Vo-metruun johtava tie oli viimein muuttunut pehmeästä metsäpolusta kivikkoiseksi. Nervan leirin purkamisen jälkeen matkanteko oli ollut kuitenkin paljon aiempaa hitaampaa. Tähän vaikutti lähinnä se, että rakasentankin selkään mahtui ainoastaan kaksi Nervaa. Kolmas, Särkältä näyttävä Nerva ja Särkältä näyttävä Särkä joutuivat astelemaan hitaasti ratsun vierellä. Matkanteko oli kuitenkin sujunut leppoisasti, kun Särkältä näyttävä glögidemoninerva oli kertonut muille tarinaa siitä, kuinka monimutkaiseksi elämä voi muuttua, kun elämään esittelee liikaa merkityksellisiä valintoja.

“Eli… sillä smoothiella voi matkustaa todellisuuksien välillä?” Nerva yritti ymmärtää glögiriivaajan tarinaa.

“No ei, hölmö!” Särkän näköinen Nerva kimmastui. “Mutta sillä voi paeta Nimeämispäivätähdeltä. Ja näemmä myös pahasti pieleen menneiltä aikalinjoilta”, hän tarkensi.

“Selvisikö sinulle koskaan, mitä siinä litkussa oli?” velvollisuuden todellisuudesta saapunut, tehosekoittimen niellaissut Nerva sai viimein kysyttyä.

“Kinkkua ja glögiä. Sekoitettuna yhteen. En suosittele maun puolesta”, glögikaasuksi muuttunut Nerva Särkän suulla pohdiskeli. Särkä tuijotteli itseltään näyttävää riivattua otusta edelleen kauhulla. Haulikkoaan puristava peikko oli suostunut lähtemään kolmikon matkaan ainoastaan uteliaisuudesta. Käsittämättömän kolmikon pelkkä olemassaolo sai peikon pään jomottamaan. Rakasentankkiaan ohjastava keulaa pitelevä Nerva oli kuitenkin tullut jo tovi sitten siihen tulokseen, että tällaisia asioita ei pitänyt miettiä liian tarkkaan. Nimeämispäivän viettoonhan hän oli vain menossa. Ja nyt hänellä oli sitä varten iso joukko omankaltaista seuraakin! Näin oli parempi.

Nervan, Nervan, Särkä-Nervan ja Särkä-Särkän joukkio ei kuitenkaan ollut toistensa olemassaolosta keskustellessaan huomanneet, kuinka jokin kankainen seuraili heitä etäämmältä. Nervan rasian sisältö odotti yhtä oikeaa hetkeä puiden varjoissa…