Nimdasaari

Saarelta kuului huutoja, joissa ei ollut mitään tolkkua: Huma! Asufatanimu! Keshu! Samolin silmät alkoivat hohtamaan kirkkaan punaisena, ja hän joutui raivon valtaan. Samol otti Umbraa jaloista kiinni, hakkasi kiveä vasten ja heitti ilmaan, antoi pudota, ja otti kirveen käsiinsä. Umbra tähtäsi ja ampui kirveen pois tykillään, mutta sitten Samol rupesi imemään kiveä nyrkkiensä ympärille, huuraen kuin villieläin. AAAAAARRRRHHAHHRAHRAHRH!!!!! Hänen silmänsä näyttivät hetkellisesti leimahtavan liekkeihin, vaikka niin ei oikeasti käynytkään. Juuri samalla hetkellä Deleva ja Nurukan saapuivat rantaan, huutaen pikku kääpiölle. Samol kääntyi, latasi nyrkkiinsä lisää lihasvoimaa, ja syöksyi Delevaa kohti kuin villi härkä, mutta huitaisi ohi täpärästi. Samalla Umbra ampui Samolia selkään, ja Samol kääntyi vihaisena, mutta sitten Deleva otti Samolia jaloista kiinni, ja Nurukan hyppäsi Samolin taakse ja tökkäisi tätä silmiin, jolloin Samol rauhoittui, ja hänen puheestaan alkoi saada selvää: Missä olen? Keitä te olette?, Samol ei muistanut mitään. Umbra selitti hänelle, että hän yrirri tappaa heidät kaikki. Samol oli hämmentynyt, mutta pyysi lupaa lyöttäytyä porukkaan…