä kukaan meistä ei osannut.”, Mahriking ehdottaa.
    ”Eikö Manu sanonut tuntevansa paikat? Mennään ruokavarastoon.”, Matoro puhuu.
    ”Manu on puolitajuton!”, Summerganon huutaa.
    ”Enten tenten teelika menten hissun kissun vaapula viss-”, Mahriking aloittaa.
    ”KUMMASTA MENNÄÄN?”, Tongu huutaa keskeyttäen arvonnan.

    He syöksyvät keskimmäisestä enekuin ehtivät väännellä raiteiden sivulla olevia vipuja.
    Kylttiä ei osannut kukaan heistä tulkita.

    Klaanilaisten vaunu syöksyy kovaa vauhtia pimeyteen, raide viettää alaspäin. Vaunu kiihtyy jatkuvasti, ajaen kovaa kohti tuntematonta määränpäätä. Valokiviä ei näy enää juurikaan, on ihan pimeää.

    Seinämässä on kyltti nazorakinkielellä, ja sen vieressä valokivi. Matoro yrittää lukea sen, mutta he ajavat liian kovaa sen ohi.
    ”Noh, ei se kai ollut mitään tärkeää.”, Matoro toteaa. Heidän vaunu jysäyttää läpi vanhan puuesteen.

    ”Edessäpäin on punaista hohdetta!”, Mahriking huutaa.
    ”Minulla on huono tunne tästä.”, Matoro ilmoittaa kuivasti.
    ”Epäilen että siinä kyltissä luki jotain tyyliin ’vaara – pysähdy heti’.”, Keetongu puhelee.

    Joukko huomaa parinkymmenen bion päässä, suoraan edessäpäin, syvän rotkon, jonka pohjalla on ilmeisesti laavaa. Paikalla on ollut joskus silta, mutta nyt siitä on jäljellä vain hyppyri suoraan laavaan.
    Kiskot jatkuvat rotkon toisella puolella.

    [spoil]Cliffhangeeeer![/spoil]

  • Isku Nazorak-pesään: vuoristorata

    Yhä tukikohtamaisemmaksi muuttuva Nazorak-luolasto

    Tik tik tik.

    Klaanilaiset ryntäsivät poispäin Nazorakien pommista.

    Tik tik tik.

    Matoro kääntyi ja osoitte pommiaan energiamiekallaan.

    Tik ti-ZAP

    Tappavan tarkka energialataus osui pommiin ja pysäytti laukaisimen. Klaanilaiset pääsivät nilkuttamaan karkuun. Tunneli muuttui yhä tukikohtamaisemmaksi; vaikka seinät olivat yhä kiveä, tunneli oli tuettu raskaasti rautapalkeilla ja päällekkäin menevien tunnelien välillä oli metalliritilöitä.

    Nazorakit, jotka olivat ylemmässä tunnelissa, eivät huomanneet pommin pysähtyneen. He lymyilivät kulman takana suojassa räjähdykseltä ja latailivat sinkojaan. Se antoi Klaanilaisille tärkeän etumatkan.

    Tuunneli päättyi raskaalle panssariovelle, jossa ei ollut kahvaa kuin toisella puolella. Ovessa oli kolmikerroksinen panssarilasi-ikkuna ja koodilukko.

    Keetongu löi nyrkkinsä läpi lasista ja aukaisi kahvan sisäpuolelta. Klaanilaiset marssivat sisään halliin. Huoneessa oli kaksi ei kovin voimakkaan näköistä virkamiestorakkaa. Klaanilaiset heittivät ne ulkopuolelle ja Keetongu salpasi oven valtavalla jakoavaimella, joka lojui oven vieressä.

    Tiimi päätti levähtää hetken, sillä Make ja Manu olivat liian huonossa hapessa jatkaakseen heti. Keetongu tarjosi heille parantavaa salvaa, josta hänen lajinsa oli ollut kuuluisa.

    Matoro ja Summerganon katselivat ympärilleen hallissa. Se oli noin 30 metriä pitkä ja sen toisesta päädystä lähti monta suurempaa tunnelia. Tunneleihin johti jokaiseen kolme maassa olevaa pitkää rautapalkkia.

    ”Rata. Tämä on niiden rautatie”, Summerganon totesi. Matoro vilkaisi karttaa. Kyllä, halli oli merkitty karttaan torakankielisellä nimellään. Yksi tunneleista johti selvästi kohti pesää, toinen johti muonavarastolle (ahaa, nekin siis syövät) ja kolmas paikkaan, jonka nimeä kukaan tiimiläinen ei osannut tulkata.

    KRA-KAM.

    Ovi lensi sisään. Sen tilalla oli joukko torakoita, jotka latasivat uudelleen sinkojaan. Seuraava kuti osuisi Klaanilaisiin.

    Tässä tilassa taisteleminen ei käynyt Klaanilaisille. Matoro ja Suga hyppäsivät yksinkertaiseen vaunuun, joka oli pesään vievillä raiteilla. Keetongu heitti Maken vaunuun ja auttoi Manua nousemaan kyytiin. Sitten hän kipusi sinne itse ja potkaisi vauhtia.

    Vaunussa oli kaksi vipua, niitä lukuunottamatta se oli pelkkä lava pyörillä. Summer painoi ylhäällä olevan vivun alas ja vaunu sai lisää vauhtia. Samalla toinen vipu nousi ylös. Keetongu painoi vivun alas suurella voimalla ja vaunu kiisi tunneliin.

    ”Vau. Tätä pitää käyttää kotopuolessa”, Keetongu alatteli. He alkoivat painamaan vivuja Summerin kanssa vuorotellen ja Klaanilaiset kiitivät yhä kasvavalla nopeudella kohti pesää.

    Mutta Nazorakit olivat jo perässä. Ne käyttivät vaunua vanhasta tottumuksesta. Sinko lauloi. Klaanilaiset kumartuivat ja ammus lensi heidän ylitseen. Se räjähti seuraavassa kurvissa ja teki kolon seinään.

    Sinko ladattiin uudestaan. Matoro ampui jääsäteen seuraavan vaunun renkaaseen, mutta kuuma metallirengas suli nopeasti. Niinpä Matoro ampui jääsäteen singon sisän ja teki ampumisen mahdottomaksi.

    Sinko räjähti.

    Vain muutama torakka pääsi hyppäämään vaunusta turvaan, ja nekin saivat vammoja iskeytyessään kiskoille.

    Klaanilaiset kiisivät vaunullaan yhä lähemmäksi päämääräänsä.

  • Isku Nazorak-pesään: Manun kartta

    Nazorakien luolasto

    ”Manulla on outo taipumus pyörtyillä. Tällä reissulla jo toinen kerta kun hän on täysin pimeplipom.”, Matoro mutisee, koittaen rikkoa kuolemanhiljaisuutta.

    Nah, älkää sitten vastatko…, Matoro ajattelee kun kukaan ei vastaa.
    Hänen panssarinsisäinen parannuskivi on alkanut vaikuttii. Vaalenasininen hohde korjailee pikkuhiljaa monia haavoja ja panssaria.
    ”Hei, Tongu, annatko Manun panssarista sen kartan?”, Matoro kysäisee.
    Keetongu kaivelee tajuttoman Makutan vyön kohtaa, ja saa käsiinsä panssarin välissä olleen rulaltun kartan. He hankkivat sen sieltä Nazorakein valvontahuoneesta.

    Jään Toa avaa rullatun kartan. Manu on ilmeisesti korjaillut sivussa olevan valvontaraportin kielioppivirheitä jossain välissä.
    Matoro koittaa paikantaa heitä kartalle. Hän löytää suuren salin josta he juuri pakenivat.
    Se oli eräänlainen paikallisverkoston keskus, josta lähti tunneli kymmeneen suuntaan.

    ”ETSIKÄÄ JA TAPPAKAA NE!”, kuuluu heidän yläpuoleltaan.
    Kylmä hiki tulee Klaanilaisten otsalle. Matoro nostaa päätään. Noin kolme biota heidän päistään ylöspäin on vanha metallinen ritilä. Siinä seisoo kolme Nazorakia.

    ”Hups…”, Summerganon toteaa tajutessaan tilanteen.
    ”Nyt hiljaa pois…”, Matoro kuiskaa joukolle.

    ”Hoaahh….Mitä täällä tapahtuu?”, Make sanoo kuuluvasti herätessään.

    ”NE OVAT TÄÄLLÄ HÄLYTYS HÄLYTYS”, Torakka alkaa raivoamaan ja kaivaa Zamor-pistoolinsa. Se ampuu alaspäin, mutta kuula rikkoutuu ritilään.
    Kolme ja puoli tolpillaan olevaa Klaanilaista lähtevät juoksuun. Make ei edelleenkään tajua missä mennään.
    Joukko torakoita juoksee heidän yläpuolella menevälle ritilälle ja asentavat jonkin pommintapaisen siihen.

    ”Äkkiä, mennään eteepäin ja romautetaan tämä tunneli noilta!”, Matoro huutaa.

  • Isku Nazorak-pesään: kannan tovereita harteillani

    Abzumo, ei. Emme me voi jättää sitä henkiin. Se on liian… ööh.
    Mitä sssse on?
    Se on outo. Ruma. Mitä jos se oikeasti voi tuottaa lisää?
    Tessstataanpa.
    Et kyllä.
    Ja varmasssti testaan.
    Minä en ole mukana testeissäsi.
    Olit jo. Mehän loimme jo yhden.
    Mutta lisää ei tule.
    Et voi pyssssäyttää sitä.
    Ehkä sitten vain jätän koko projektin jälkeeni.
    Sssssiitä vain, pelkuri.
    Sano, mitä haluat. Minä en ole tässä mukana.

    Nazorakien luolasto

    Makuta Nui ei koskaan ollut ollut oikeasti mikään taistelijatyyppi. Hän piti älyllistä puolta tärkeämpänä. Abzumo, vaikka älykäs oli hänkin, piti voimasta ja väkivallasta. Sen pystyi näkemään ulospäin loistavan hyvin.

    Abzumo nimittäin hutki Makuta Nuilla seiniä mäsäksi. Kyllä vain. Hän oli tarttunut tätä jaloista ja moukaroi seinään melko suurta reikää. Tämä ei taatusti ollut Manun mielestä mukavaa. Lopulta Abzumo päästi irti, ja toinen Makuta lensi MahriKingin päälle. Make oli ollut – pahasti alakynnessä – taistelemassa kolmea Rahkshia vastaan yhtä aikaa. Nyt hän ja Manu lennähtivät näiden Rahkshien päälle. Rahkshit kiljuivat kasan alimmaisina ja tyrkkäsivät klaanilaiset pian päältään pois.

    Abzumo käkätti ilmassa leijuessaan. Siivet löivät raskaasti, kun tämä laskeutui maan tasalle. Manu nousi Maken päältä. Make oli menettänyt tajunsa. Manun aivoissa solisi ajatusten virta, joka yritti ratkaista ongelman: Abzumo lähestyi tappavana.

    Hullu idea pälkähti Makuta Nuin päähän. Hän viestitti telepaattisesti ryhmälleen:
    Unohtakaapa kaikki nyt Rahkshit vähäksi aikaa ja tähdätkää kattoa Abzumon yllä. Välttäkää silti Rahkshien käsiin kuolemista. Tiedän, vaikeaa, mutta yrittäkää. Ampukaa merkistäni. Hän EI väistä tippuvaa kattoa, menen siitä takuuseen.

    Abzumo lähestyi Manua.
    ”Ssssinä kuolet nyt, veljeni.”
    ”Niinhän ssssssssssssssinä luulet, piruparka”, Manu vastasi ja ampui aallon voimakkainta hitausvoimaa, jota pystyi tuottamaan. Abzumon liike pysähtyi melkein kokonaan. Hänen naamionsa vääntyi hitaasti hämmästyneeseen irvistykseen.
    Manun tiimi kuuli päässään mentaalisen huudon NYT. Matoro ampui kattoon suuren energiasäteen. Keetongu heitti suuren kiven. Summerganon oli liian heikkona ampuakseen kummoisia säteitä, mutta hän oli poiminut Matoron miekan maasta ja käytti vähäisiä voimiaan ampumaan siitä energiaa. Make makasi maassa. Abzumo olisi kirkunut, jos olisi ehtinyt.

    Koko huone räjähti kahden hahmon energiaiskujen ja yhden suuren kiven osuessa kattoon. Rahkshit katsoivat mestarinsa tappiota nuutuneina. Muutama äänteli korvia raastavasti. Savuverho peitti huoneen. Makuta Nui hoipui yhdelle vielä avonaisista oviaukoista. Summerganon saapui hänen vierelleen. Pahasti haavoittunut Matoro ja tajutonta Makea kantava Tongu saapuivat myös ovelle. Yhdessä he katosivat tunnelien pimeyteen Rahkshien kirkunan säestämänä.

    Manu ei kuitenkaan kestänyt tajuissaan kovin kauan. Tongu otti hänetkin kannettavakseen. Matoro nilkutti eteenpäin. Summerganonkin oli pahasti haavoittunut ja hänkin pyörtymisen partaalla. Tongu sentään pystyi vielä kävelemään ja kantamaan kahta tovereistaan. Mutta jokainen oli jotenkin haavoittunut, ja se kostautuisi vielä…

  • Isku Nazorak-pesään: valokiviansa

    Nazorakien luolasto

    Synkkä sali jonka ainut valonlähde on valtava valokivi katossa ja lukuisat olentojen silmät ja sydänvalot. Ilma on pölyistä taistelun takia. Lukuisia oviaukkoja on romautettu Abzumon toimesta. Muutama on vielä ehjä, mutta niissä on heräileviä Rahksheja.

    Matoro ei ole saanut aikaa käyttää parannuskiveään. Hänellä on pahat haavat selässä ja rinnassaan.
    Klaanilaisilla on se etu puolellaan, että selvä enemmistö huoneen väestä on rahksheja. Ne osuvat todennäköisemmin toisiinsa.
    Matoro väistää sivuun yhden rahkshin syöksyn. Hän hyökkää kyseisen olennon kimppuun takaapäin, iskien energiaterällään rahkshin selkäterien väliin. Toa lataa elementaalienergiaa miekkaansa, ja täyttää rahkshin sisukset jäällä. Matoro suorittaa taktisen asemienvaihdon ja miettii samalla keinoja saada etu Klaanilaisten puolelle.

    Matoro laukaisee ranteestaan harppuunan – terä iskeytyy kovaan kattoon. Hän vetäisee itsensä ylös, väistäen siinä sivussa pari rahkshin osumaa. Toa kiinnittää itsensä katonrajaan, aivan suuren valokiven viereen.
    Silloin Matoro näkee rahkshin lentävän suoran häntä kohti – eikä hän saa miekkaansa harppuunan takia.

    Punasilmäinen peto lentää jalat edellä suoraan kohden Matoroa. Yhtäkkiä kuitenkin toinen rahkshi lentää sivusta, osuu hyökkääjärahkshiin joka tippuu maahan. Se valmistautuu uuteen hyökkäykseen.
    Keetongu huomasi mukavan tavan antaa rahkshien hoitaa hänen työnsä. Heitellä niitä toisiaan päin, tai kuolleita niitä toisiaan päin.

    Matoro kiinnittää harppuunan selkäänsä ja saa toisen kätensä vapaaksi. Hän vetäisee miekkansa vyöstä ja iskee sen kattoon.
    Matoron Energiaterä alkaa säteillä puhdasta elementaalienergiaa maan ja suuren valokiven väliin.
    ”Menkää pois valokiven alta!”, hän viestittää naamionsa välityksellä muille Klaanilaisille.

    Energialaukaus kiven ja maan väliin heikentää valokiven kiinnitystä. Kun tämä monen tonnin painoinen kivi jysähtää alas, se tekee selvää monesta Rahkshista. Ja saattaa tehdä pakotien.

    Ruskea rahkshi syöksyy taas ilmassa kohti Matoroa. Toa irroittaa nopeasti harppuunansa, ja olento syöksyy sauva edellä päin valokiveä.
    Pirstomisen sauva on liikaa suuren kiven kiinnityksille. Valtava valokivi romahtaa alas pehmeään maahan. Epämääräistä karjuntaa ja sihinää kuuluu. Monia rahksheja liiskaantui kiven alle, ja – onneksi – kaikki Klaanilaiset olivat sivussa.

    Matoro nousee hitaasti maasta. Hän tavoittelee pudotuksessa jonnekkin lentänyttä miekkaansa. Matoro nappaa miekkansa kahvasta kiinni. Ei liiku.
    Jään Toa katsoo ylemmäs. Massiivinen makuta pitää miekan terää jalkansa alla.
    ”Kukas se siinä?”, Abzumo sanoo jäätävästi ja heittää mangetismilla Matoron päin takaseinää ja sitten kattoon. Makuta Nui pääsee teleportaatiovoimaa käyttäneen Abzumon luo ja kaksikko alkaa jälleen taistella.

    Matoro on täysin ruhjeilla, melkein tajuttomana huoneen kulmassa.