Kehno Rozum, jonne nämä kehnosti päätyivät

“Miehet oli rautaa, ja laivat oli laivantekoainetta ja naiset mantelimassasta…”, Lauloi Notfun väsynyttä, kohta hulluuden partaalla olevaa laulua, “Tämä saari on kuuma paikka. Hankitaan viileyttä. Minun nuoruudessani viileyttä myytiin pieninä lipukkeina. Viilipukeiksi niitä sanottiin…”

Matoro ja Äksä katsoivat Notfunia kummissaan. He tajusivat, että kapteeni oli tulossa hulluksi.

“Pelimerkkejärgh. Antakaa peliergkkäsgh.. Katsokaa, pinkkejä norsuja, laumoittain.. Hehehahahaihhuhhehhöhähähehh..”, Notfun horisi, ja kaatui kasvot edellä suoraan maahan.

“Notfun hei, täällä on rommia. Paljon on rommia”, Jardirt huudahti, ja kapteeni nousi ylös kuin salamana. Notfunin tajuttua, että rommia ei ollut, hän kaatui takaisin maahan, juuri samalla tavalla.

Matoro katsoi maahan. Siinä oli laatoitusta, jokaisessa laatassa kirjain. Kun Matoro seurasi kirjaimia, hän tuli lattialuukulle.

“Notfun, olemme lähellä.”