Avainsana-arkisto: Jake

Matoro havaitsee Troopperin

Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu) Vaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.Vuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen. Matoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.Hän tutkii aluetta, pikkuhiljaa … Jatka lukemista Matoro havaitsee Troopperin

Jake etsii suojaa viimalta

Odotettuaan muutaman tunnin Toat p��ttiv�t lumimyrskyn laantuessa l�hte� laskeutumaan hitaasti. Muutamaan tuntiin mit��n ei tapahdu. Ei mit��n. Ei raheja, torakoita tai muuta. “Eik� t�m� hiljaisuus ala olla jo ep�ilytt�v��?” Umbra kysyi. “Emme ole kyll� n�hneet Rahin varjoakaan muutamaan tuntiin…” Kapura my�nsi. “Mutta voihan se olla sattumaa. Enemm�n olen huolissani torakoista.” “Lumimyrsky piti torakat pois t��lt�.” … Jatka lukemista Jake etsii suojaa viimalta

Lumimyrsky saapuu

Mt. Ämkoo Matoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa. Sitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla. “No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.”, Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee … Jatka lukemista Lumimyrsky saapuu

Herra Ilonpilaaja lähtee omille teilleen

Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa. “Ja missä sinäkin olet ollut… luulin jo sinut kadonneeksi.” Valot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi … Jatka lukemista Herra Ilonpilaaja lähtee omille teilleen

SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!

Mt. ÄmKoolla klaanilaisten leiri on herännyt. He kuulevat ääntä ylhäältä. “Mikä se on?” Kysyy Matoro. “En tiedä”, vastaa Kapura. Ylhäällä näkyy ilmalaivan hahmo. Ääni kuuluu ylhäältä: “SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!” Jake laittaa ketjut kiinni isoon sarjatuliaseeseensa ja hyppää alas. Laskuvarjo aukeaa. Jake laskeutuu höyhenenkevyesti maahan. Hän lataa ison aseensa. … Jatka lukemista SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!

Tervetuloa Klaanoniin

Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä – ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä … Jatka lukemista Tervetuloa Klaanoniin