Xia

Summerganon hiipii kahden vahkin kanssa tehdasalueella. Suuret tehtaat ja niiden valtavat varastohallit tarjoavat kyllä suojaa, mutta paikka tuntuu uhkaavalta. Aivan kuin olisi jatkuvasti jonkin tähtäimessä. Metsästäjiä oli mitä ilmeisimmin lähtenyt linnakkeesta takaa-ajoon jonkin verran, varsinkin kun muutama metsästäjä oli Kapuran, Matoron ja Sugan toimesta “kadonnut” tehdasalueelle. “Saamme pian seuraa, aavistan sen.”, Summerganon lausui ajatuksensa ääneen ja mitä ilmeisimmin hän oli oikeassa. Kuului askelia kaukaa.

Summerganon jatkoi kahden vahkin kanssa matkaa ja heidän eteensä avautui pieni aukio, jota ympäröivät lukuisat pienet kontit. Jotain lensi Sugan ja vahkien päiden yli. Se osui konttiin, joka syttyi tuleen. Vahkit ottivat taisteluasennon ja Suga kääntyi salamannopeasti. Kahden kontin välissä näkyi jokunen metsästäjä, joilla oli zamor-laukaisimia. “Viimein.”, yksi niistä sanoi ja lähestyi Sugaa ja vahkeja. Metsästäjän kolme toveria alkoivat piirittää. “Kun tänne asti on tultu, en ajatellut antautua.”, Suga sanoi inhoa tihkuvalla äänellä ja syöksyi suin päin suoraan edessä odottavan metsästäjän kimppuun. Metsästäjä kaatui yllättävän iskun voimasta. Se oli aliarvoinut toan sisun. Kolme muuta metsästäjää riensivät toverinsa tueksi, mutta vahkit hoitelivat niistä yhden. Summerganon oli ottanut miekkansa esiin ja kamppaili nyt kolmen metsästäjän kanssa, ajatuen nurkkaan ja saaden vaurioita.

Metsästäjät olivat kuitenkin unohtaneet vahkit, jotka iskivätkin yhtä selkään ja kun metsästäjät havahtuivat myös toisesta uhasta, iski Summerganon nopealla iskulla yhdeltä jalat alta. Vahkit lensivät toisen metsästäjän raskaan iskun voimasta konttia päin, joka hajosi pirstaleiksi ja toinen liikuntakykyinen metsästäjä löi nuijallaan seinää vasten olevaa Summerganonia, joka lensi puisen seinän läpi. Maatessan tuskissaan seinän sirpaleiden keskellä, katsoen kuinka metsästäjä lähestyi seinän reiästä, jakoi hän miekkansa kahteen osaan ja heitti kevyemmän osan veitsen lailla metsästäjää rintaan. Metsästäjä kaatui eteenpäin Summerganonin noustessa lattialta ja niin vihollinen rojahti raskaan tömähdyksen saattelemana siihen, missä Suga oli juuri äsken ollut. Vahkeilla oli täysi työ pitää viimeinen metsästäjä turvallisella etäisyydellä, sillä vaikka se oli pienikokoinen, oli se nopea ja iskuissaan kuolettava. Vahkit näkivät Sugan ilmestyvän horjuen seinän aukkoon ja hyökkäsivät täydellä voimalla metsästäjän kimppuun. Metsästäjä vain nauroi, luullen, että toverinsa olisi voittanu Sugan. Vaan se oli väärässä ja napatessaan käsillään vahkien käsistä kiinni, se tunsi valtavaa tuskaa selässään. Terä upposi sen panssarin läpi ja se kaatui. Vahkit rojahtivat maahan, mutta olivat hyvässä kunnossa. Sugalla oli useita ruhjeita ja haarniska oli kärsinyt kovia. Hän katsoi ympärilleen.

Aukion kontit olivat tuhansina palasina ja hän näki nyt ympäristön kunnolla. Rakennuksia seisoi joka puolella, mutta kahden varaston välissä oli leveä tie, joka vie ylöspäin ja sitä ylös katsoessaan Suga näki valtavan mäen, jonka päälle kasaantui valtavasti metsästäjiä, Tracker etunenässä lemmikkinsä kanssa. Ruhjottu Summerganon tunsi, miten tehtävän raskaus painoi ja kuinka kaikki tuntui kuin päättymättömältä unelta. Hän oli taistellut ja taistellut taistelun perään. Pian se olisi ohi (ainakin toistaiseksi), jos he vain löytäisivät Killjoyn ja pääsisivät pois metsästäjien alta.

Suga ja vahkit lähtivät juoksujalkaa pois paikalta jatkamaan Killjoyn etsintöjä ja suuren tehtaan varjossa, kivikkoisen ja ihme kyllä, ruohoa kasvavan maa-alueen päällä hän näki tutun hahmon kumartuneena gukko-linnun ylle. “Killjoy…”, Suga sanoi nielaisten.

Metsästäjät, jotka olivat kokoontuneet mäen päälle alkoivat liikkua. Ne jyräisivät vastarinnan hetkessä. Suga ja vahkit lähestyivät kenraalia tietäen, että pitäisi lähteä. Vaan silti Suga haluaisi jäädä ja levätä näkymättömissä, sillä kuten tovereilleenkin, oli Xian tehtävä ollut suuri koettelemus. Mutta lepääminen ei nyt vain käynyt päinsä. Tehtävä oli täällä loppusuoralla.

Kenraali Killjoy nosti katseensa ja näki tutun hahmon seisovan edessään kahden vahkin kera. Ruhjotun, mutta tutun.