Zairyhin saari Vuosia sitten Keskipäivän kaksoisauringot häikäisivät matoraneja, jotka kulkivat pitkin hiekkarantaa. Niiden lämpösäteily paahtoi rantahiekan tulikuumaksi, mutta kumpaakaan ei se haitannut. Tarek, onu-matoran, oli saarella viettämiensä vuosien aikana tottunut kuumuuteen, eikä se ollut ongelma tulen elementtiä edustavalle Kapurallekaan. He loivat vielä viimeisen silmäyksen pienoisaluksen hylkyyn, joka oli tuonut ta-matoranin saarelle. Se oli pahasti rikkoutunut, … Jatka lukemista Punasiirtymä: Setheus
Avainsana-arkisto: Guardian
Punasiirtymä: Norea
Kani kömpi ylös ja huomasi tärisevänsä innosta. Aarre! Siellä oli aarre! Nyt teki mieli lausua kunnon runo. Jänö tunsi monta runoa, vaikka suurinta osaa saattoikin haukkua hirveäksi. Kritiikistä ei vemmelsääri kuitenkaan välittänyt varsinkaan keskellä autiota metsää, joten se rykäisi äänekkäästi ja jatkoi luistelua lausuen valitsemansa värssyn olemattomalle yleisölle. olipa keran kani jolla oli arrteet kunes … Jatka lukemista Punasiirtymä: Norea
Arupakin ahjo
Admin-torni Vartija pyöritti kuluneelle puupöydälle levitetyn Bio-Klaanin saaren taas rullalle. Laivoja, sotakoneita ja sotamiehiä kuvanneet pikku puupalikat valuivat napisten kasaan, kun Guardian nosti kellastuneen ja haperoituneen saaren kartan rullana pystyyn. Yhä mietiskelyssään kynsin ja hampain roikkuva mies käänsi päänsä hitaasti oviaukossa odottavaan. Hän sujautti kartan lipastoon ja lähti astelemaan ovea kohti. “Ovatko pojat valmiina?” skakdi … Jatka lukemista Arupakin ahjo
Sota on hornaa
Snowman kiipesi kierreportaita Telakan ilmanlaivanvarustamo-pajakompleksin pohjoisosasta törröttävän tornin huipulla sijaitsevaa strategiahuonetta kohti. Ystävällinen ja puolituttu mekaanikkomatoran oli neuvonut paikan päämiehen löytyvän tällä hetkellä juurikin sieltä; Keltaisen miehen toimistosta ja lempipajoista lumiukko oli saanut käydä etsimässä turhaan. Snowie kantoi molemmissa lumikourissaan isoa inkivääriolutkolpakkoa. Olihan sitä pakko nauttia niin kauan kun sitä oli vielä kaupoissa. Tulijuurikupin tekemisestä … Jatka lukemista Sota on hornaa
Kansan mies
Bio-Klaani Sairasosasto Kello oli kaksi. Päivän kirkkaus pilvistyisi pian. Juuri nyt hoitajan pieni käsi puhdisti kankailla vuotavaa haavaa skakdin kyljessä. Aamu oli alkanut vamman vuotamisella. Sen ei olisi kai pitänyt enää tehdä niin. “Etkö tosiaan halua puudutusta? Muistat kuitenkin, miltä tämä tuntuu.” Skakdi istahti sängylle valmiina. “En ymmärrä sellaisten päälle, lekuri. Auttaisiko se oikeastikin?” “Hmh. … Jatka lukemista Kansan mies
Moderato
Kelmeä hiekka-aavikko jatkui loputtomiin. Aavikolla taivalsi valon soturi vailla määränpäätään. Ei ollut varjoa tai pahuutta mitä vastaan taistella. Oli vain valon tuoma tyhjyys. Erämaata ei erottanut taivaasta, koska taivaalla ei ollut taivaankappaleita. Kunnes sinne syttyi musta tähti, jota alkoi kiertää musta kappale. Niitä seurasivat punainen tähti ja sininen kappale, joka hajosi kuuteen osaan. Osat alkoivat … Jatka lukemista Moderato
Huomenta
Bio-Klaani, 273:n huone Aamu valkeni viimein hämmennyksensekaisen yön jälkeen. Taivas oli pilvinen, mutta ulkoilman harmaansininen valo riitti valaisemaan pienen huoneen. Valkoinen nazorak nukkui vielä autuaan tietämättömänä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Valkoinen käsi riippui puolittain sängyn reunan ulkopuolella, kun 273 nukkui vasemmalla kyljellään. Ohut, valkoinen peitto peitti tiedemiehen hintelän ja kitiinisen vartalon vain puolittain, kun … Jatka lukemista Huomenta
Tuhkasinetti
“Hän sanoi nähneensä kaiken”, Guardian sanoi mietteliästäkin mietteliäämmällä äänellä. “Hän ei voinut puhua mistään muusta kuin Ämkoosta.” “Olikohan hän Ämkoon seurassa kun kaikki tapahtui”, Enki jatkoi kurtistaen kulmiaan. Sitten Enki kumartui hieman lähemmäs potilaan kasvoja. “Kuka sinä edes…” Kuului jokunen pakotettu yskäisy ja potilas avasi silmänsä arpeutuneen mahiki-naamionsa takana. “Meneur”, matoran sanoi väsyneellä äänellä, jonka … Jatka lukemista Tuhkasinetti