Bio-Klaani, Hain huone

Hai lopetti tulituksen. Hän nosti päätään nähdäkseen paremmin ikkunastaan ulos. Suojametalleissa ikkunan ympärillä oli vain vähän vauriota, mutta Hai ei ollut saanut pudotuksiakaan. Yhtä alusta hän oli vaurioittanut, mutta se oli kadonnut näköpiiristä. “Aseen kaliiperi on liian pieni nykyaikaisia pommittajia vastaan. Pitää vielä hienosäätää asetta,” Hai ajatteli. Hän siveli konekiväärinsä pintaa, joka oli melko sileä. Ase ei ollut kuumentunut juuri ollenkaan. Se oli tämän erikoisaseen hienouksia. Hai katseli tyhjiä ammuslaatikoita, joita oli 5. Suurin uhka oli poistunut. Hai oli nähnyt kuinka Koi räjähti. Hai oli nähnyt kuinka loputkin pommittajista olivat tuhoutuneet. Hai oli nähnyt palavat rakennukset. Veden toalle olisi tarvetta.

Hai veti kookoonsa suojaan ja kiiruhti kaduille. Hai juoksahti läpi tuhottujen katujen sammutustöihin.
Hän näki useita matoraneja, toia, turagoita ja useita muita lajeja sammuttamassa tulipaloja, viemässä haavoittuneita turvaan, taistelemassa Nazorak-hyökkäyksen rippeitä vastaan. Kaduilla makasi kymmenittäin kuolleita, vaurioituneita ja vahingoittuneita. Osa olisi saanut traumoja, osa fyysisiä vammoja. Nyt Laivaston Lohrakit vartioivat yläilmoissa. Voitto se oli. Mutta millä hinnalla.

Hai juoksi yhdelle palopaikoista. Hai alkoi nopeasti syöstä käsistään vettä tuleen. Palanut ruumis tuli näkyviin. Hai käänsi katseensa pois näystä ja jatkoi sammutustöitä.

Kuinka tuhoisaa sota onkaan.