Nui-Koro, katedraalikaupungintalokirjasto

Kepen ja Snowmanin kasvoille valahtivat yllätyksen ja kauhistuksen sekaiset ilmeet, kun he saapuivat rakennuksen suureen aulaan. Make karjui, heilui ja oli käpertyneenä maahan, syösten välillä suustaan pieniä tulipalloja. Muutama tuoli ja seinävaate oli jo roihahtanut liekkeihin, ja ainoa Matoralainen näkyvillä pinkoi kirkuen ulos ovesta.
“Mitä tääl-” Snowie äimisteli lamaantuneena, mutta Kepe ravisteli häntä rajusti olkapäästä.
“Hoi, toimintaa, nyt.”
“Aivanniinjuu.”

Kepe kiisi salamana lähimmän vaahtosammuttimen luo ja kiskaisi sen seinästä. Hän kävi heti tulipalonalkujen kimppuun, kun Snowman kiiruhti maassa makaavan ystävänsä luo. Ensin hän koetti kääntää Makea selälleen, mutta totesi rimpuilevan puolirahin tapauksessa sen olevan mahdotonta, joten hän tyytyi puhumaan.
“Hei, Make, mikä on?”
“EEEEAAAAAaaaaAAArghHHH!” oli moderaattorin monitulkintainen vastaus.
“Make? Hei, minua vähän pelottaa, oletko si-“
“AAAAAAaaaaaaaaAAAaa. Aaa. Au.”
“Make?”
“Aitsih. Huh auh. Se teki kipeää.” Punainen puolirahi rauhoittui.
“Eeh?”

Kepe sai liekit laannutettua ja liittyi kahden muun klaanilaisen joukkoon, vaahtosammutinta yhä näpeissään puristaen. Hän yhtyi Snowien kysyvään katseeseen.
“Uuh huh. Minä en tiedä, mikä minuun iski”, Make selitti, ja nousi istuma-asentoon. “Aluksi vatsaani puristi, sitten se vain paheni ja paheni ja paheni, ja sitten huomasin kieriväni maassa ja sylkevän tulta.”
“Huh.”
“Viimeksi, kun minulle kävi jotain tämän tapaista, se oli elämäni pahin ripuli. Mutta silloin olin syön-“
“…emme välttämättä tahdo kuulla yksityiskohtia. Mutta onko sinulla mitään hajua, mistä tämä voisi johtua?”
“Ei niin minkäänlaista. Vieläkin koskee, ja pahasti.” Make näytti huonovointiselta, ja horjahti maahan koettaessaan nousta istumaan.

“Takahuoneessa on vuode”, kuului ääni klaanilaisten takaa. “Sairas käyttäköön sitä.”
Kolmikko kääntyi katsomaan, kuka puhuja oli. Pormestarihan se siellä laskeutui portaita alas, kohti klaanilaisia.
Kuinka kauan tuo on ollut tuolla, Kepe ihmetteli kurtistaen kulmiaan.
“Voimme siirtää hänet sinne siksi aikaa, kunnes hän voi paremmin” pormestari jatkoi.
“Kiitos kaunis” Snowie vastasi. “No niin Kepsukka, siirretäänpäs toveri parempiin oloihin.

Snowien tarttuessa Makea kainaloista Kepe nappasi tätä jaloista, pitäen silti katseensa koko ajan pormestarissa.