Trooppinen saari, tunneliverkosto Nazorak-tukikohdan alla
Snowman kulki pimeässä tunnelissa Ämkoo olallaan, ja koetti parhaansa mukaan muistaa, mitä kautta pääsi tukikohdan ulkomuureille. Vasen, oikea, vasen, vasen, oikea, oikea… Risteykset muistuttivat kovasti toisiian, eikä Snowiella ollut juuri ollut matoralaisvastarinnan kanssa aikaa opetella tunneleita kunnolla. Hän päätti tarkistaa sijaintinsa kurkistamalla seuraavasta suuaukosta ulos.
Lumiukko pisti päänsä ulos viemäriksi naamioidusta aukosta. Himputti, meillähän kävi tuuri, hän tuumi. Tunnelista pääsi suoraan muurin viereen, ja melko lähelle porttiakin vielä. Kaiken lisäksi portti oli vielä avonainenkin. Ainoan ongelman muodosti jonkinlaisen rahin vetämissä vankkureissa matkaava Nazorak-joukkio.
Nyt, suunnitelma. He tuskin pitävät porttia pitkään auki.
Jopa yleensä hieman verkkainen Snowman tiesi, että nyt oli toimittava nopeasti. Hän tarkkaili ympäristöä, ja mietti kuinka pääsisi torakoiden ohi huomaamatta. Tajuttoman Ämkoon raahaaminen ei varsinaisesti auttanut hiippailutoimintaa.
Silloin Snowie kuitenkin huomasi sen. Vankkureita vetävä rahi ei ollut mikään tavallinen kuormajuhtarahi. Kaikki ne öiset kahviossa vietetyt hetket Säröinen-lehden parissa eivät olleet turhia: kyseinen tapiirilaji (Lumiukko ei osannut olla ajattelematta Keetistä) oli paitsi äärimmäisen sympaattisen näköinen, myös todella vikkelä kintuistaan. Eikä se näyttänyt lainkaan viihtyvän torakoiden vetojuhtana.
Lumiukko kohensi laukkunsa ja Ämkoon asentoja olallaan, ja lähti juoksemaan matalana kohti mustia vankkureita.
Älkää huomatko minua vielä, älkää huomatko minua vielä.
Hän oli päässyt aivan tapiirin tuntumaan, ja irrotteli jo sen ikävän piikikkäitä valjaksia kun Nazorakit huomasivat hänet.
”Hitto.”
Ennen kuin torakat ehtivät kaivaa aseitaan tai astua ulos vankkureista, kömpi Snowman kantamuksineen tapiirin selkään, ja elikko tajusi, ettei se ollut enää kiinni missään. Tapiiri loikkasi kohti portteja, kohti viidakkoa, kohti vapautta Klaanilaiset selässään.
Snowman koetti parhaansa mukaan pysyä kärsäkkään elikon kyydissä tämän vipeltäessä sademetsään. Vaikeuksia tuotti erityisesti Ämkoon pitäminen mukana, olisi se nyt sentään ikävää tiputtaa admin keskelle metsää.
Silloin lumiukko kuuli takaansa mönkijöiden, jeeppien ja muiden kulkupelien moottoreiden käynnistymisääniä.
Nazorak-joukkio… onko se pienempi vai suurempi kuin nazorak-porukka?
Puhuin tästä jo kanavalla mutta ”verkkaisesti” pysäytti minut suureen tajuamiseen että tässä sitä käytetään merkityksessä ”hidas” kai? Kun tämän seudun murteella se on ”nopea…”
[juuttuu tutkimaan sanan ”verkkainen” merkitys-eroja puoleksi tunneksi ja palaa viestiin]
Mihin ”Säröinen” on viittaus?
Beast riding! Beast riding! Tämä on hyvä kohtaus. Tapiirilla metsään ja takaa kuuluu moottorien käynnistymistä. Überspeed ajojahti.
Verkkainen on joo meikäläisittäin hidas. Enpäs tiennyt sillä olevan muita merkityksiä.
Ja Säröinen on tietenkin Cracked.com, joka oli tuohon aikaan ns kovaa kamaa näsäviisaiden nettiteinien keskuudessa.
colonel… i’m trying to sneak around… but i’m dummy thicc…
Hyvää juksuttamista. Mietin vain että jos kerran nazorakeilla on mm. mönkijöitä käytössään, miksi ne tahtovat käyttää tapiiria juhtana? Säästämään bensaa?
Ajattelin että täällä wildu-siirtokunnissa pitää soveltaa enemmän, kun ei ole pesän teollisuutta takana. Esimerkiksi polttoaineen käyttöä ehkä rajoitetaan tuollaisessa rahtihommassa, että asevoimilla on aina bensaa.
Sama varmaan hyödyntää kaikki käytettävissä oleva energia. Olihan toisessa maailmansodassakin miljoonia hevosia duunissa, vaikka valtioilla oli käytössään autoja ja tankkeja ja muuta. Ehkä jeepit ovat Coolilla ja Rahoitetulla Taisteluosasto Seiskalla ja tapiiri Veltolla ja Gonahtaneella Huolto-osasto Kympillä, tai jotain.
Tapiiri on tarinan parhaita hahmoja.
Todella hyvä. Tapiirin selkään ja menoksi. Tässä on tosi hyvä dynamiikka. Klaanilaishahmojen osat ovat vaihtuneet, mutta Snowiekin pääsee olemaan pätevä ja sankarillinen (myös fyysisesti kantaessaan Ämkoota). Tapiirin kuvaus on kaikkinensa hyvä.
Jos miettii, mikä tällaisissa paranee Klaanonin kehittyessä, niin varmaan hahmojen suhde miljööseen. En voi olla ajattelematta, että Snowiella joka kantaa Ämkoota on vähän ahdasta matoranien itselleen tekemissä sissitunneleissa. ”Silloin Snowie kuitenkin huomasi sen” on lapsicorea, mutta ihan symppis.
Tapiiri on hyvä, ja slapstick-henkisempi käänne sopii siihen, että otettiin juuri kunnolla turpiin ja tultiin potkituiksi ulos animetaistelun genrestä. Matoro outspeedasi nazorak porukka vitsin waah