Bio-Klaani

Aamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.

“Kiitos”, Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.

“Hei”, respa-täti-2 puhi kohteliaasti, “haluatteko huoneen?”
“Kyllä”, Toa vastasi kohteliaasti, “kiitos.”
“Huone 169”, respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, “toinen kerros.”

Toa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.

“Varovaisesti kaveri tai käy huonosti”, pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.

Toa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.