Nimdasaari, Elpogas

Toat kaatuivat maahan väsymyksestä, kun he olivat saavuttaneet kylän. Samol kysyi: “Mitä täällä on tapahtunut? Missä on ystäväni?” Samol katsoi kylää suu auki. “Hyökkäys… ugh… huh…” Nurukan puuskutti. “Nukutaan nyt kuitenkin yön yli, ja katsotaan tilannetta aamulla” Sanoi Umbra. “Mahti-idea, ystäväiseni” sanoi Samol, joka vaikutti siltä kuin olisi jo unohtanut koko jutun.

Aamu sarasti, kauniina ja kovin… hiljaisena. Deleva nousi, kuullen ritinää sen talon ulkopuolelta, missä he olivat nukkuneet. Hän meni ulos ja näki Samolin paistavan hiki hatussa “kananmunia.” “Hyvää huomenta, ystävä! Yhdeltä vai kahdelta puolelta paistettu muna?” Samol tervehti Delevaa.

“Molemmilta”, Deleva vastasi hymyillen. “Olkaa hyvä, tökkääppäs Umbra ja Nurukan hereille myös, tai heiltä jää välistä mahtavat keittotaitoni.”