Luola

Nimetön hahmo seisoi yhä. Vanha, metallinen laite oli jo hiljentynyt.
“Mene”, hahmo sanoi. Yksi huoneen varjoista liikahti.

Varjo lähestyi nimetöntä hahmoa hitaasti. Se muistutti etäisesti Matorania. Kävellessään hahmoa kohti varjo vähitellen sai muotoa. Se piteni. Se kasvatti siivet. Se piteli kädessään kirvestä. Eikä se ollut enää pelkkä varjo.

“Mene”, huoneen toinen henkilö toisti ja katsoi ainoata asiaa huoneessa joka muistutti häntä ajasta, jolloin hänet tunnettiin vielä nimellä Jouera. Ja Gande, hänen lajinsa mytologinen jumalhahmo, työntekijän turva ja työttämän tuhoaja seisoi hänen edessään.

“Tiedät, ketä etsiä”, entinen Jouera sanoi ja katsoi lievästi vapisten hahmoa, jota hänet ja kaikki muut oli opetettu pelkäämään. Gande jatkoi matkaansa ja katosi hiljalleen, jättäen jälkeensä vain Matoranin varjon. Varjo katosi seinän läpi. Nyt yksin luolamaisessa huoneessa seisova henkilö vaipui ajatuksiinsa.

Kumpa voisin unohtaa.

Bio-Klaanin linnoitus

“…Ja sinä löysit hänet käytävältä?” epäuskoinen hoitajamatoran toisti. Summerganon nyökkäsi.
“Tilanne on aika vakava”, hoitajamatoran toisti hiljaisena. “Elimet saamme kyllä korvattua, öh… jotenkin. Voi olla, että joudumme siirtymään mechapukuun. Mutta en puhu siitä. Kehossa ei vaikuta olevan… ketään. Elintoiminnot yrittävät epätoivoisesti toimia. Mutta jotain mätää tässä on.”

Summerganon katsoi ulos hoitajamatoranin leikkaussalin ikkunasta.

“Se pahuksen saari.”

[spoil]Toivottavasti Sugaa ei haittaa hänen hahmonsa käyttö.[/spoil]