Kaja-Wahin viimeinen puolustusasema
Kivisen puolustustornin muurilla seisoi kymmenen matoralaista kanokaheittimet käsissään. Edessä avautuva kivettyneestä laavasta muodostunut maaperä oli peittynyt torakoiden alle. Torakoiden, jotka etenivät nopeasti kohti puolustusasemaa.
”Tämä ei näytä hyvältä”, tornin huipulla seisova klaanilainen Toworu sanoi vieressään seisovalle mustahaarniskaiselle hahmolle.
”Ei tosiaankaan. Meidän on parasta aloittaa ampuminen. Noilla on tuolla kokonainen pataljoona.”
Toworu vilkaisi taistelijapariaan epävarmasti. Tämän ilme ei värähtänytkään, kun matoralaiset aloittivat ampumisen saatuaan käskyn.
”Darack”, Toworu sanoi jo hieman pelokkaasti. ”Niitä on paljon. Pärjäämmekö me?”
”Meidän on pakko”, toinen klaanilainen vastasi. ”Jos emme, me kuolemme.”
Toworu nyökkäsi ja nielaisi sitten äänekkäästi.
”Taisteltava kai on.”
Nazorakein 43. Jääkäripataljoona marssi kohti pientä linnaketta. Sotilasrivistöjen takana seurasi viisi panssarivaunua ja useita miehistönkuljetusaluksia, joista joukot olivat hetki sitten nousseet ja aloittaneet etenemisen. Yhden tällaisen aluksen katolla seisova Kapteeni 666 myhäili häijysti. Hänen musta viittansa liehui tuulessa ja hänen haarniskansa ainoa väritys, verenpunainen juova, joka ulottui rintapanssarin vasemmasta sivusta reiteen asti, näytti lähes hehkuvan auringon viimeisten säteiden loisteessa.
”Avatkaa tuli”, kapteeni totesi laiskasti ja heilautti kättään kuin näyttääkseen, että riitti, kun osui sinne päin. Tankit rupesivat ampumaan tornia, joka ei kestäisi kauan moista jyskytystä.
Matoralaiset ampuivat kiekoillaan tankkeja, joihin ei tullut niin minkäänlaista vahinkoa. Myös tarpeeksi lähelle edenneet jalkaväkisotilaat alkoivat tulittaa tornia.
Darack katsoi hävitystä ja huokaisi. Hän puki kypärän päähänsä, ja Toworu kavahti hieman, sillä kypärä oli tehty skakdin pääkallosta.
”Onko sinun pakko käyttää tuota?” hän kysyi inhoten.
”No haluatko mieluummin, että saan osuman päähäni ja kuolen?” Darack vastasi ja virnisti, vaikka Toworu näkikin vain skakdimaisen irveen kypärän kasvoilla. Darackilla olisi normaalisti ollut kummallakin olkapäällään Cordak-laukaisin, mutta nyt hän ei käytännöllisyyden vuoksi niitä ollut asentanut haarniskaansa. Sen sijaan hän oli ottanut mukaansa miekan.
”Sivistyneemmät aseet käyttöön nyt”, hän huikkasi. Toworu nyökkäsi varovasti. Hänellä ei ollut mitään hajua siitä, mitä Darack aikoi.
”Mitä sinä aiot?” Toworu sai hetken aprikoinnin jälkeen kysyttyä suoraan.
”Kuten huomasit, pahamaineinen torakanperkele seisoskelee tuolla taka-alalla. Menen tappamaan sen.”
”Jaa, Kuuskuuskuutosenko?”
”Senpä juuri.”
”Ja ajattelit päästä kaikkien noiden jääkäreiden läpi?”
”No eeeen, joukkomme saavat ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön.”
Matoranit ottivat Cordak-laukaisimet esiin ja alkoivat kylvää torakoiden rintamaan kaaosta. Paljon tehokkaammat aseet tappoivat nazorakeja yhdestä laukauksesta, joten nämä joutuivat tekemään nopeita väistöliikkeitä, mikä ei rivistössä juuri onnistunut.
”Hajaantukaa, hölmöt”, 666 karjaisi ja kiristeli hampaitaan. Puolustusaseman portti aukesi ja ulos ryntäsi parikymmenpäinen matoranjoukko. Torakoista yksikään ei ehtinyt sisään, ennen kuin portit suljettiin taas.
Lähitaistelu alkoi. Torakkajääkäreiden varustukseen kuului lyhyt miekka, jolla ne pitivät puolensa matoralaisten teräaseita vastaan. Musta torakkakapteeni katsoi aluksensa kyydistä halveksuen matoralaisia. Niistä ei ollut vastusta torakoiden ylivoimalle. Ne eivät olleet edes taistelijoita, joten yksi matoralainen ei olisi pärjännyt yhdelle nazorakille, saati sitten kaksikymmentä matoralaista tuhatta nazorakia vastaan. Sitten, yhtäkkiä, muurilta hyppäsi joukkojen keskelle toa, joka rupesi niittämään nazorakeja miekallaan, ei vaan kolmella miekalla, ei neljällä.
”Onko sillä neljä raajaa, vai näenkö minä harhoja”, 666 kysyi pöllämystyneenä. Hänen vieressään istuva aliupseeri nousi seisomaan ja katsoi kiikareilla saadakseen paremman näkymän.
”Herra kapteeni, minusta tuntuu, että, öh, sillä on kasvillisuudesta muodostuneita raajoja.”
”Mitä alikersantti nyt oikein selittää?”
”Katsokaa itse…”
666 katsoi. Siltä tosiaan vaikutti. Tuo luonnottomuus käytti siis luontoa hyväkseen… jotenkin, vaikka täällä ei kasvillisuutta ollutkaan.
Yhtäkkiä alus kaatui kyljelleen. Alikersantti putosi sitä ennen kyydistä ja murskaantui aluksen alle, mutta Kapteeni 666 hyppäsi akrobaattisella loikalla viereisen aluksen kyytiin. Hänen kimppuunsa oli hyökännyt skakdipäinen otus, joka yritti huitoa häntä nyt miekalla.
”Mitähän helvettiä”, kapteeni tuhahti torjuessaan iskut. ”Mikä mutantti sinä olet, kurja epäpuhdas olento!”
”Minä”, klaanilainen vastasi iskien miekallaan, ”olen…” Isku jälleen. ”… Darack!”
Kapteeni hyppäsi hänen ylitseen ja yritti lävistää hänen ruumiinsa terävällä pistolla, mutta klaanilainen torjui.
”Ja hoidan sinut pois päiväjärjestyksestä”, Darack viimeisteli virkkeensä.
”Vai sillä lailla, klaanilainen”, 666 sanoi ja virnisti julmasti aloittaen nopean liikesarjan, jonka klaanilainen kuitenkin torjui tehokkaasti. Darack näytti vetävän jostain toisen miekan ja taisteli nyt kaksin terin kapteenia vastaan. Torakka kuitenkin torjui jokaisen iskun vaivatta ja potkaisi Darackilta jalat alta. Ennen kuin nazorak ehti viimeistellä tapponsa, Darack tarttui häntä säärestä ja heitti hänet vatsalleen maahan takanaan. Yllättynyt nazorakupseeri jatkoi kaatumisliikettään niin, että klaanilainen lennähti hänen jalkansa voimasta päin viereisen aluksen kylkeä. Nopeasti kumpikin taistelija oli jaloillaan.
”Kuole”, Darack sylkäisi ja rynnisti päin 666:ta. Nopea horisontaalinen viilto, jonka ylitse torakkakapteeni hyppäsi; toinen, diagonaalinen, viilto, jonka nazorak väisti taipumalla lähes kaksinkerroin siten, että pää melkein kosketti maata; kolmas vertikaalinen viilto, joka ei mennyt edes läheltä kohdettaan, vaan Kapteeni 666 potkaisi klaanilaista selkään. Darack kaatui rähmälleen, mutta ehti juuri ja juuri kierähtää julman torakkaupseerin miekaniskun tieltä.
Nopeasti klaanilainen nousi pystyyn yrittäen samalla potkaista kapteenia, mutta tämä väisti ja veti toiseen käteensä zamorpistoolin. Yllättynyt klaanilainen sai kuulan käsivarteensa, mutta ilman väistöliikettä se olisi osunut hänen päähänsä.
”Taistele rehdisti, paholainen!” hän ärisi. Torakka virnisti pahansuovasti vastaten: ”Siitä ei olisi minulle mitään hyötyä.”
Yhtäkkiä kapteeni tunsi asiaankuulumattoman ilmavirran ja veti ruumistaan hieman oikealle. Hänen vasempaa kylkeään viilsi takaapäin tuleva terä, jonka hän suurimmaksi osaksi vältti. 666 lennähti hieman taemmas saaden näkökenttäänsä hyökkääjän. Sama toa, joka oli pahoinpidellyt hänen joukkoaan köynnöksillä hetkeä aiemmin. Nazorak irvisti ja katsoi kyljessään olevaa viiltoa. Siitä valui hieman vihreää paksua nestettä.
”Saat maksaa tuosta”, hän sanoi irvistäen ja syöksyi nopeasti Toworua kohti heilauttaen miekkaansa kaaressa. Tämä torjui. Hetken aikaa nämä vaihtoivat iskuja, kunnes Darack päätti puuttua asiaan lyömällä kapteenia takaapäin. Tämä väisti täpärästi kummankin klaanilaisen miekaniskut ja hyppelehti kauemmas heistä. Silmäpari siirsi katsettaan klaanilaisesta toiseen, mutta niistä ei kuvastunut pelko. Vain puhdas viha.
”Epäpuhdasta saastaa”, nazorak karjahti. ”Sitä te olette!”
Kumpikin klaanilainen syöksyi taholtaan miekat tanassa kohti torakkaa, joka torjuu iskut horjahtaen. Darack näki tilaisuutensa ja yritti iskeä toisella miekallaan torakan kylkeen, mutta tämä potkaisi häntä polveen ennen sitä. Darack kuuli ikävän rusahduksen jalastaan, tunsi järkyttävää kipua ja kaatui maahan. Toworu taisteli urheasti, torjui iskuja, mutta sitten nazorak iski miekkansa hänen kyljestään läpi. Terä tuli ulos toisesta kyljestä, ja kun torakka hieman pyöräytti miekkaansa, toan torso katkesi kahdeksi puolikkaaksi.
Darack nosti päätään ja katseli järkyttyneenä toverinsa kuolemaa. Hän yritti epätoivoisesti kohottautua polvensa varaan, mutta se ei tuntunut kestävän, joten hän joutui kannattelemaan itseään käsivarsiensa varassa. 666 käveli hänen luokseen, ja hän yritti hamuta toista miekoistaan, jotka oli pudottanut, mutta nazorakupseeri potkaisi häntä kasvoihin, jolloin hän lennähti selälleen.
”Sinulle meillä saattaa olla käyttöä”, kapteeni hykersi, ”mutta et saa pystyä käyttämään miekkojasi. Ja sen voi ratkaista helposti tai vaikeasti. Kumman tavan haluat?”
Darack ei vastannut, tuijotti vain. Eikä torakka edes nähnyt tuijotusta hänen häiriintyneen kypäränsä alta.
”Hyvä on, olen armollinen mies”, kapteeni tuhahti ja lävisti Darackin kämmenen miekallaan. Klaanilainen parahti tuskasta, ja nazorak vain kiersi miekkaa aiheuttaen yhä enemmän tuskaa.
”Ja katso, minun joukkoni voitti sinun joukkosi”, kapteeni naurahti osoittaen teurastettujen matoralaisten joukkoa. Nazorakit olivat jo valloittaneet pienen linnakkeen.
”Ylivoimalla, pelkurit!” Darack sanoi.
”Ehkä niin”, kuului vastaus, ja toinenkin Darackin kämmen lävistettiin miekalla, ”mutta voittajat kirjoittavat historian. Ja tuollainen saasta kuin sinä ei voi olla voittaja.”
Darack näki, kun hänen suojelemansa kivirakennelma räjähti palasiksi nazorakien asettaman pommin vuoksi. Hän tuijotti tuota torakoiden laumaa viha kasvoillaan, kunnes kapteeni poisti hänen kypäränsä. Hänen kasvoiltaan näkyi, kuinka raivoissaan hän oli.
”Kuten huomaat”, 666 sanoi häijysti ottaen klaanilaisen kasvot sormiensa väliin ja vetäen ne lähelle omiaan, ”meidän eromme on, että minä. En. Välitä.”
Sitten Darackia kolautettiin päähän hänen omalla kypärällään, ja hän menetti tajuntansa.