Bio-Klaani, vähän siellä ja täällä
Hai pohti, kuinka maksaa nazorakeille takaisin porkkanamaan ja maatilan menetys.
Hän kierteli ympäri klaania ja oleili vanhassa huoneessaan jonka oli taas ottanut tukikohdakseen.
Huone oli aikoinaan sisustettu juuri Hain toiveiden mukaan. Siniset seinät, valkoinen lattia. Kanohi
Rauta muistuttavat ikkunat toivat huoneeseen valoa ja pimeämmällä laavakattolamppu valaisi huoneen. Hai katsoi seinälle. Kuva jossa hän oli matoran, vieressään veden ja jään
Toa Kalem. Niin kauan.
Niin kauan…
Hai muisteli. Kaukainen saari tuntemattomalla merellä. Nimettömän matorantyypin kylä.
Kolmen Kylän Armeijan hyökkäys. Todella ruma skakdi taistelemassa Kalemia vastaan. Kuolemaa tekevä Kalem ojentamassa Toa-kiven. Hain kadonnut Toa-tiimi.
Niin kauan…
Huone oli ollut hieman pölyinen, mutta Hai siivosi sen pikaisesti.
Veden elementin hallinnassa on siivouspäivinä puolensa. Hän makoili sängyllään ja mietti. Inspiraatio ei iskenyt. Hai päätti lähteä satamaan
Hai kierteli satamassa. Lokkirahit liitelivät ja ääntelivät typerästi.Hai vihasi lokkeja.Muutamat laivat
olivat yhä liikkeessä, vaikka nazorakeilla oli sukellusveneitä. Hän huomasi pienen puisen varastolta näyttävän ladon jonka ovet olivat auki. Hai kurkisti sisään. Sisällä oli upea mustakeltainen laiva, jonka vieressä nyyhkytti matoran.
”Miksi itket?”-Hai kysyi
”Eräs laivasto tilasi, minulta laivan jonka tekoon kaikki rahani menivät. Mutta he eivät halunneetkaan ostaa sitä. Nyt olen rahaton.”
matoran vastasi
Hai tarkasteli alusta. Se oli kaikin puolin tyylikäs. Se oli rungoltaan kiiltävänmusta. Kansi ja hytti
olivat keltaiset. Etukannella oli ladattu cordak-tykki ja laiva takaosassa oli kiinteä zamor-laukaisin
ilmatorjunnaksi.
”Paljonko se maksaa?” Hai kysyi
Matoran kohotti päänsä käsistään
ja katsoi Haita hämmentyneenä.
”Paljonko se maksaa?” matoran toisti
”Haluatko ostaa sen?” hän jatkoi välittömästi
”Noh, ainakin mieti-”
”Hintaa on 2000 kolikkoa, mukana tulee uimaräpylät ja puutarhasakset.”
-Matoran vastasi salamannopeasti.
Hai pohti. Laiva olisi täydellinen torakanmetsästykseen. Hänellä oli 5000 kolikkoa.
”Selvä, tehdään kaupat. Mikä laivan nimi on?”
”Hildemar.”
”Hildemar… Olkoot BK/S Hildemar.
Tässä kolikot.” Hai vastasi.
Hai ei sinä hetkenä ymmärtänytkään, kuinka suuren päätöksen oli tehnyt.
Laiva voisi muuttaa hänen loppuelämänsä.
”Tiedätkö, mistä voi värvätä hyvää miehistöä?”
-Hai vielä kysyi.
”Tuolla lähellä on eräs kapakka.
Sieltä saa melko luotettavan miehistön.”
-Matoran vastasi.
Syrjäinen paikka satamassa
Vanhanmallinen puinen ovi sataman syrjäseudulla. Tuuli hiljaa.
Puinen kyltti ”Liitävä lokki” roikkui oven vieressä. Ovi näytti siltä kuin se
johtaisi perunakellariin.
”Heh,” Hai ajatteli. ”Useat asiakkaat
lienevät älyllisesti perunan tasoa. No, syteen tai saveen.”
Hai avasi oven. Hän asteli kuluneita puuportaita pitkin alas kapakkaan.
Hän katseli sivusilmällä muita kapakassa olevia. Useat olivat päästä jalkoihin
aseistautuneita. Riitaa ei kannattanut haastaa. Hai käveli kylmänviileästi
baaritiskille. Baaritiskin takana hääräsi musta nuhjuinen matoran.
”Mistä saisin miehistön?” Hai kysyi. Matoran ei ollut huomaavinaankaan.
”Mistä saisin miehistön?” Hai kysyi kovemmalla äänellä. Matoran ei ottanut huomatakseen.
Hai löi baaritiskiin pussillisen kolikoita ja huudahti:
”Mistä saan miehistön?!”
Matoran hätkähti. Osa väestä toljotti tiskille, loput olivat liian humalassa
ymmärtääkseen, missä tiski oli.
Hai katsoi olentoihin ja seurasi piinaava hiljaisuus. Lopulta eräs Le-matoran
viittilöi Hain istumaan pöytäänsä. Hai istui kyseiseen pöytään. Baarissa vallitsi vielä hetken hiljaisuus. Sitten puheensorina ja örvellys jatkuivat tavanomaisesti.
Le-matoranin lisäksi pöydässä
istui 4 muuta matorania.
Lopulta Le-matoran aloitti.
”Minä olen Olkar. Kuka sinä olet? Mihin tarvitset miehistöä? Kenen puolella olet? Miksi…”
Kysymysten tulvasta ei näyttänyt tulevan loppua. Hai keskeytti:
”Tarvitsen miehistöä höyrylaivaan.”
”Kai se käy. Oletko muuten kuullut…”
Olkar hölpötti, mutta lopetti kun huomasi myös pöydässä istuvan Ta-matoranin murhaavan katseen.
”Mutta mitä te muut sanotte?”
Olkar kysyi varovaisesti muilta
pöydässä istuvilta ja jatkoi:
”Kertokaa myös nimenne tälle Toalle. Oletko Toa?”
Olkarista näki että tuotti vaikeuksia
puhua niin vähän.
”Merellä on vaarallista. Laiva voi upota,”
Onu-matoran Lignok kommentoi laahaavalla äänellä.
”Päättäkää te,” Po-matoran Merkol sanoi laiskasti.
”Me näkisimme maisemia, voisimme purjehtia ja saisimme palkkaa,” selvästi Lignokia optimistisempi Ko-matoran Korek lopetti.
Ta-matoran Gefel näki jonkinlaista valveunta jossa kai pieksi jotakuta.
Unen päätti jämäkkä koukku joka kalahti Olkarin leukaan. Le-matoran vajosi pöydän alle.
Kun Olkar oli saatu virvoitettua ja miehistö palkattua, kirjava seurue lähti vajalle jossa
BK/S Hildemar oli. Kahdensadan metrin kävelymatka ilmeisesti
uuvutti täysin Merkolin, joka valahti torkuille läheiseen nurkkaan.
”Selvä. Kun paikalla ei ole ylimääräisiä korvia, voin kertoa, mihin teitä tarvitsen.
Tiedättehän, että merellä parveilee valtavasti Allianssin sukellusveneitä. Minä
kuulun Bio-Klaaniin. Haluan teidät metsästämään sukellusveneitä ja puolustamaan
Klaanin kauppareittejä.”
Gefelin kasvoille vääntyi leveä hymy. Nazorakien kanssa hän ei ollutkaan paininut.
Lignok valitti vaaroja. Korek oli hiljaa. Olkar roikkui laivan kajuutan katolla, ehkä
leikkien apinaa. Tai jotain.
Merkol heräsi ja hänelle selostettiin asia. Matoranit kokoontuivat rinkiin supattamaan.
Lopulta matoranit järjestäytyivät riviin ja Olkar astui askeleen eteenpäin.
”Olemme päättäneet hyväksyä asian, Kapteeni kukalie.”
”Hienoa. Ja nimeni on Hai.”
Hai vastasi, ja mietti.
Ennen olin Toa Hai. En ole oikeutettu siihen arvonimeen.
Seuraavan kahden päivän aikana BK/S Hildemar kunnostettiin merikelpoiseksi,
muonavarat täydennettiin ja laivaan lastattiin tarvikkeita. Lopulta koitti lähtö. Laiva laskettiin vesille ja sai neitsytmatkansa.
Koneet käynnistyivät. Siitä oli vuosia aikaa kun Hai oli viimeksi ohjannut
laivaa, mutta sen minkä oppii, sitä ei unohda. Paatti puksutti ulos satamasta. Vauhti nousi.
Hai tunsi taas laivan ohjaamisen upean tunteen. Meri-ilma tuoksui suolaiselta
ja laiva totteli jokaista ruorin kääntöä, kuin se olisi ollut osa kapteenistaan.
Hai teki kurveja, silmukan ja nautti vauhdista.
Lignok työnsi päänsä ämpäriin ja kuului lotinaa. Merkol nukkui miehistön tiloissa,
Gefel rentoutui kannella, Korek avusti Haita ohjauksessa ja Olkar seisoi laivan keulassa, nauttien.
Laivaa pyyhkäisi rento merituuli. Hai imaisi keuhkonsa täyteen ilmaa, henkäsi
sen pois ja sulki silmänsä unelmoiden.
Unelmoinnin keskeytti radion rätsähdys.
”Mayday, mayday! Nazorak-hyökkäys! Lastinamme on sinappia ja määränpäänä Bio-Klaanin saari! Tarvitsemme nopeasti apua, olemme muutaman kilometrin päässä Klaanin satamasta!”
Radio rätsähti toisen kerran ja pysyi
taas hiljaa.
”Miehistö valmiiksi!” Hai huudahti.
”Gefel ottaa cordakin, Olkar zamorin, Korek avustaa minua ja lopuille käsiaseet! Täysi vauhti!”
BK/S Hildemarin vauhti alkoi taas nousta ja miehistö hääräsi kannella valmistautuen.
Yhdestä laatikosta löytyi sopiva määrä kevyitä kiväärejä ja raskas sinko. Olkar
kantoi pienen laatikon zamoreita ja Gefel haki kelpo ryppään cordak-ammuksia.
Piakkoin laiva ilmaantui näkyviin. Hai ei jäänyt katsomaan laivaa, vaan ympärillä
parveilevia lentäviä nazorakeja. Kannella oli nazorakeja, muutama matoran, ja yksi turaga joka
pieksi nazorakeja sauvallaan.
”Emme voi ampua kannelle raskain asein. Yksi kivääri tarkka-ampuu kannen nazorakeja.
Loput tulittavat lentäviä. Cordak ei tee vielä mitään. Seuraavan laivan liikkeen jälkeen zamor
aloittaa tulituksen.” Hai tunsi pitkästä aikaa itsensä päättäväiseksi. Kolme lentävää nazorakia kääntyivät kohti laivaa. Hai kiepsautti ruoria jolloin laiva kääntyi sivuttain.
Zamor tulitti ensimmäisen sarjan.
[spoil]Huh huh. Viimeisimmän parin viikon tulos.[/spoil]