Klaanilaiset eksyvät suolle

Kummitusten räme

”Tuota…Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?” Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä.
”Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.” Umbra rohkaisee.

Kolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään.
Matorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.

”Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.”, Umbra toteaa.
”Käännytään takaisin”, sanoo Kapura
”Kannatan ehdotusta…Yksi ongelma vain.”, Matoro sanoo.

Kolmikko kääntyilee ympäriinsä.

”…Käännytään minne?” Matoro lopettaa lauseensa.
He tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan – synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.

8 thoughts on “Klaanilaiset eksyvät suolle”

  1. Note to self: Mato on käynyt Odinalla.

    Tbh metsään eksyminen on aika kiva juoni verrattuna siihen että vaan taisteltaisiin aina. Sääli että tiedämme miten tämä jatkuu…

  2. Absoluuttiset idiootit (affectionately).
    Klaanonin alussa on kyllä ihailtavaa, verrattuna kaikkiin Bio-Klaanin tätä edeltäneisiin tekstiroolipeleihin, miten hyvin tämä kuitenkin pysyi skaalaltaan lapasessa tosi pitkään. Beast encounterin jälkeen suurin draaman lähde on se, että kolme toaa eksyy. Suunnatonta itsekuria literas ass lapsilta!

  3. En ymmärrä joitain näitä fantasia termejä mitä on tähän asti heitetty. Siis tässä on ollut niin paljon sisäpiirivitsejä ettei saa päätä ja häntää.

    Mikä on ”suo”?

Vastaa