GK ryntäsi ulos ovesta ja rupesi hakkaamaan satunnaisia puita Jaken katsellessa vierestä pöllämystyneenä.
”Gekko meillä oli… tehtävää, vain koko klaanin pelastaminen.”, Jake sanoi
”Niin, mutta jos ajattelt koko ikänsä tynnrissä kasvannutta matorania, niin miten hän voisi edes kävellä? Minun pitää harjoitella.”
Jake lähti takaisin linnakkeeseen, Glatoriankinginjäädessää hakkaamaan ylimääräisiä polttopuita.
Nyt hän oli korkeampi, kestävämpi ja vahvempi ja Keetongu olisi vihainen, mutta se oli tehtävä jos hän halusi elää seuraavaan päivään.
Tässä välissä voin sanoa ettei puiden hakkaaminen ole niin mielenkiintoista luettavaa, siispä siirrymme viisi minuuttia eteenpäin.
Five minutes later
Gekko tunsi olevansa valmis ja päätti ihan aluksi Edes yrittää Feterran tuhoamista GK m1eni sisään Klaanin, mutta näki kauhukseen vain tolkuttoman plasman polttaman läjän ruumiita.
Viha alkoi kasaantua hänen sisäänsä Ja tunteet tulivat pintaan. GK lähti hyrinää päin klaanin sisällä, huoneesta kuului taistelun ääniä.
Kapura seisoi huoneessa lähes yksin muutaman ruumiin keskellä vain kaksi toaa oli häntä auttamassa kauhistuksekseen GK huomasi, että heitä vastassa oli 5 Feterraa.
GK katsoi höyrysäiliötä ja putkea rinnassaan. GK otti sen irti ja suihkutti Tulikuumaa vesihöyryä ilmaan peittäen huoneen höyrypilveen.
Feterrat olivat yhtä pöllänystyneitä kuin kome toaakin.
Jake juoksi GK harteillaan pakoon kahta Feterraa, kumma kyllä ne huomasivat jotain läheisessä ikkunassa, GK kuultua hyrinän loittonevan hännäki Feterrat leijumassa kohti kahta hahmoa ikkunassa.
”Jake ne menivät.”
Jake käännähti ympäri Feterrat olivat menneet sisään ikkunoista ja samalla kuului taistelun ääniä.
Paja häämötti jo, sieltä GK saisi hätäapua.
Jake avasi oven GK ryömi lattialla ja katseli pukuja ja etsi vähiten silmään pistävän näköistä, monesta tuprusi höyryä jostain kumman syystä. GK huomasi tukevaksi tehdyn puvun jossa oli alhaalla muhkeat panssarit. Jake nosti GK:tä ja toa repi jotain sen sisältä mahtuakseen paremmin, sitten hän kiinnitti pöydällä olleet virtajohdot siihen mistä hänen jalkansa olivat alkaneet, toa kykeni nyt kävelemään, sitten hän kaivoi vaivalloisesti rikkinäisellä kädellään panssareita kopa1sta ja kokosi lopulta vasemman kätensä ja panssaroi oikeaa.
hetken kokeiltuaan armoria hän kiristi sen liitokset laittoi viitan päällensä otti miekan käteensä ja löi pöydän jalan poikki, Gekko hymyili, hymyili paremmin kuin koskaan…
Jake aj Glatorianking… palasina näkivät Feterrojen suuntavaan heitä kohti, Gkyritti epätoivoissaan ryömiä suojaan ainoan kätensä avulla, pahaksi onneksi Feterrat huomasivat toan.
GK, oli lopen uupunut kaikkeen tähä pakenemiseen ja tunsi elämänsä olevan päättymässä. Jake koitti heitellä GK,n miekkaa Feterroita päin, mutta nämäolivat selvästi uusia, ne jotka Gekko oli kohdannut kahviossa oli jo hakatttu aiemmin.
”Jake… toivon, että päädymme hyvään paikkaan.”, GK sanoi murheissaan. Jake puristi hammastaan kun feterra löi hänenmiekkaansa:Ei, GK, me selviämme tästä ja lupaan, että saat uuden kehon.”
Feterrat ampuivat GK:n ironneet palaset tuhkaksi, Glatoriankingin silmästä tipahti kyynel märälle nurmikolle, hän oli oikeasti kauhuissaan, kauhuissaan enemmän kuin Avden sisällä.
Feterra ampui GK:n miekan Jaken kädestä ja Gk kurottautui sen luo. ”Jake. Lupaa minulle ettet kuole.”, GK nousi viha silmissään ”kyykyyn” ja raahautui kohti Feterroja, ne olivat keskittyneet vain Jakeen.
Jake iski yhden puun katki ja Feterrat hämmentyivät oudosta liikkeestä, ”muistatte tämän päivänä kun…” Jake heitti sankarillisesti kepillä Feterraa, joka oli hämmentynyt tapahtuneesta.
Jake otti GK: miekan laittoi sen selkäänsä omansa kanssa, ja otti Gekon harteillensa ja lähti juoksuun.
”Katsos nyt, pidin lupaukseni.”
”Et ihan kokonaan, lupasit minulle myös uuden kehon.”
”Ai niin.”
”Tule GK, mennään.”
Kaksikko eteni pusikossa kohti Keetongun pajaa juosten torjuessaan ja väistäessään ohi kiitäviä säteitä.
Jake oli jälleen hyödyntänyt Hyllyssään olevaa Hopean meren piraatti-trilogiaa huoneessaan ja heivannut kaksikon turvaan, mutta GK oli edelleen puolustus kyvytön.
”Jake, ota miekkani siihen asti kun saan korjausta… jos saan”, Gekko sanoi synkästi.
”Selvä ystävä” Jake repäisi Miekan GK:n hajonneesta kädestä jossa vain sormet olivat kiinni käsivarressa.
Jake otti miekan ja alkoi kuulla taas Feterrojen hyrinää.
”Mitäs nyt kapteeni Jake?”, Glatorianking virnuili.
Jake seisoi kahviossa. Hän katsoi eteensä. Hänen edessään oli feterra. Jaken takana taas oli valkoinen toa, Glatorianking. Hän makasi maassa, hengitti erittäin tiuhaan tahtiin, ja hänen raajansa olivat murskana. ”Hajosit täysin, tällä kertaa kirjaimellisesti”, Jake sanoi. ”Tässä ei nyt huumori auta, Jake. Totuus on että me kaksi kuolemme tässä ja nyt”, Pihisi Gekko. ”Älä kuvittelekkaan, olen sitä mieltä, että…” Jake käveli Gekon luokse ja otti satunnaisesta köydestä kiinni. ”Herrat…” Jake sanoi ja kiinitti köyden Gekkoon. Jake laittoi jalkansa pöydälle ja otti samasta köydestä kiinni. ”Tulette muistamaan tämän päivänä, jolloin melkein saitte kiinni Jaken ja hänen ystävänsä Glatoriankingin.” Silloin Jake ponnisti pöydän kulmasta ja heitti heidät köydessä olleen jännitteen voimalla ikkunasta ulos.
Gk avasi silmänsä, päähän sattui ja oli muitakin ongelmia sen lisäksi hän kuuli taistelun ääniä, ”Herää Jake!” Gk oli taas entistä huonommassa kunnossa hänen ruuminsa ei enään kestäisi pitkään tällaista kuormitusta hän tunsi sen alkavan hajota, Jake oli haavoittunut, hän heräsi, ”Uuh… Gekko?” Jake sanoi säikähtyneenä.
”Mennään pois täältä tarvitsen pikaisesti apua jos aion vielä jotenkin pysyä kasassa.”
”Minäkään en ole aivan kunnossa ja näyttää siltä, että tilanne on hallinassa”, jak sanoi plasmaammuksen lentäessä seinään.
GK ja Jake kävelivät ovelle, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ja kävelivät vähän matkaa käytävää naamiossa olevan lampun valossa.
Jaken ääni keskeytti hiljaisuuden, ”Hei tuolla on valoa!”, siellä tosiaan oli valoa ainoastaan admin huoneisto oli pimeänä.
Gekko ja jake kävelivät mahdollisimman nopeasti jotteivat joutuisi feterrojen näkösälle.
Gk piti tauon, kiristi niveliään ja panssareita. Kaksikko saapui uudelleen kahvilaan siellä oli pienoinen armija Feterroja, Gk oli Jaken takana ja hän oli edessä, feterrat leijuivat kohti Kaksikkoa.
Gekko kaivoi miekkansa esiin ja Jake koitti pidätellä niitä, mutta hänen huomaamattaan GK oli nostettu ilmaan feterrojen toimesta ja paiskattu lattialle, Glatorianking huusi tuskasta hänen liitoksensa irtosivat ja hän oli lähes kyvytön liikkumaan, Abzumon kidutus, Avden heittoleluna oleminen ja Feterrat olivat murskanneet hänen kehonsa, tilanne alkoi näyttää toivottamalta, tuolla hetkellä valkoinen toa räsyisessä viitassaan ei ajatellut muuta kuin pakoa.
Samaan aikaan Klaanin kaaoksen keskellä, monet lautasen muotoiset leijuvat robotit vaeltelivat Klaanin Linnakeen pimeissä kujissa ja heikoilla valokivillä valaistetuissa rakennuksissa. Toisin kuin metallijoukkue, ne eivät olleet mukana tuhoamassa kaiken tieltään, vaan tutkivat jokaista nurkkaa ja seurasivat jokaista klaanilaista varjoissa. Jokainen niiden näkemä liike oli lähetetty kenenkään tietämättä tuntemattomalle päämajalleen.
Aivan kuten olevat Klaanin Linnake sillä hetkellä, päämaja oli hyvin pimeä ja peitti useat yksityiskohdat varjoihinsa. Yksi päämajan huoneissa istui suuri, vaalean sininen näyttö joka koostui useista pienemmistä näytöistä ja valaisi sen ruosteen värisiä, metallisia seiniä. Näytöstä näkyi jokainen mitä lautasmaiset robotit näkivät; Jokaisen käytävän, jokaisen rakennuksen, jokaisen tien ja jokaisen klaanilaisen. Näytön edessä istui harmaa Skakdi. Hän pukeutui siistiin mustaan takkiin, jossa oli pieni hopeinen pinssi johon kirjoitettiin kirjaimien ”Z”, ”M” ja ”A” yhditelmä. Skakdi katseli näyttöä tarkasti ja hymyili hyvin ivallisesti itsekseen. Hänen viereensä saapui yksi metallipataljoonan olennoita: Avhrak Feterra, joka erosi muista himmeän kultaisesta väristään.
”Tiedotus: Mestari Z.M.A, kolmasosa Klaanin Linnoituksesta neutralisoitu. Vastarinta täysin olematon”, Kultainen Feterra kertoi Skakdille ruosteisella äänellään. ”Hienoa. Onko raporttia meidän Toastamme ja Sheelikasta?”, Skakdi alkoi kysymään vieressä olevalta metalliolennolta.
”Vastaus: Toan sijainti vielä tuntematon. Kontakti Sheelikaan katkennut”, vastasi Kultainen Feterra.
”Täysin odotettavissa häneltä. Yrittäkää löytää Toa ja nappakaa hänet elävältä, keinolla millä hyvänsä”, Skakdi alkoi sanomaan vakavemmalla äänellä. Hän keskittyi takaisin suureen näyttöön ja tutki jokaista robottiensa lähettämät kuvat. Yhtäkkiä pieni osa kuvista alkoi liikkumaan tavallista nopeammin. Tusina näistä vakoilevista roboteista alkoi hyökkäämään raivoisasti vastaan tulijoita päin ampuen punaisia neutralisointisäteitä. ”Mitä tapahtuu?”, Skakdi alkoi kysymään Kultaiselta Feterralta. ”Vastaus: Avhrak Va:t ovat menettäneet hallinnan ja suorittavat neutralisointioperaatiota”, Kultainen Feterra vastasi Skakdille ilman viivästystä. ”Tiedän sen”, Skakdi lausui sille takaisin hieman kärsimättömästi, ”Mutta miksi?” Skakdi alkoi painella edessä olevaa näppäimistöryhmää ja kohdisti näytöt ainostaan kontrolloimattomien Avhrak Va:en näkymään. Silloin niiden näkötutkiin ilmestyi siteisiin ja metalliosiin pukeutunut valkoinen Toa. Lautasmaiset robotit alkoivat hyökätä tätä päin, mutta heidät tuhottiin yksi toisensa jälkeen, täyttäen koko suuren näytön lumisateella. ”Tiedotus: Kohde tunnistettu: Toa Glatorianking, klaanilainen. Vihollinen. Vakavasti haavoittunut.”, Kultainen Feterra tiedotti Mestarilleen. ”Kerro, miksi luulet Va:ien menettävän hallinnan”, harmaa Skakdi kyseli piittaamattomana Feterran edellisestä vastauksesta. ”Hypoteesi: Mestari Sheelika oli henkilökohtaisesti vastuussa kontrolloimattomista Avhrak Va:ista. Hän on hyvin mahdollisesti muokannut näiden ohjelmointia”, vastasi Kultainen Feterra. ”Niinkö on?”, harman Skakdin sanoi muuttaen heti äänensävynsä, ”Voi Sheelika rakas. Näin kauan etkä vieläkään luota minuun. Fiksu tyttö”, Skakdi alkoi sen jälkeen hykertämään hillitysti, ”Missä Avde on?” ”Vastaus: Liittolainen Avde etenee Bio Klaanin Linnoituksen Admin-siipeä päin”, Kultainen Feterra vastasi. Skakdi hymähti uudelleen, ”Käske Feterra-joukko 4:n seuraamaan häntä. Emmehän saa antaa hänen katoa pois silmistämme”, Skakdi lausui puoli-ivallisesti. ”Vastaus: Tottelen”, Kultainen Feterra vastasi. Harmaa Skakdi näppäili uuden koodisarjan näpäimistöön. Yksi Avhrak Va:sta alkoi leijumaan Admin-siipeä kohti, piilottaen itsensä varjoissa.
[spoiler=OOC]Noin, GK:n yksi edellisistä viesteistä korjattu. Muistakaa ettei Avhrak Feterroja voi hutkia pois kuin kärpäsiä.[/spoiler]
Jake juoksi admin-siipeä kohti. Sen portti oli auki, kun Jake käveli eteenpäin, myös komentohuoneen panssariovi oli auki. Itseasiassa se oli rikki. Jake katsoi sisään. Siellä oli Visokki, GK, ja varjo-olento jonka Jake oli nähnyt aiemminkin. Viimeksi Jake ei ollut pelännyt olentoa, koska oli nähnyt sen aiemminkin, mutta nyt reaktio oli erinlainen. Varjomassasta pyrki kokoajan ulos käsiä, jalkoja, lonkeroita ja silmiä. Kolmen äänen sekoitus puhui nyt varjomassan keskeltä: ”Nyt, pienet ystäväni, on aika kuolla.”
Jake oli jähmettynyt pelosta, mutta hän liikkui eteenpäin. Hän latasi aseensa ja ampui Avdea. Ei tapahtunut mitään, vaikka Jake ampui sarjaa Avdeen ja jokainen luoti osui. NYT oli oikeasti pelon paikka. Jake syöksyi Avdea päin. Hän otti miekkansa, jonka oli takonut itse. Hän iski Avdea kovaa. Mitään ei taaskaan tapahtunut, paitsi että osa Avden varjokäsistä tarrasi Jakea ja heitti Jaken seinään. Sen jälkeen yksi lonkero otti GK:n, ja heitti hänet Jaken päälle. GK nousi. Niin teki Jakekin, Jake yritti käyttää maan ja jään elementaalivoimiaan, hän loi hieman kiveä, ja jäädytti sen. Sitten hän heitti sen Avdea päin. Yksi Avden kourista otti sen, ja heitti sen Jakeen itseensä.
”Sinun on turha yrittää, ystäväni. Olisit nyt tällä puolella huonetta, jos olisit ottanut tarjoukseni vastaan. Etpä ottanut”, Sanoi Avde, ja kaksi varjokättä tarttui Jakeen, heilautti Jaken tajuttomalla ruumiilla GK:n maahan, ja heitti molemmat seinään. Kaikki pimeni. Ainoastaan Visokki jäi tajuihinsa, ja hän olisi nyt yksin Avdea vastaan…