Matoron asunto, Klaani

Matoro astui huoneeseensa ja lähti kohti asekaappiaan. Avattuaan kaapin, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen miekkansa olivat ilmestyneet sinne. Hän käännähti äkisti ympäri ja näki Killjoyn nojailevan seinään nurkassa.

“Torakoiden pesään astuminen on itsemurhaa. Vaikka miltei kaikki sotilaat ovat jo jättäneet pesän, on siellä edelleen tuhansia työläisiä. Teitä tarvittaisiin Klaanissa.”

Matoro otti teränsä ja alkoi tarkastamaan niiden kuntoa.

“Salakuuntelija… mutta jos onnistumme, sota saattaisi päättyä, ennen kuin se kunnolla alkaakaan..”

“Ei pääty, vaikka lähde tuhoutuisi, en usko, että nazorakien operaatio päättyy siihen. Armeija tulee, oli lähdettä tai ei.”

“Hyvin mahdollista, mutta ainakin se laskisi niiden taistelumielialaa ja jos voitamme sodan, ei nazorakeista enää ikinä ole meille vaaraa”, Matoro jatkoi ja laski tarkastetut teränsä sänkynsä päälle.

“Olet ehkä oikeassa… mutta pahoin pelkään, että pesässä saattaa olla jotain pahempaa mitä uskotte.”

Matoro kohotti katseensa. “Tiedätkö jotain, mitä me emme?”

“En tiedä mitään, arvailen vain… mutta huhut kertovat, että pesässä saattaisi olla jotain, mikä ei ole koskaan ennen nähnyt päivänvaloa.”

“Mitä tarkoitat?”

“En tarkoita mitään. Ota huomioon, että kaikki pesää koskevat jutut ovat vain puhtaasti huhuja.”

Matoro istuutui ja kiinnitti katseensa nyt asekaappiinsa: “Mikset muuten tulisi muk…”

Killjoy oli kadonnut.

“Vihaan kun hän tekee tuota!”

Matoro asteli kaapilleen mietteliäänä ja alkoi selaamaan valikoimaansa. Yllättäen, hän löysi pienen lapun liimattuna yhteen kilvistään:

“Maksa televisio.”