Bioklaanin satama

Notfun juoksi kohti Yön Timo toista verisenä, ja toinen käsi irronneena. Itseasiassa piraatti piti irronnutta kättään vasemmassa, säilymeessä kädessään. Hän juoksi huohottaen hyttiinsä, otti laatikostaan ilmastointiteippiä, ja teki painesiteen vuotavaan kehoonsa. Jardirt sattui kävelemään hyttiin.

“Norfu- Mitä hittoa sinä nyt olet mennyt tekemään?”, Jardirt huudahti

“Älä kysy. Minua. Jahdataan. Yliluonnolliset. Voimat. Mustaa. Miehistö. Kuollut.”

“Mitä ihmettä. Olet siis tapattanut itsesi ja miehistön?”

“En. Vain miehistön. Ja sitäpaitsi se ei ollut minä.”

“Kukas sitten?”

“En tiedä. Siellä oli pimeää.”

“Missä oli mitä häh?”

“Rommikaupassa. Se tappoi kauppiaan, kuusi parasta miestäni ja melkein minut.”

“Hmm.. Se varmaankin etsii jotain..”, Jardirt sanoi, “Nyt kuitenkin meidän pitää saada kätesi paikalleen. Onko pikaliimaa?”

Notfun katsoi perämiestä syyttävästi.

“No joo. Jos vien sinut sairaalaan”, Jardirt korjasi.