“Menn��n t�t� tiet�.” Umbra sanoi. “Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.”
“Jaa.” Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. “Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.”
“Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?” Kapura kysyi.
“Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.” Matoro sanoi.
“T�m� t�st� puuttuikin.” Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.

Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.
“T�nne p�in… Tänne p�in…”
“Kapura?” Matoro kysyi. “Umbra?”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Ei naurata! Kapura?” Matoro huusi. “Umbra!”
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
Matoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…”
“Kapura!?” Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. “KAPURA!”
Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.
“T�nne p�in… T�nne p�in…” ��net kuuluivat joka puolelta.