Klaanin saari, luola

Vanhukset Welsix ja Olthal korjasivat ja hoitivat Zyglakien aseita pöydän ääressä. Harvat Zyglak joukosta osasivat käsitellä aseitaan yhtä hyvin kuin Welsix ja Olthal jotka olivat hyvin kokeneita erilaisten aseiden kanssa, joten moni heistä jättivät aseensa heidän huoltoon. Vanhukset tekivät työtä ilomielin, sillä heillä oli muihin Zyglakeihin verrattuna paljon enemmän vapaa-aikaa ikänsä takia ja jokin harrastus ajanvietoksi on aina plussaa.

”He eivät tee näitä kivääreitä kuin silloin ennen”
”Ei niin. Liian keveitä, tuntuu kuin leikkisi leluilla.”
”Ja erittäin rujo käsityö. Ote ei ole yhtä hyvä verrattuna niihin mitä me käytimme silloin ennen.”
”Sangen. Muistatko myös ne elegantit, hienosti hiotut puuviimeistelyt?”
”Hyvin elegantteja.”
”Oletko muuten tavannut nuoren johtajan vaimoa?”
”Olen, varsin vaisu tyttö.”
”Varsin, ei lainkaan tavallisen Zyglak-naisen tapaista, mutta mitä voi sanoa.”
”Sangen.”
”Siitä puheen ollen, miten sinun pojan kanssasi menee? Yhä siellä suolla rämpimässä?”
”Jos se on mitä poika tahtoo, ei sille voi oikein mitään. Poika on yhä yhtä villi kuin silloin poikasena. Lapsenlapsia näkee kyllä harvoin eivätkä vanhat luuni kannata minua pitkissä matkoissa enää yhtä hyvin.”
”Samaten. Pojantyttöni on saanut kiintymyksen Selakhilaanilaisiin sotamaalauksiin”
”On hyvä, että tytöllä on terveellinen harrastus”
”Kyllä, kovin. Vien niitä aina tuliaisiksi hänelle. Luuletko, että Klaanissa olisi paljon niitä?”
”Olen kuullut, että kaupungissa asuu monia Selakhilaaneja, yksi niistä jopa moderaattori.”

”Hei, mitä te täällä istutte vielä?”
Mutta ennen kuin Olthal ehti vastata, kahden vanhuksen keskeytti heitä nuorempi, mutta silti verrattain kokenut nais-Zyglak, Vasell. ”Teidän kuuluisi olla kokoontumispisteessä ilmoittautumassa viisitoista zeliä sitten.”
”Ah, paljon anteeksi”, Welsix vastasi rauhallisena, ”aika aina tahtoo kulua nopeammin keskustelussa.”
”Niin, puhuimme juuri äsken Selakhilaanilaisista sotamaalauksista”, Olthal lisäsi.
”Miten vain”, Vasell vastasi välinpitämättömästi, ”nouskaa nyt ylös siitä.”
”Noh noh, eipä olla kärsimättömiä. Eihän tässä mitään kiireitä”, Welsix nousi ylös Olthalin kanssa hyvin huolettomasti ja alkoi kävellä kokoontumispisteeseen Vasellin kanssa.

Zakaz

Kaksi matkalaista jatkoivat matkaa Zakazin kuumalla erämaalla, Zaiggeran osoittamaan suuntaan.
”Kertoiko hän kuinka kaukana kylä vielä on?” Pegghu kysyi Domekilta ohimennen.
”Muistaakseni ei maininnut”, Valon Toa vastasi ja silmäili viereistä jyrkkää, kivien täyttämää mäkeä satunnaisesti eikä yrittänyt aloittaa keskustelua.
”Hei Domek?”
”Niin?” Domek vastasi hyvin keveästi.
”Kenen huivi se on?”
”Minun tietenkin”, Valon Toa vastasi huolettomasti ja löysensi huiviaan hieman.
”Ei vaan, Zaiggeran huivi. Kenelle se kuului?”
Valon Toa oli hiljaa.

”Anteeksi jos-”
”Ei, ei se mitään”, Domek vastasi paljon alakuloisemmin mutta yritti pirteämmältä jottei toisi syyllisyyden tunnetta Matoralaiselle. ”Ei se mitään…”
Valon Toan puhuessa hän kuuli yhtäkkiä ääniä kaukaa ja pysähtyi paikalleen.
”Mitä nyt?” Pegghu kysyi, mutta pian kuuli itsekin ääniä kaukaa.

Ääni kuului yhä ja yhä kovemmin ja selkeästi. Se oli moottoriajoneuvojen ääni ja se lähestyi heitä. He kääntyivät äänien lähteen suuntaan ja näkivät kaukana heidän takaa
joukko Skakdeja moottoripyörien selässä, jotka ajoivat heitä kohti.
Pian kuin he huomasivatkaan moottoripyöräilevät Skakdit ovat piirittäneet heidät. Domek yritti pysyä rauhallisena samaten myös Pegghu, mutta vain pitäessään aseensa kätensä lähettyvillä.
Skakdit huutelivat ja räyhäsivät ajellessaan ympyrää, mikä vaikeutti Domekin yritystä seurata piiritystä valppaana. Skakdien moottoripyöräjengi viimein pysähtyi paikalleen, antaen viimein matkalaisille mahdollisuuden nähdä piirittäjänsä paljon tarkemmin.
Jokaisella heillä oli päällään musta nahkatakki, johon oli kuvioitu palava Skakdi pääkallo aurinkolaseilla. Osalla moottoripyöräilijöillä on samanlaiset aurinkolasit, mutta muuten jokainen näyttää täysin erilaiselta toistensa kanssa. Moottoripyörät itse ovat hyvin vanhanaikaisia risteilypyöriä.
Pyöräilijöiden joukosta käveli matkalaisten eteen isokokoinen, lihaksikas Skakdi jolla oli naurettavan näköinen ja kokoinen kolmioaurinkolasit päässä ja pukeutunut turkkikaulusteiseen nahkatakkiin.

”Hei sintit”, kolmioaurinkolasinen Skakdi puhui hyvin mörisevällä äänellä ja katseli heitä alas, ”tiedättekö kenen maalla te olette?”
”Niin! Tiedättekö missä te olette!” yksi pyöräilijöistä huusi perään paljon kimeämmällä äänellä, mutta toinen Skakdi hänen vieressä läpsäytti häntä ohimoon. ”Turpa kiinni kun pomo puhuu.”
”Anteeksi jos olemme tunkeilleet ilman lupaa”, Domek yritti keplotella heidät eroon tilanteesta, mutta pysyi silti valppaana.
”Niin, emme tee tätä toisten”, Pegghu seurasi mukana, mutta ase silti kätensä lähettyvillä.
Kolmioaurinkolasinen jengin pomo kumartui hieman heitä päin. ”Ketä Karzahnia luulet meidän olevamme…?”
”Pomo, potkitaan näiden hampaat irti!” yksi moottoripyöräilijöistä huusi.
”Ei, heitetään ne Syväläisille!” toinen huusi.
”Ei, haudataan hiekkaan ne kaulaan saakka!”
”Ei, nipistetään niiden olkapäitä!”
”Suu kiinni Lekuri”
Pegghu piti aseen otteesta paljon tiukemmin.
”Moottoripyöräilijöitä…?” Domek vastasi. Jengin pomo otti lasinsa pois ja tuijotti heitä hetken. Yhtäkkiä hän alkoi nauraa erittäin huvittuneena. ”Hyvä vastaus, sintti!”
Muut Skakdit nauroivat mukana, mutta matkailijat yrittivät päättää pitäisikö heidän nauraa mukana vai ei.
”… Mutta ei aivan”, jengin pomo sanoi hilpeästi, ”Hessu! Lekuri! Sam! Kharlinn-siskot!”
Kuusi Skakdita nousivat moottoripyöristä. Domek ja Pegghu palauttivat otteensa aseisiinsa.
Skakdit ottivat erilaiset soittimet esiin.

”Hetkinen, mitä?”

”Soita se, Sam”

Jengin pomo otti takistaan mikrofonin. Kolme nais-Skakdita tekivät samoin ja muut alkoivat soittamaan soittimiaan.
Jengin pomo alkoi nauramaan mikkiin.
“HAHAHAHAHA! OLEN ROTAKK, RIKOLLISUUDEN KUNINGAS!“

Sitten kolmiolasinen Rotakk, moottoripyörä jengin pomo, alkoi laulamaan…

~~~
00:17
Skakdijengi koko Zakazin mahtavin
ryöstää kylät, tappaa kansan, on kammottavin.
Matoranit, Toat, Xian Vortixxitkin
peloissansa alleen laskeen ilomielin
kun Pirut Irnakkin hyökkää ja ottaa minkä tahtoo, haluaa ja tarvitsee,
kun Pirut Irnakkin tappaa, ryöstää, riistää, sieppaa, murhaa, kaiken saa.

Skakdijengi koko Zakazin mahtavin
valtaa pitää, rankaisee ja vie sinapin.
Matoranit, Toat, Xian Vortixxitkin
pakenevat kun pyörä moottorisin
esiin ajaa, kaiken ryöstää, talot polttaa, kaiken ottaa minkä haluaa tai tarvitsee.
Esiin ajaa Irnakkin Pirut, karkoittaa pelkurit ja saa minkä ansaitsee.

~~~
01:40
Osa jengiläisita nousivat moottoripyörästään ja alkoivat tanssia selvästikin hyvin kauan pitkään kehitettyä, harjoiteltua ja koreografittua tanssirutiinia.

~~~
01:48
Pakenevat vätykset me tuhoamme.
Pyörillämme niiden yli ajelemme.
Kaikki jotka meitä kehtaavat vastustaa,
heidän ruuminsa hautaamme hiekkaan.
Palasina, kuolleina, makaavat ikuisuuden kunnes Suuri henki unohtaa.
Riekaleina, sirpaleina, ohuina suikaleina autiomaassa saavat palaa.

Rotakkin armeija pirullinen, vaarallinen
hallitsee koko saaremme täydellisen
ja ryöstää, murhaa, riistää, tappaa, hirttää, kaiken murskaa tieltään.

~~~

”Teidän vuoronne!” Rotakk huusi matkalaisiin päin lopettaessaan viimein tanssiahtelunsa.
”Mi-mitä?” Domek ja Pegghu vastasivat yhtä aikaa. Kumpikaan heistä eivät kyenneet käsittämään mitä juuri tapahtui ja miksi.
”Minä kerroin meistä, joten kertokaa te nyt teistä”, Rottakk sanoi ja heitti mikrofoninsa heille. ”Jos te haluatte elää vielä.”
”Mi-mitä?”
Domek päätti tarttua mikkiin. Tässä vaiheessa ei enää ollut paljon menetettävää.
”Öhm”, Valon Toa aloitti, vaikka ei tiennyt miten pitäisi. ”Nimeni on Toa Domek, Valon Edustaja…? Eh, nimi kuin… Ehlek? Mutten silti ole… Ehlek?”

”Pojat, hoidelkaa heidät”

“Ei hiivatti.”