Pienen pieni saari Klaanin rannikolla, luola
Oli noussut myräkkä, ja Snowman ja Kepe olivat menneet pienelle saarelle odottelemaan sen laantumista. Snowman oli hieman ahdistunut. Tähänkö tämä nyt jäi, ensimmäinen tehtävä, jolla hän oli pitkään aikaan, ja se näytti tyssäävän jo alkumetreillä. Hän kertasi vieläkin hänen ja Guardianin jonkin aikaa sitten käymää keskustelua.
”Pian lähtöni jälkeen alat suunautua sinne sijaintiin. Tehtäväsi on olla sillä saarella ottamassa minua vastaan. En tiedä vielä, milloin itse pääsen sinne, mutta kun pääsen, tahdon olla aivan varma siitä, että olet siellä ottamassa minua vastaan. Oletan, että voin luottaa sinuun täysin?” Guardian oli sanonut, eikä lainkaan omaan tapaansa. Hän oli ollut poikkeuksellisen vakava.
”Totta kai” Snowman oli vastannut, hieman hämillään tehtävänannosta. Mielellään hän auttoi Klaania, hän nyt vain oli harvoin kenttätöissä, varsinkaan etelän suunnalla. Sitten Guardian vielä lisäsi:
”Ymmärtänet varmaan myös, että tämä on osana salaista tehtävääni, joten et saa kertoa tästä kenellekään.”
Kaikki oli alkanut hyvin. Matkajärjestelyt hän oli hoitanut. Mutta kun hän viimein oli saanut vahnan kulkupelinsä alleen, oli Snowman hieman kokeillut sitä, ja nyt hän oli jäänyt myrskyn tähden luolaan jumiin. Tai ei hän oikeastaan jumissa ollut, myrsky ympäröi lähinnä Klaanin saaren rannikkoa. Hän olisi vaikka heti voinut lähteä Guardianin määrämälle, pikkuriikkiselle saarelle etelässä, mutta hän oli vailla varusteitaan. Eikä hän oikein Kepeä kehdannut tänne pikku luolasaarellekaan jättää.
”Snowman” Kepe aloitti ”Ryhdyin tänään aiemmin miettimään ensimmäistä kohtaamistamme.”
”Niin, mitä siitä?”
”Olin siellä kalliolla kaukoputkeni kanssa katsomassa tähtiä. Se oli aika moinen urakka, yleensä pidän astrologisia varusteitani tornissa. Kuitenkin Klaanin valot hieman häiritsevät, tahdoin edes yhden kerran saada täydellisen näkymän Klaanin tähtitaivaasta.”
”Aivan, olen tästä perillä.”
”Ei siinä vielä mitään, että raahasin kaukoputkeä paikasta toiseen. Mutta sinä päivänä hissikin oli poissa toiminnasta. Olisiko ollut joku Domekin hupitempaus, mutta jotain se aiheutti hissille. Se oli aika valtava urakka kuljettaa putki koko kierreportaikko alas.”
Snowman kuunteli hiljaa, ja Kepe jatkoi:
”Mietin vain, mitä olisi käynyt, jos olisin jättänyt urakan sikseen, vastoinkäymisten vuoksi.”
Hetki hiljaisuutta.
Sitten Snowman asteli luolan suulle, hyppäsi kiiturinsa selkään ja huuri Kepelle: ”Hyppää kyytiin!” Snowman lähti ohjastamaan venettään etelään. Ilman varusteita. Ylimääräisen matkustajan kanssa. Vastoinkäymisistä huolimatta.
Ihanaa miten näiden loputon rakkaus toisiinsa suorastaan kosmisena eventtinä on näin totta jo alusta asti.
Söpö viesti. Domekin hupitempaus? Epäilyttävää. Domek ei tee paljon hupitempauksia.
Ehkä tässä olisi jotenkin selkeämmin voinut ilmaista pulman tulevan siitä, ettei Snowie saa kertoa tehtävästä Kepelle ja ongelma tulee siitä.
Guardianin Ath-Kororeissu ei ole mikään organisoinnin mallinäyte.
Tämä on pohjustusta sille, että minä väärinymmärsin Domekin hahmon (jota ei tietysti vielä ole tarinassa, joten toistaiseksi ihan ymmärrettävää). Myöhemmin juoni ”käyttäjä:snowman ei osaa kirjoittaa hahmoa:domek” menee niinkin pitkälle, että käyttäjä:domek antoi meikälle ansaittua runtua aiheesta. Tästä lisää tulevissa seikkailuissa.
Hieno Domek-pohjustus tässä. Pelastetaan Viimeinen Vartija etenee kaaottisuudesta huolimatta.
Näköjään botin takia tuli keulittua huomiseen.
Myrskyn keskellä
Luola, vankeus, ahdistus.
Ei! Hyppää kyytiin!
Onko Snowie petturi… edes parhaalle ystävälleen ei voi kertoa tehtävän todellista tarkoitusta… aika surkeasti suunniteltu juttu Gee tbh.
Loistava viesti! Tähtiin kirjoitettu ystävyys. Sopii bionicleen kuin naamio päähän.
Ah no niin, tämä on vahvasti osastoa ”jotain on yritetty”. Selvästikin pyrin tässä tyypilliseen seikkailutarinan rakenteeseen: hahmot ovat pinteessä ja meinaavat luovuttaa, mutta (aiemmin pohjustetusta) menneisyydestä löytyy opetus siitä, että kannattaa kuitenkin yrittää. ”Vastoinkäymisistä huolimatta” rimmaa menneessä ja nykyisessä.
Käytännössä tämä on tietenkin aika järjetöntä, koska tämä on toinen viestini koko tarinassa – vielä ei olla siinä pisteessä tarinaa! Halusin selvästi merkityksellisen hahmohetken, mutta se vaatisi taustatyötä… Tämä saattaa olla Klaanon-helmasyntejäni; hahmot märehtimässä paljon aika vähää sisältöä. No, ehkä tämä on kaikessa kömpelyydessäänkin eräänlainen seikkailun kynnyksen yli astuminen Kepelle ja Snowielle, ja siinä mielessä paikallaan.
Tämä on lisäksi on aika sekava: nykyhetki, Guardianin ohjeistus Snowielle, Snowien ja Kepen veneilemäänlähtö ja Kepen ja Snowien ensimmäinen kohtaaminen… aikatasojen kuvailu on aika sekavaa!
No, nostan silti teinimeikälle hattua. Jotain on yritetty.
Kepen astrologiset varusteet!
Aika suunnitelmallista